keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Keltainen hirvio

Arki on alkanut taas, ihanat 5.30 heratykset pahimmillaan aamuvuoroihin ja pyoraily juna-asemalle ja asemalta sairaalalle. Ei siina muuten mitaan, mutta Perthin talvi on ollut aika runsas tuon sateen suhteen. Huhtikuun ja kesakuun epamiellyttavin eroavaisuus on ehdottomasti tuo sateen maara. Eilen paatin panostaa pyorailymukavuuteeni, tai lahinna tajusin se tosiseikan, etta kastun lapimaraksi, jos fillaroin yhteensa 20 minuuttia kaatosateessa pelkka kuoritakki suojanani. Suunta sadeasuostoksille!

Vaan ei ollut helppo shoppauskohde taalla autojen luvatussa maassa. Yksi malli loytyi, yhta kokoa ja yhdessa varissa. Kalastusosastolta. K-martista. Nyt viihdytan kanssamatkustajiani kirkuvankeltaisessa sadeasussa, kokoa XL. Lahkeet ja hihat kaarittyina ja vyotaronnauha hirtettyna kiinni. Jos jotain positiivista on loydettava, niin reppu mahtuu takin alle ja huppu paahan kyparan kanssa.. Ja olen kuiva saapuessani toihin! Taalla kun ei ole minkaanmoisia henkilokunnan pukutiloja, vaan hoitajien oletetaan vaihtavan omiin tyovaatteisiin jo kotona. Leikkaussalit lienee poikkeus tahan saantoon. Junassa on esim. helppo bongailla eri sairaaloiden hoitajia, kun tyoasuihin on erikseen kirjailtu registered nurse, enrolled nurse tai clinical nurse ja sairaalan nimi. Kateellisena katselen muiden scrubseja, keikkaduunarina joudun pitamaan valitysfirman tykoistuvaa ja silitysta vaativaa kauluspaitaa. No, parin kuukauden paasta on minullakin toivottavasti siniset lokapoksyt jalassa!

Toivoa viisumiasiassa on nakyvissa ja pyorittelen mielessani mielenkiintoisia vaihtoehtoja, kirjoittelen +/- listoja paperille ja avaudun asiasta jokaiselle vastaantulijalle, joka erehtyy jotain viisumisotkuistani kyselemaan. 

Ja kotimatkalla ei tarvittu sita sadeasuakaan, aurinko paistoi ja +18 astetta. Kartta sen sijaan olisi ollut poikaa, lahdin reteasti polkemaan keskustan ns. vaaralla puolella olevasta sairaalasta kotiin vailla sen suurempaa tietoa reitista. Tiesin, etta  Swan-joen varteen pitaisi paasta, ja joelle paastakseni pitaisi menna King's Parkin, ison kasvitieteellisen  tapaisen puutarhan ohi, jompaankumpaan suuntaan. Ohikulkijan rohkaisemana paatin ns. oikaista puiston lapi, ja paadyin pyorailemaan ympyraa puistoon varsin pitkaksi toviksi. Onneksi oli valoisaa, ja onneksi kauempana nakyvat keskustan pilvenpiirtajat auttoivat suunnistamaan oikeaan suuntaan 30 minuutin harhailun jalkeen.

(c) http://www.lifestyleclotheslines.com.au

2 kommenttia:

  1. Sun blogia on sitten kiva lukea, mukava kun kirjoitat tavallisesta elämästä ja sen mukanaan tuomista huomioista =) Mitä viisumi vaihtoehtoja pyörittelet? Onko sponssi löytynyt?

    VastaaPoista
  2. Kiitos :)

    Nyt on pyorittelyssa 121 (employer nomination scheme) ja 457, yksi tarjous tuohon 121:seen ja sitten kolme eri vaihtoehtoa ihan normi-sponsorointiin. Plussia ja miinuksia on kaikissa vaihtoehdoissa ja ihan ristiin! Tai no, vikassa vaihtoehdossa on lahinna vaan niita miinuksia, mutta se pidetaankin hatavarana :D

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!