lauantai 30. lokakuuta 2010

Asunto hommattu!

Uujeah! Toinen asuntonaytto oli tayspotti. Ihan keskustasta, siisti kamppa ja hintahaarukkamme ehdottomassa ylareunassa, mutta kuitenkin haarukassa. Kimppahuone Hoon kanssa, oma kylppari. Kivanoloiset kamppikset (3 kpl) ja upeat maisemat. 31:n kerros ja nakyma Darling Harbouriin ja yli Sydneyn, ei paha.

Vuokraan kuuluu myos talossa olevan uima-altaan, saunan ja punttiksen, seka tenniskenttien ja juoksuratojen rajoittamaton kaytto.. En ehka koskaan enaa tuu asumaan moisessa taloyhtiossa, joten nyt on otettava kaikki siita irti :) Alakerrassa on katevasti ruokakauppa (ja kokonainen shopping mall..) ja kulkuyhteydet on loistavat. Voiko sita pieni ihminen muuta toivoa?

Maanantaina muutamme asuntoon, joten jaljella 2 yota hostellissa. Tanaan on pakko laittaa party-mode paalle itsellakin, ei tuolla selvinpain pysty olemaan ja kuuntelemaan muiden rilluttelua aamun pikkutunneille. Maanantaina saan myos rekisterointiprosessin eteenpain ja oon askeleen lahempana toita. Sitten niita toita pitais viela loytaa jostain...

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ausseissa!!

Ausseissa ollaan! Ihan uskomaton tunne! Tasta on haaveiltu yli kymmenen vuotta eritasoisesti, ja nyt todella olen taalla. Oli ihan kasittamaton fiilis, kun kone vihdoin 14 tunnin rattoisan lennon paatteeksi alkoi laskeutua kohti Sydneyn lentokenttaa.

Kaikki on mennyt varsin sujuvasti. Lentokentalla sen kun lampsi eteenpain, ja ystavalliset ihmiset auttoivat pyytamatta, ei jonoja missaan, shuttle bus lahti valittomasti jne. SIM-kortit saimme lyhyen hintavertailun jalkeen helposti, samoin pankkitilin. Hostelli on siisti, uusi ja tilava. Seurana 10 hengen sekadormissa on epamaarainen kasa ihan harmittoman oloisia nuoria jannuja ja yksi tytto. Ekat asuntonaytot on sovittu, joten tata menoa saan jo maanantaina marssia AHPRA:n toimistoon ja rekisterointiprosessi saadaan loppuun.

Kaikki on vaan kauhean kivaa just nyt, jopa vasymys!

ps. facebookissa on kiinanreissun kuvia, ja loppuosan Idan Ihmeista saatte sitten joskus tanne blogiin luettavaksi. Nyt nukkumaan jetlagia pois!

Vihrea keidas ja shoppaushelvetti

Aamulla nukuimme pitkään, mutta ensimmäistä kertaa on ollut pirteä olo koko päivän. Jet lag on vihdoin helpottanut ja hereilläoleminen ei ole jatkuvaa kituuttamista. Pussipuuro-aamupalan jälkeen hyppäsimme metroon, lauantaista huolimatta niin hirveä ruuhka, ettemme meinanneet mahtua sisään. Suuntana Temple of Heaven ja alueen kauniit puistot. Taivaan temppeli ja sen yhteydessä olevat rakennukset puistoineen muodostavat todella laajan alueen, jossa oli ihanan rauhallista, autovapaata ja tunnelma oli kaukana muurien takana hurjastelevista autoista. Itse temppelin luona oli turisteja laumoittain, ryhmissä, yksin ja perheineen, mutta kauempana puistoissa lähinnä vain paikallisia. Muutama muukin rakennus oli varsin turistipitoinen, mutta Pekingin symbolina pidetty Temple of Heaven, missä keisarit ennen uhrasivat hyvän sadon puolesta, oli ehdottomasti pahin.

Lähdimme kiertämään aluetta ympäri, ja pienen tauon ja jasmiiniteen jälkeen löysimme molempien suosikin, Temple of Fasting vei voiton! Temppeli ja siihen kuuluvat puistot olivat kahden vallihaudan (ja 10 RMB:n ylimääräisen pääsymaksun) suojaamia, ja ehdottomasti rauhallisin löytämämme paikka tässä kaupungissa. Meidän lisäksemme siellä haahuili vain muutama taideopiskelija lehtiöineen ja satunnainen turisti. Rakennukset olivat kauniita, eivät liian pröystäileviä ja tunnelma oli hieno. Vähän alkoi tosin jo ns. temppeliuupumus iskeä, noita samanoloisia pytinkejä on nähty nyt niiiiiin monta...

Taivaan rauhasta suuntasimme maanpääliseen helvettiin, ainakin Hoon mielestä, eli vastapäiseen Pearl Market-ostoshelvettiin. Uskomaton yhdistelmä feikkituotteita (kelloja, vaatteita, laukkuja, silkkiä ja helmiä) sekä aitoja helmiä. Pääsin tinkaamisen makuun bilekäyttöön sopivaa kelloa etsiessä, ja sainkin hintaa pudotettua viiteentoista prosenttiin alkuperäisestä hinnasta. Kokemattomuuttani annoin siinä kohtaa periksi, mutta hauskaa oli enkä koe tulleeni ryöstetyksi tuollakaan hinnalla. Eilinen visiitti Silk Factoryyn, aidoista aidoimman silkin lähteille kannatti, ja nyt oli selvillä mistä hinnoista kannattaa alkaa edes keskustelemaan näiden huonompilaatuisten silkkivaatteiden kohdalla. Halusin turkoosin aamutakin, ja sen sain, kymmenen prosenttia lähtöhinnasta. Tinkaaminen hyvin englantia puhuvan myyjän kanssa oli hauska leikki ja tunnelma vapautui kaupanteon jälkeen, oli kuulemma harvinaisen fiksua tsekata aidot hinnat ensin, sillä kommentilla lähtöhinta puoliintui heti. Jossain tinkausohjeissa oli maininta, että hyväksy vasta viides tarjous, ja viides taisi tosiaan olla se, mihin olin tyytyväinen. Hoo naureskeli vieressä. Helmiä täytyy tulla ihastelemaan ilman Hoota, sen pinna ei kestänyt hihoissa roikkuvia yli-innokkaita myyjiä, mikä oli taas omasta mielestäni vaan ihan hauskaa ja erilaista.

Ruokaa ja hotellille, kohta treenaamaan ja illaksi suunta Pekingin yöelämään! Kuvasatoa saatte sitten, kun pääsen päivittämään blogia muutenkin kuin sähköpostitse. Jos tämä nyt edes päivittyy...?? Kertokaa joku mailitse, päivittyykö!

Sumuinen muuri ja karut haudat

Vietimme hienon päivän kiinalaisen matkaoppaan mukana Kiinan muurilla ja Ming-dynastian haudoilla. Suhtauduimme aluksi hieman skeptisesti netin kautta varattuun halpareissuun, johon kuului myös pakollisia tehdaskäyntejä, mutta harhaluulot olivat todellakin vain ennakkoluuloja. Reissu oli hyvin hoidettu, edullinen (240 RMB koko päivästä sisäänpääsyineen ja ruokineen, eli n 24 e), opas puhui hyvää englantia ja osasi kertoa alueen historiasta, tavoista ja kohteista mielenkiintoisesti, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon, ja tehdaskäynnitkään eivät olleet rihkaman tuputusta, vaan asiallinen vierailu silkki- ja jadetehtaille ja niiden myymälöihin, joiden aikana mm. opetettiin miten tunnistaa törkeimmät feikit.

Reissasimme pienellä bussilla n. 10 hengen sekalaisessa ryhmässä. Jadetehdas oli vielä kaupungissa, ja aamuruuhkan seassa matka kesti kauan. Tehtaalta jatkoimme matkaa keskustan ulkopuolelle Dinglingin haudoille. Ming-haudat olivat yllättävän karut, isoja kivilaattoja ja kauniita puita, mutta hyvin vähän mitään koristeluita. Lukuisista haudoista avattuina on vain muutamia, joista me vierailimme kaikkein vihatuimman keisarin, juopon Zhu Yijun hautakammiossa, 27 m maanpinnan alla. Hautakammio koostui muutamasta erillisestä huoneesta, joissa oli arkut keisarille ja vaimoille, sekä valtaistuimet, joiden kaikkien
päällä oli järkyttävät kasat rahaa. Ihmiset heittävät rahaa kunnioituksesta keisaria kohtaan, vaikka oppaamme mukaan moinen on typerää tälle keisarille, joka oli niin huono hallitsija
.

Lounas oli etukäteen varattu ja tilattu oppaan toimesta, meiltä kysyttiin vain mausteisuus/tulisuus-mieltymyksiä. Pyörivässä pöydässä oli 10 erilaista ruokalajia, joita sai poimia lautaselleen. Kanaa, tofua, kasviksia ja possua. Puikoilla syöminen on muuttunut muutamassa päivässä jo helpommaksi ja ruokakin oli todella maittavaa. Vuorilla nautitun perinteisen aterian jälkeen jatkoimme matkaa muurille. Menimme Hoon kanssa avonaisella hiihtohissillä ylös välttyäksemme 2000 portaan kiipeämiseltä. Hyvä niin, sillä itse muurilla
riitti kiivettävää ihan riittämiin! 


Mutianyu:n alue muurista on lähteiden mukaan keskivaikea, ja olen ihan tyytyväinen, ettemme lähteneet haastavammalle osuudelle. Korkeanpaikan kammo otti välillä vallan, ja portaista ja matalista kaiteista sai pitää kiinni ihan tosissaan. Kiipeäminen ylös-alas tuntui reisissä varsin pian, mutta saavutimme tavoitteemme, vartiotorni nro. yhden. Maisemat olivat hienot, mutta sumuiset. Koko Kiinanreissun aikana emme ole nähneet sumun/saastepilven takaa aurinkoa, eikä tämä päivä ollut mikään poikkeus. Ilma oli raikkaampaa kuin Pekingissä, missä saasteet alkavat välillä  ahdistaa. Ei todellakaan houkuttaisi ilmanlaadunkaan puolesta lähteä kaduille aamulenkille.

Hiki tuli, varsinkin alaspäin laskeutuessa, joten kesäkelkkarata alas parkkipaikalle oli mukavan viilentävä kokemus, vaikka edessä ollut aasialainen tyttö hidastelikin hieman liikaa... Ansaittu kylmä cokis!

Lopussa vierailimme vielä silkkitehtaalla, saimme lyhyen tehdaskierroksen ja kyllähän siellä tehtaanmyymälässä olisi voinut päästää mopon karkaamaan käsistään, jos ei olisi vielä 10 kk
matkustamista jäljellä... Nyt saldo oli varsin maltillinen ja matkalaukkuun sopiva :)

Pahanmielen norsut ja ryöstelevät pingviinit

Tänään oli suuntana Pekingin eläintarha. 45 minuuttia ja kolmea aamuruuhkassa koettua metromatkaa myöhemmin olimme perillä ja suuntasimme heti pandoja ihmettelemään. Söpöjä otuksia, mutta yhtä showmiestä lukuunottamatta pandat istua nököttivät kauimmaisissa nurkissa, selät ihmisiä päin. Enkä kyllä yhtään ihmettele, niin törkeästi kiinalaiset turistit kaikkia eläimiä tarhassa häiriköivät ja yrittivät saada eläinten huomiota, kaikkea mahdollista ruoan ja roskien heittelystä huutamiseen. Oli ihan normaalia, että vieressä oli kyltti kiinaksi ja englanniksi, jossa kiellettiin kuvaaminen ja eläinten koskettelu, mutta se ei hidastanut lääppimistä ja runsasta salaman käyttöä.

Pandojen lisäksi näimme mm. paljon kissaeläimiä (kerrankin jotain vaihtelua Korkeasaaren paikallaan lötköttäviin leijoniin!), todella vilkkaita apinoita ja ison matelijatalon. Norsut olivat suurin pettymys ja surun aiheuttaja. Nuo viisaat, suuresti ihailemani eläimet seisoivat todella ahtaissa kalterikopeissa, tilaa oli suhteessa vähemmän kuin normaalilla ratsastuskouluhevosella EU-normitetussa karsinassaan. Tuli todella kurja olo. Samoin sarvikuonot olivat melko kammottavissa oloissa sisällä.

Akvaario/delfinaario taasen oli upea, kannatti maksaa ylimääräinen pääsymaksu. Näyttelytila oli siisti, iso ja uusi. Upeita kaloja ja mereneläviä! Delfiinien ja merileijonien show oli hienoa katsottavaa, vaikka Hoo meinasi nukahtaa istualleen. Itse pääsin treenailemaan kuvaamista ihan urakalla, saldona ehkä kaksi julkaisukelpoista kuvaa. Iski myös monien varoittelema kamerakateus. Lisää, enemmän, pidempi putki! Pääsimme myös kymmenien maalaislapsien (?) kanssa poseeraamaan, käytös oli sen sorttista että saatettiin hyvinkin olla ensimmäiset ko. urheiluseuran tyttöjen näkemät vaaleat naiset. :O

Pingviinitalo sen sijaan ryösti meidät. 10 y:n ylimääräinen maksu, joka ei tietysti euroissa tunnu missään (1 e), mutta periaatteena sitäkin enemmän. Vanhassa ja kuluneessa talossa oli YKSI allas, missä n. 15 pikkupingviiniä, jotka kaikki seisoivat varasto-oven luona. Ei mitään
muuta. Tuli aika huijattu olo ja teki mieli huutaa varoituksia sisään käveleville ihmisille..

Paljon tuli käveltyä, ja kierroksen jälkeen tsemppasimme vielä Lonely Planetin suosittamaa ravintolaa kohti ihan kunnon kävelymatkan, vain löytääksemme tyhjän liiketilan Hou Hai-järven ympärillä olevista pikkukortteleista. Vahinko ei onneksi ollut suuren suuri, sillä järven lähellä olevat pikkukujat olivat hienoja ja täynnä tunnelmaa. Ja autovapaita. Sopiva ravintolakin löytyi, ja ruoka oli erinomaista! Ananasta lime-chili-marinoituna, tofua ja perunaa sekä kanaa chili-papukastikkeessa. Huomattavasti parempaa kuin lounas Zoo:n
YmmyTummy-pikaruokalassa :D

Kiinassa ollaan!

Nettisensuuri on iskenyt, enkä pääse blogspotin sivuille, joten kokeillaan sähköpostipäivittelyä.

Matka Pekingiin meni hyvin, lento oli ajallaan ja Finnairin viihdekeskus piti huolta vasta alkaneen Glee-addiktioni jatkumisesta. Jos joku ei tiedä, mikä Glee on, niin katsokaa lauantaina klo 20, muistaakseni Subilta tulee! Ahtaan- ja suljetunpaikan kammostani tietävät rakkaat ystäväni voivat huokaista helpotuksesta, voitin itseni ja pelkoni, VIHDOIN! ;) Pekingin metron Airport Express oli nopea ja helppo ja selvisimme sillä lähelle hotelliamme. Yhdeksältä aamulla olimme jo huoneessamme ja valmiina päivän seikkailuihin, n. vartin yöunien jäljiltä.

Reipas aamukävely piristää, tuumimme. Kartalla etäisyys Oriental Culture Hotellilta Kiellettyyn kaupunkiin ei ollut kuin kolmen ison korttelin kokoinen, mutta todellisuudessa taivalta kertyi yli tunti. Kadun ylittäminen ilman liikennevaloja on ihan itsemurhaa ja sumuinen saastepilvi kätkee auringon taakseen, mutta muuten kävely oli todella hyvä ajatus. Suuntasimme vielä aikaiselle lounaalle ennen Kiellettyä kaupunkia. Onneksi menussa oli kivat kuvat, muuten olisi tilaaminen mennyt arpomalla. Samalla saimme ihastella tarjoilijoille pidettyä kurinpalautus/hengennostatushetkeä, aikamoista huutamista...

Kielletty kaupunki on valtava. Jokaisen palatsin jälkeen luulee alueen jo loppuvan, mutta takaa paljastuu aina vaan uusi sarja rakennuksia. Päädyimme kiinalaisen naisen  tarjoamaan opastukseen pienen tinkaamisen jälkeen. Muuten hyvä, mutta vahvalla kiinalaisella aksentilla puhuttu todella asiapitoinen opastus imi viimeisetkin mehut väsyneestä pääkopastani. Kävelin naisen ja Hoon perässä kuin kuolaava zombi ja jouduin keskittymään vain "oikea, vasen, oikea, vasen"-teemaan kävelyssäni. Kamera oli pakko laittaa pois ennenkuin kompastuisin se kaulassani todella kuhmuraisille ja kuluneille kivetyksille. Pieni lepohetki taidemyymälässä ja melko hyvää jenkki-enkkua puhunut myyjä herättivät ja jaksoin kulkea silmät auki kierroksen loppuun. Ensin hävetti, mutta mitäpä sitä väsymystään selittelemään.

Kävelimme vastavirtaan, takaisin eteläportille. Ajatuksena oli lähteä Tianmenin aukiolle seuraavaksi, mutta se ajatus haudattiin kyllä nopeasti. Metrolla hotellille ja pikku päikkärit! Kahden ja puolen tunnin päikkäreiden jälkeen väsytti vielä enemmän, joten painoimme
kellon kiinni ja jatkoimme unia, aina seuraavaan aamuun asti. Klo 15- 07.30, luulisi että kuittaantuu muutamat univelat! Ei ihme, että aamulla oli nälkä. Hotellin hintava aamupala oli kannattava sijoitus, pöydässä oli kattava valikoima kiinalaisia ja länsimaisia aamiaisherkkuja ja ennenkaikkea kahvia. Muutamaa paikallista erikoisuutta uskaltauduin
maistamaan, ihan positiivisia yllätyksiä. Hoo oli bongannut pöydästä myös keitettyjä munia, joissa liikuskeli jotain sisällä. Nams...

Nyt on suunta kohti supersöpöjä pandoja, Pekingin eläintarha ja metron aamuruuhka kutsuvat!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Rekisteröinti etenee

Ensin ei tapahdu mitään, ja sitten parin päivän sisällä koko prosessi rytkähtää eteenpäin lähes valmiiksi asti. No, en todellakaan valita. AHPRA:n ensimmäisen meilin jälkeen seurasi seuraavana aamuna toinen, varsin kapulakielinen selonteko puuttuvasta Valviran todistuksesta, joka on siis lähetetty suoraan virastosta toiseen. Ehdin jo vetäistä pienimuotoiset hepulit, kunnes seuraava sähköposti palautti uskon viranomaisiin. Paperi oli löytynyt pienen etsinnän jälkeen  Melbournesta ja lähetetty eteenpäin Sydneyn toimistoon sähköisesti. Meni hyvät raivarit hukkaan...

Nyt ainoa mitä rekisteröinnistä enää puuttuu on asunto ja osoite Sydneystä. Mikä tahansa luukku kelpaa, mitä kodikseni kehtaan kutsua. Heti tämän jälkeen AHPRA tsekkaa rikosrekisteriotteeni ja homma on valmis!  JOS kaikki siis menee suunnitelmien mukaan ja aikataulussa, voisin jo marraskuun puolessavälissä tehdä oman alan hommia Ausseissa!

Nyt on siis ihan uutta motivaatiota hommata se asunto varsin pikaiseen tahtiin. Ensimmäiset vuokra-asuntojen näytöt on jo sovittuna.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Jippikaijee!

Tänä aamuna sähköpostissa odotti iloinen yllätys, vaikkakin lisää rahanmenoa oli tiedossa, ylläri... En ollut uskoa yövuorosta kohmeisia silmiäni, kun lähettäjän osoitteena oli AHPRA. Olin laskenut hakemukseni käsittely-ja hakemusmaksut väärin, ja oli kyllä ihan kohteliasta kysyä, saako $230 sijasta veloittaa $413. No kyllä saa, ei se tässä konkurssissa enää tunnu yhtään missään! En yhtään ihmettele laskuvirhettäni, kun ohjeet olivat olemattomat ja mistään FAQ-osioista ei ollut yhtään mitään apua. Onneksi eivät tuon takia heittäneet hakemusta roskiin..

Viestillä on tosi iso merkitys. Ensinnäkin, nyt joku todella lukee ja käsittelee hakemustani ja asiat etenevät. Saatan parhaimmillani saada rekisteröinnin läpi jo ennen lokakuun loppua, mikä tarkoittaisi sitä, että pääsisin heti halutessani tekemään, tai ainakin hakemaan oman alan töitä. Ei tarvitsisi viettää ensimmäisiä kuukausia hotellien lattioita mopaten tms. 

Toisekseen, minulle merkitsi ihan valtavasti saada AHPRA:sta joku konkreettinen todiste siitä, että ihmisiä sielläkin on. Tähän asti koko pulju on näyttäytynyt superkankeana ja etäisenä virastona vailla kunnollisia yhteystietoja. Nyt sain ihan oikealta ihmiseltä ihan oikean viestin, en miltään maksuautomaatilta. Ja sain vielä vastauksenkin viestiini, toivottavasti toisenkin. Ihan sama, onko tuo nyt viestitellyt henkilö se, joka päättää luvastani vai pelkkä laskutuspuolen ihminen, mutta nyt on ainakin joku keneltä kysyä ja joka ehkä sitten ohjaa  kysymykseni eteenpäin. Pienestä sitä ihminen ilostuu epätoivoissaan.

Ja niitä suomalaisia työvuoroja, niitä on kaksi.


tiistai 5. lokakuuta 2010

Reitti selvillä!

Lopullinen matkareittimme on varmistunut ja liput maksettu. Wohoo! Lontoo vaihtui pienen säätämisen jälkeen Seattle-Reykjavik-yhdistelmäksi. Islantihan oli jo ihan alkuperäisessä suunnitelmassa mukana, mutta vaihtui sitten hinta-ja aikataulupolitiikan takia Lontooksi. Nyt lentojen paikkatilanteen ja hintojen takia vaihdoimme mieltämme vielä kerran. Seattlen stopin piti olla pelkkä  koneenvaihto, mutta päätimmekin viettää siellä pari päivää. Yksi vaihtarikaverikin siellä asustelee.. hmm.. ;)  Nyt hymyilyttää niin, ettei loppua tule. Olo Kilroyn toimistossa oli kuin muksuna karkkikaupassa.. Kahdellakymmenellä pennillä nallekarkkeja, sit yks Seattlen lento, Ufoja markalla, kaksi viikkoa Fidjillä, turkkareita viidelläkymmenellä pennillä ja sitten Islantiin, kiitos!

Lähdemme reissuun 19.10, tasan kahden viikon päästä. 28.10 Lennämme Pekingistä Sydneyyn. Ensimmäisiksi viideksi yöksi on varattu hostelli (WakeUp) ja sen jälkeen ollaan sitten työttömiä ja asunnottomia Australiassa. Toivottavasti ei kauhean  pitkään. 

Kotimatka alkaa 18.7.2011, lähdemme Aucklandin kautta Fidjille ja sieltä 2.8.2011 sitten Kaliforniaan. 2.8 on ehkä elämäni pisin päivä, lähdemme Uudesta-Seelannista kello 17.15 ja saavumme San Franciscoon klo 10.15, edelleen samana päivänä. 19.8.2011 lennämme Los Angelesista Seattleen viettämään viikonloppua, ja jatkamme matkaa jo 21.8.2011 kohti Islantia. Reykjavikissä olemme muutaman päivän ja palaamme Suomeen 25.8.2011. Synttäriksi kotiin.

Pakko edelleen hehkuttaa Kilroyn Hannaa, ihan mahtavaa palvelua! Asiantuntevaa, iloista ja vain kertakaikkisen hyvää asiakaspalvelua. Lentolippujen ohella hankimme 4+1 yötä hostellista (16,8 e/yö) ja Greyhoundille ensimmäiset n. 4000 km Oz-Flexi-passiin (368,5 e). Vuoden muut reissut ovat vielä suunnitteluvaiheessa, mutta runko on nyt kasassa ja tuon Oz-Flexin avulla pääsemme halutessamme reissaamaan minne päin Ausseja vaan Greyhoundin busseilla. Ostimme 3000 km reissuaikaa, ja saimme kaupanpäälle 15%  kilometrejä ja kesän tarjouksena vielä 500 km lisää, yhteensä 3950 km. Huomattavasti halvempaa ja kivempaa kuin Matkahuollon Helsinki-Rovaniemi-välin ajelu eestaas, VR:n palveluista nyt puhumattakaan.. :O