Kesä vaihtui syksyksi, vaikka lämpötiloissa ei kyllä huomannut mitään eroa, ja samalla alkoi viimeinen raskauskolmannes. Hikoilin kuin pieni sika, ihoa kutitti edelleen ja paha olo ja oksentelu jatkui. Yöunet muuttuivat siedettävistä parin-kolmen tunnin pätkistä pahimmillaan tunnin mittaisiksi sirpaleiseksi sotkuksi. Heräilin joko kutinaan, vessahätään tai uutuutena alkaneeseen vaivaan, rannekanavaoireyhtymän aiheuttamaan hermokipuun ja tunnottomuuteen sormissa. Töissä oli varsin raskasta olla huonosti ja vähän nukkuneena.
![]() |
Viimeiseksi jäänyt käsityö, vauvan peitto. Tämän jälkeen virkkuukoukun pito kädessä kävi mahdottomaksi |
Hyvät suomikaverimme tulivat meitä moikkaamaan Indonesiasta, ja pitkä viikonloppu oli hyvin rauhallinen. Hyvää ruokaa, pieni vierailu viinitiloilla kun oli kerrankin tilanne ettei tarvitse miettiä kuka on kuskina, ja leppoisaa oleilua hyvässä seurassa. Kävimme lyhyellä visiitillä Kings Parkin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja mulla loppui jo siellä voimat niin, että miehen piti hakea kauemmas parkkeerattu auto kun en vaan pystynyt siihen reilun kilsan matkaan helteessä. Ärsytti ja turhautti olla niin voimaton.
Huhtikuussa oli vihdoin juhlahetki, kun sai laittaa pitkät housut ja pitkähihaisen paidan päälle ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen! Helteet olivat viimeinkin ohi. Tajusin myös, mikä etu varvassandaalien käytössä oli, ensimmäistä kertaa maha oli tiellä kenkiä jalkoihin taiteillessa. Koko kesä oli kulunut thongseissa tai työkengissä.
![]() |
Miksi kaikkien äitiysvaatteiden pitää olla raidallisia? Oli ihan mahdotonta löytää edullisia, ei-raidallisia paitoja! |
Huhtikuussa oli myös toinen iso juhlahetki. Aloitin äitiysloman viikolla 34, enkä katunut päätöstä hetkeäkään. Jos olisin halunnut työskennellä pidempään, olisi siihen tarvittu lääkärintodistus. Oli kaikille parempi ratkaisu, että jäin lepäämään kotiin. Pelkäsin ensin, että aika käy pitkäksi, mutta ei se kyllä käynyt. Tein hiljalleen rästiin jääneitä juttuja ja tapailin kavereita. Vuorotyötä ja fly in-fly out-duunia tekevissä ihmisissä on se hyvä puoli, että aina löytyy seuraa jostakusta vapaapäivällä olevasta keskellä viikkoakin. Ja jos ei löytynyt, niin löhöilin kotona hyvällä omallatunnolla tai kävin vaikka jalkahoidossa lähiostarilla.
Ensimmäisen äitiyslomapäivän kunniaksi, kun ei tarvinnut enää välittää sairaalan hygieniaohjeista! Sormuksetkin mahtuivat vielä juuri ja juuri nimettömään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!