Keskiraskauden tuskaa keskikesällä

Jos me ikinä, ikinä päädytään yrittämään toista lasta, niin voin tässä julkisesti vannoa, että mä en aio olla raskaana keskellä Australian kesää. Yksi kerta riitti ja tuskaa oli, ei koskaan enää kiitos. Okei, saan olla kiitollinen, etten ollut viimeisilläni raskaana, vaan vasta toisella kolmanneksella, mutta hirveiltä ne +40 helteet tuntuivat silti!

Pahoinvointini ei siis tuntenut kalenteria ja noudattanut lupailtua "kyllä se toisella kolmanneksella helpottaa"-kaavaa. Sama kurjuus jatkui, ja siihen tuli lisäksi uusi vaiva. Hormoneista johtuva ihottuma. Kutisin, raavin, kutisin ja raavin. Iho tulehtui, yritin sitä hoitaa pienellä määrällä aurinkoa ja merivettä, mutta mikään ei auttanut. Yöt olivat pahimpia, kun ei saanut kutinalta nukutuksi. Vihdoin oli pakko antaa periksi ja käydä lääkärissä, mutta keinot ovat aika rajatut. Sain kortisonirasvaa ja antihistamiinia, joka sivuvaikutuksena väsytti. Lääkkeen aiheuttama väsymys oli itseasiassa taivaallista, koska sain sen avulla nukutuksi edes alkuyöstä useamman tunnin putkeen. Toisaalta olin  niin pöhnässä herätessäni, ettei päivystysvuorojen tekeminen enää tuntunut turvalliselta. Ihana omalääkäri suostui kirjottamaan lääkärintodistuksen, missä kiellettiin päivystysvuorot ja viikkoa myöhemmin ihotautilääkäri kielsi instrumentoinnin useammaksi viikoksi, että käsien iho saisi parantua kunnolla.

Vihdoin joulun aikoihin kutina helpotti hiljalleen ja iho parantui siedettävään kuntoon, mutta ei missään nimessä täydelliseksi. Lääkäri varoitteli, että iho-oireet voivat pahimmillaan kestää jopa 6 kuukautta synnytyksen jälkeen, ja näyttää ikävästi siltä että tätä aikataulua kroppani kyllä noudattaa!

Joulupallot

Löysissä sairaalavaatteissa hiihtely päivät pitkät peitti kasvavaa mahaa aika tehokkaasti, joten jos en aktiivisesti kiroillut pahaa oloani, ei raskaus näkynyt juurikaan ulospäin. Maha pullahti sitten ihan kunnolla esille joulua ennen ja jouluna kerroimme asiasta viimeistään kaikille, kun julkaisin mahakuvan Facebookissa. Samoihin aikoihin aloin hiljentämään työtahtia.

Jouluaaton raskauskaapista ulostulo-kuva

Joulun jälkeen tein siis yhden raskausajan fiksuimmista päätöksistäni, ja lyhensin työaikaani yhdellä lomapäivällä per viikko. Meillä oli koko vuosi ollut niin hirveän haipakkaa ja sairastapausta toisensa perään töissä, etten ollut koko vuonna pitänyt kuin yhden kokonaisen lomaviikon häämatkan takia. Olin toki ottanut satunnaisia vapaapäivä ja järkännyt mm. sen tyttöjen pitkän viikonlopun Singaporessa, mutta muuten koko vuosi oli kulunut töissä kiireen ja stressin keskellä. Katsottuani vuosilomasaldoani palkkakuitista päätin helpottaa elämääni, sillä erinäköisiä lomapäiviä oli tosiaan kertynyt reippaasti. Oli ihan hillitön ero jaksamisessa, kun sai levätä ylimääräisen päivän joka viikko ja olla vaan ja nauttia elämästä.

Crown Casinolla miehen synttäreitä juhlimassa

Maha kasvoi kasvamistaan ja tahti hidastui. Helteet jatkuivat ja aloin olla jo ihan valmis talvea varten. Tietysti juuri tänä vuonna kuumat säät jatkuivat pitkälle syksyyn ja vielä huhtikuussa oli +30 päiviä. Miehen töiden ja opiskeluiden takia vietimme aika tylsää, hiljaista kotielämää, mikä kyllä sopi mun olemattomaan vireystilaan loistavasti. Miehen synttäreitä juhlimaan jaksoimme sentään lähteä, olin ostanut lahjaksi liput Lion Kingin musikaaliin ja kävimme kasinolla syömässä. Yhdet drinksut musikaalin jälkeen, ja olinkin jo valmis kotiin ja nukkumaan.

En siis missään vaiheessa kokenut sitä ihanaa huoletonta keskiraskauden vaihetta mitä kaikkialla kovasti mainostettiin. Samaa kuraa se oli alusta loppuun.