tiistai 1. marraskuuta 2016

Kuusi vuotta sitten..

Enpä olisi uskonut kuusi vuotta sitten astuessani Australian maaperälle ensimmäistä kertaa Sydneyn lentokentällä, että olisin yhä täällä. Suunnitelmissa oli viettää hauska backpacker-vuosi itärannikolla, tehdä sopivasti töitä ja nauttia elämästä ennen paluuta Suomeen ja arkeen. Haaveilin helposta osastoduunista vastavalmiina sairaanhoitajana ja Sydneyn ihmisvilinästä. Vuosikausien unelma vuodesta Australiassa oli vihdoin käymässä toteen.  Pidin koulun valmistujaisissa valmistuvan opiskelijan puheen ja kerroin siinä julkisesti unelmastani lähteä kokeilemaan ammatillisten siipieni kantokykyä ulkomaille. Ei onneksi tarvinnut tulla maitojunalla kotiin, vaan osaaminen riitti ja kelpasi myös maailmalla.


Sydney vaihtui pian Perthiin, itärannikon ihmisvilinä lähinnä ahdisti ja helppoja sairaanhoitajan töitä ei ollut juuri tarjolla. Reppureissaajan elämä hostelleissa oli ankeaa yhteiseloa parikymppisten, meluisten ja sotkuisten eurooppalaisten vasta kotoa muuttaneiden nuorten kanssa. 


 Se ilon tunne katsellessa pilvetöntä taivasta, tuntiessa lämpimän kevätauringon iholla ja moikkaillessa tuntemattomia ihmisiä kadulla, se on säilynyt. En ehkä nähnyt pientä, eristäytynyttä kaupunkipahaista unelmien kotipaikkanani silloin kuusi vuotta sitten, mutta ihanan elämän olen tänne onnistunut rakentamaan lyhyehkössä ajassa.


 Kuusi vuotta sitten lähdin reissuun  reiluksi vuodeksi ja etsin seikkailua. Olin villi ja vapaa ja takana oli neljän vuoden uurastus AMK:ssa joka palkittiin nyt railakkaalla reissulla. Kolme viikkoa sitä vapautta sitten kesti, ennen kuin sattuma heitti miehen tielleni.  Viikkoa myöhemmin ostin lennot länteen ja lähdin viikon kestäneille treffeille. Palasin itärannikolle lähinnä toteamaan, että tämä oli nyt menoa. 


 Kuuteen vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä Australian kanssa, mutta yhteiselomme jatkuu, byrokratia on aina voitettavissa ja Working Holiday-viisumin voi kääntää elämänmittaiseksi seikkailuksi jos hyvin käy. Kuusi vuotta sitten haaveilin kauniista rannoista, vihreistä viinitiloista, loppumattomasta auringonpaisteesta ja rennosta meiningistä. Osoite oli vain väärä, nämä kaikki löytyvät täältä Intian Valtameren puolelta mannerta niin paljon helpommin!


6 kommenttia:

  1. Kiva kun taas kirjoittelet!

    Mäkin lähdin ihan vastavalmistuneena Englantiin töihin, olin aina haaveillut ulkomaille muuttamisesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu että perä edellä lähdin kiipeämään puuhun kun piti heti lähteä ulkomaille, mutta oli se kaiken sen vaivan arvoista.

      Poista
  2. Huikeeta!! Muistan tän sun rohkean puheen ;-) Kyllä kannatti katsoa Australia kortti! En todellakaan noihin aikoihin uskonut että itsekkin päädyn ulkomaille. Ja huh hullua miten nopeasti aika menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ollaanko me valmistuttu samaan aikaan?!? Maailma on pieni! :)

      Poista
    2. Joo olin terkkaluokalla samaan aikaan ja eiköhän me muistaakseni olla istuttu jotain Niina Sunin vauhdikkaita anatomian tunteja samassa luokassa :-)

      Poista
    3. Juu, ne oli loistavia tunteja! Sä oot sitten kärsinyt meidän äänekkäästä pelleilystä ja egoilusta enemmänkin koska olihan niitä yhteisiä kursseja vaikka mitä. Anteeksi. :)

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!