perjantai 4. marraskuuta 2016

Avaimet hukassa

No ei sitten ihan mennyt putkeen eilinen päivä. Ensimmäinen hellepäivä tällä viikolla, jo yöllä oli tuskaisen kuuma, joten kun miehen herätyskello soi viideltä ei kauheasti naurattanut. Oli tarkoitus että heitän miehen töihin jotta saan auton päiväksi käyttööni, mutta väsymys vei voiton. Jäimme vauvan kanssa köllöttelemään hiestä nihkeään sänkyyn ja nukahdimme onneksi hetkeksi uudelleen. Kunnes muistin mikä päivä on... Siivooja tulee yhdeksältä, joten tuli kiire saada aamutoimet tehtyä ja koira lenkitettyä ajoissa. 

Päätin lähteä lyhyelle vaunulenkille lähikauppaan helteestä huolimatta. Kaupalla törmäsin pariin Mothers Groupin tyyppiin ja päädyimme lähtemään hieman yllättäen kahville erään toisen ryhmäläisen luo. Matkaa oli kuitenkin reippaasti, joten yksi tytöistä vei ensin oman lapsensa autolla kyläpaikkaan ja haki sitten meidät. Vaunut takakonttiin vips vaan, ja perillä ulos. Eipä tullut mieleen tarkistaa, oliko aisan pikkutaskussa löyhästi ollut kotiavain vielä paikoillaan vai ei..

Pikkumies oli tietysti pissannut kestovaippansa yli laitojen, ja koska olin lähtenyt vain sille lyhyelle vaunulenkille, ei mulla ollut tietenkään varavaatteita tai edes vaippaa. Onneksi saatiin lainakamat päälle. Uhmasin hellettä ja päätin kävellä kotiin. Vajaan tunnin kävely, helppoa.

Puolivälissä tuli se Hassu Tunne kun joku on väärin. Aloin penkomaan avaimia sieltä pussukasta, taskusta ja vaikka mistä. Ei löydy. Soitin kyläpaikkaan josko avaimet olisi pudonneet heille. Ei. Ja kännykän akku vetelee viimeisiään. Soitin kyydin antaneelle, josko avaimet olisi siellä takakontissa. Ei vastaa. Tekstaan. Tekstaan kolmannelle kaverille. Hölkkään lähikauppaan vaunut hytkyen, jos avaimet olisivat pudonneet kaupan eteen. Ei. Itken pienet itkut. Kello on puoli kolme, olen hikinen, janoinen ja nälkäinen ja mies tuntien päässä kotiintulosta. Vessakin kelpaisi. Mietin jo minkä puskan juureen voin pissata ilman että naapuri näkee. Ulkona on lähes 30c lämmintä.

Kolmas kaveri tekstaa, että tuu tänne. Kävelen kaupalta muka oikoreittiä, eksyn ja käytän akun loput GoogleMapsiin. Periltä löytyi onneksi vettä, sushia, vessa ja kännykän laturi. Mies on panikoitunut epäselvästä viestistäni ja oma pelko siitä että joku murtautuu meille sisään lievenee vasta  kun saan soitettua miehelle. Ehkä kukaan varas ei aja ympäri asuinaluettamme ja kokeile minkä portin saa auki avainnipussa roikkuvalla kaukosäätimellä.

Loppuhyvin, avaimet löytyvät sieltä takakontista. Ja vauva on nukkunut ehkä pisimmät päiväunensa ikinä. No, eipä tarvinnut jumittaa yksin kotosalla koko päivää!

4 kommenttia:

  1. Loppu hyvin kaikki hyvin! Tasta tuli mieleen kun tyttö oli ihan vauva ja olin lahdössa tytön kanssa kaverin kanssa treffeille, laitoin kaksiosaisten rattaiden ratasosan kaytavaan, puin tytön ja laitoin vaunujen kuomuosan kaytavaan ja slam! olin kaytavassa tossut jalassa, tyttö koiran kanssa sisalla. Paniikki. Juoksin talonmiehen asuntoon ja soitin miehelle töihin, joka tuli pelastamaan, siella vauva ja koiramme makoilivat rauhallisesti odottelemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin! Mun mies luuli kanssa ensimmäisen epäinformatiivisen tekstiviestin jälkeen, että ollaan vauvan kanssa eri puolilla ovea, mutta ei sentään. Hurjan kuuloinen toi sunkin juttu, huhhuh!

      Poista
  2. Sulle on blogini ed. postauksessa tunnustus, tsemppia uudelleen alkaneeseen bloggaamiseen!

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!