VersUGG

Lauantain tyylipoliisit baarissa-reissun jalkimainingeissa voisin vihdoin vaantaa jo lokakuusta asti mielessa kummitelleen anti-UGG-postaukseni. Infoplajays: ne ei ole ulkokayttoon. Ne ei nayta hyvalta littaan astuttuna. Ne perus-UGGit ei nayta hyvalta hameiden ja legginssien kanssa. Se, etta tuhansilla muilla on UGGit, ei tee niista yhtaan paremman nakoisia. Kimalteet, strasselit, kukkaset ja bling bling ei auta asiaa. Joo, ne on lampimat ja ihanat tossut, but that's it. 

Mikaan kuvio tai teksti ei tata juttua paranna.. ne ei ole ulkokengat! Ei ainakaan kesaisessa Kaliforniassa!

Uggien lammasvuori ja loysa rakenne ja olematon sisapohja on luotu aussien kotitossu-kayttoon, ja on vaikea ymmartaa miten ne on saavuttaneet niin jarjettoman suosion ulkokenkina muualla maailmassa. Liukas pohja, herkka ulkomateriaali ja edelleen, olematon jalkapoydan tuki... seka sikamainen hinta, varsinkin talla jenkkifirman "aidoksi UGGiksi" brandatylla UGG Australialla, joka on siis jossain Aasiassa valmistettu topponen, jonka ainoa australialainen osa on siina nimessa. Jollain markkinointityypilla on ollut juhlapaiva. Australiassa UGGit on taysin hyvaksytty ja yleinen sisajalkine talvella, suorastaan pakollinen varuste kesa-heinakuun kylmiin aamuihin ja hyytaviin iltoihin. Ne jalassa on ihan ok kayda viemassa roskat ulos, mutta jos poistuu yhtaan pidemmalle nuo topposet jalassa, on auttamattoman bogan, paikallinen versio valkoiselle roskasakille. Ja boganit pyorii sitten lapi talven (ja syksyn ja kevaan ja osa kesankin.. :O) UGGit jalassa. On ihan normaalia bongata kesalla mimmi UGGit jalassa ja vieressa poikaystavalla board shortsit ja thongsit. UGGien ulkokaytto on siis saanut aika vahvan kielteisen leiman minunkin tuoreessa maahanmuuttajapaassani.

Versaillesin reissulla mulla tayttyi mitta, ja me alettiin J:n kanssa laskemaan huviksemme, monet UGGit bongataan paivan aikana, ja ma sitten tuhmana tyttona hieman kuvailin tata saldoa myos. Ihan jarjetonta, mika maara rumia, rikkinaisia ja ylipaataan kaameita UGGeja vastaan kaveli, raahusti ja laahusti teinityttojen ja vahan vanhempienkin jaloissa. Jatkettiin samaa hupia Pariisissa koko loppuloma, ja hauskaa piisasi. Kuvat on otettu hiljaisella jarkkarilla puolisalaa tarkentaen katsomatta kohteeseen, tai kuvaten sneakysti jotain muuta mukamas ettei kellekaan vaan tuu paha mieli. Niiih.

Leggins+UGGit. Vai pitkat kalsarit ja aamutossut..?

Toinen perusvaihtoehdoista, kireat farkut ja UGGit

Huono, huonompi, huonoin.

Konsepti nayttaa olevan siis aika yhteneva: tiukat poksyt, joko farkut tai legginsit, ja enemman tai vahemman linttaan astutut UGGit. Kaunista? Ei juuri. Muodikasta? Ilmeisesti. Ja naita kuvia olisi kymmenittain lisaa, mutta ehka taa riittaa taltaeraa. Talven kylmina hetkina voin sitten julkaista kuvan asianmukaisesta UGGien kaytosta verkkarit paalla ja viltin alle kaariytyneena sohvalta.. ;)

Korkeaa teeta

Perthissa on uusi muotivillitys naisten keskuudessa, high tea. Kaytannossa homma on siis parin tunnin juo ja syo mita jaksat-buffetti hienommilla sapuskoilla ja mita fiinimpi paikka, sen parempi. Me nautittiin oma korkea teemme Hyatt-hotellin ravintolassa pimpelipom-flyygelimusiikin saestyksella ja myohemmin seuraan liittyi myos saksofonisti. Oltiin siis juhlimassa yhden tyokaverini baby showeria, leffoista tuttu jenkkityylinen ylenpalttinen lahjonta ja ihme vaippakakut onneksi puuttui, ja nautittiin vaan seurasta ja ruoasta. Hyatt on kuulemma THE mesta tahan hihg tea-fiineilyyn Perthissa. Luulin ensin, etta taa on joku brittivillitys, mutta kaikki meidan mukana olleet pomit vakuutteli, etta ihan aussie-juttu tama on.

Tarjolla oli kahden tunnin ajan skumppaa, kahvia ja tietysti sita teeta juotavaksi, pienia voileipia (savulohta, hurraaaaay!), suolaisia piirakoita ja ihan valtava jalkkaripoyta. Yllattavaa kylla, hommasta selvisi ilman ruotsinlaiva-tyyppista overiahkya ja ilman hillitonta hiprakkaa, vaikka muutama lasillinen tulikin  nautittua.. ;) Siita sitten naapurin irkkupubiin muutamille (ilman juhlakalua, joka oli jo vaappunut autolleen ihanassa perinteisessa intialaisessa pukuloistossaan) duuniporukassa ja Pinkki vahvistuksena.

Pinkin kanssa jatkettiin matkaa Northbridgeen ja Jus Burgersiin nauttimaan gourmet-hampurilaisista. Mahat taynna (ihana lammas-minttu-purilainen) otettiin suunta vaan johonkin baariin, ja paadyttiin Brass Monkey-nimiseen vanhaan kapakkaan ja parvekkeelle istumaan ja nauttimaan ysari-hiphopista. Avoin parveke oli mita mainioin paikka suorittaa terapeuttista tyylipoliisi-dumausta ja arviointia paikallisten naisten hyvin lyhyesta helman mitasta. Lyhytta, lyhyempaa, vesirajaa ja kaikilla kaameet kiilakorot. Nyrkkisaanto tuntuu olevan, etta mita enemman ihoa nakyvissa, sen parempi ja ei oo niin justiinsa, vaikka pylly vahan vilkkuukin. Suomeksi oli taas helppo arvostella :D

Sattumanvaraista ihanuutta

Blogimaailma on janna ja taynna sattumia. Vuosi sitten taisin kirjoittaa yhteen blogiin muutaman napakan kommentin viisumiasioista ja tuomita ko. bloggaajan taydeksi tyhjapaaksi.. No, asiat muuttui, mielipiteita vaihdettiin ja tutustuttiin enemman. Ja voiherramunjee olisinko voinut olla alkuperaisen mielipiteeni kanssa enempaa vaarassa! Takana on vauhdikas ja antoisa viikko ihan uskomattoman elavaisessa suomiseurassa, paljon myohaisia iltoja hyvien keskusteluiden siivittamina, huonoa lappaa ja paljon naurua.

Valitonta ja helppoa seuraa todella yllattavien kaanteiden jalkeen, enka voisi olla iloisempi. Elamaani on astunut taas yksi ihana ihminen lisaa ja kulunut viikko oli by far nopein kaivosleskeysviikko ever. Kun mies palasi tyoreissulta kotiin, oli vastassa kaksi iloista naista ja keittio taynna sapuskaa. Kunnon emanta istui siis itse sohvalla ja antoi vieraan kokata ja haaria keittiossa...

Myos toissa on ollut sattumanvaraista ihanuutta haastavien tyojuttujen muodossa. Olo hatatilanteessa on edelleen kuin pikajunan edessa juoksisi, mutta ainakin olen toistaiseksi ehtinyt asemalle ennen junaa enka kompuroinut matkalla. Ja fiilis suorituksen jalkeen on janna sekoitus onnistumisen tunnetta ja adrenaliinihuumaa. Kyse ei niinkaan ole osaamisesta, vaan aikaa vastaan taistelusta, jokainen  minuutti ratkaisee. Osaan vaaditut asiat, mutta nopeus on viela tyon alla..

Sattumanvaraisia makuihanuuksia lahdimme eilen hakemaan kaveripariskunnan kanssa todella hammentavalta alueelta, jonkun kulinaristilehden suosituksen mukaisesti. North Beachin alueella, varsin kaukana keskustan ravintolascenesta sijaitsee Clarke's, ihan mieleton fine dining-paikka keskella uinuvaa rantalahiota. Tallattiin siis ykkoset ylle ja suunnattiin pohjoispuolelle citya nauttimaan ihan uskomattomasta illallisesta. Kaiken muun kivan lisaksi tuo paikka oli BYO, eli omat shampanjat ja viinit mukaan. Hammentavaa, ja laskun loppusummasta todella naki etta omia on juotu.

Iphonella otetut kuvat ei tee oikeutta ihanuuksille.. damn. Ihan mielettomia piperryksia ja yksityiskohtia ja makujen yltakyllaisyytta, huippupalvelua ja tunnelma katossa. Tyoviikon ja sairaalan scrubseissa heilumisen jalkeen oli myos kiva laittautua ja nahda J pitkasta aikaa kravatti kaulassa ;)

Tomaatti-vuohenjuusto salaatti. Aurinkokuivattua, kaltattua, tuoretta ja marinoitua, nammmnammm.

Pork's belly and apple sauce, J:n alkupala

Porsashenkinen paaruokani.

J:n paaruoka-piffit ja perunavaahto

Suklaa-parfait, passionvaahto ja valkosuklaata

Viinia, ruokaa ja seuraa.

Alkuviikko on koostunut aika ihanasta kombosta. Hyvaa ruokaa (mm. Toast, taas!), hyvasta seurasta ja viineista, silla tanaan tehtiin paivaretki Swan Valleyn viinitiloille. Kaytiin Lancasterin ja Sittellan Cellar dooreilla maistelemassa, lounastettiin Sittellan ravintolassa ja ostettiin hieman herkkuja molemmista kotiin vanhenemaan. Shirazia lahti mukaan yhteensa yhdeksan pulloa (oho) ja yksi aika herkullinen vakeva jalkkariviini. Makea (muttei allomakea), toffeinen ja valehtelematta kymmenen minuutin ihana jalkimaku. Namnamnam, kuka tulisi meille illalliselle jakamaan tuon herkun pian? Viimeinen pysahdys oli Margaret River Chocolate Factoryn myymalassa, kasintehtyja tryffeleita.. suklaasaippuat ja jalkarasvat maltoin sentaan jattaa hyllyille. Toistaiseksi.

Huomenna onkin sitten karu paluu arkeen ja toihin neljan paivan lomailun jalkeen...

Univelat ja blogivelat kuitataan joskus, nyt on liikaa juteltavaa.

Sisustusproggis etenee. Hitaasti.

Viime viikolla saimme vihdoin viimeisteltya antiikkilipastoni. Muutos harmaanvihreasta ja maalipinnaltaan kuluneesta ja vasyneen nakoisesta lipastosta nykyiseen "antique white"-savyyn on ISO.

Vuosikymmenien ajan tummuneiden metalliosien kiillotus oli kohtuullisen turhauttavaa ja aikaavievaa puuhaa. Brasso-kiillotusaine, ratti ja hammasharja auttoivat alkuun, mutta lopullisen tuloksen sai vasta akkuporakoneeseen kiinnitetylla harjaosalla, ja tallakin menetelmalla meni aikaa tuntikausia. Mutta nyt ainakin kiiltaa!

Lipaston ylapuolelle tuleva peili jatetaan myohemmaksi, siina on niin paljon koristeita ja uurteita, etta taytyy hetki miettia miten saadaan sen maalipinta hiottua. Huhh. Seuraava projekti on kuitenkin jo kaynnissa. J:n vanhempien vintilta loytyi parikymmenta vuotta kayttamattomana olleet yopoydat, tyyliltaan melkein samaa, maalipinta karsea, mutta muuten ehjia. Eli lisaa hiomista ja maalausta..

Tarkoituksena on siis maalata yopoydat samalla antique white-maalilla kuin lipastokin, ja lisata muutamia kultaisia yksityiskohtia samassa hengessa kuin mita poydassa, peilissa ja tuoleissa on ja tulee olemaan. Sangylle on hankittu myos uusi kultainen paivapeitto, koristetyynyt puuttuu viela.. pikkuhiljaa siis. Ja sitten paastaankin lamppukaupoille, arrrrrrrsyttaa suunnattomasti ettei meilla ole nyt yopoydan lukuvaloa enka voi siis kollotella sangyssa ja ahmia kirjoja iltaisella.

Sunnuntaivasymys

Minulle kelpaa mika vaan tekosyy vierailla lemppariravintoloissani Little Ceasarissa ja Monte Fioressa, ja suomivieraan lasnaolo on syista parhain! Suuntasimme lauantain illalliselle Mount Lawleyn ravintolakadulle Beaufort Streetille nauttimaan Monte Fioren jumalaisesta friteeratusta camembertista ja muista herkuista. Todella maukkaan illallisen jalkeen oli aika suunnata silmanruoka-osastolle ja socceria ihastelemaan.

Paikalliset dosakuskit on kylla ihan mahtavia! Ystavallisia ja avuliaita, mutta talla kertaa meinasi avuliaisuus menna vahan ylihuolehtimiseksi.. pyydettiin kuskia sanomaan, koska oltaisiin fudisstadikan pysakilla, ja kuski intti etta meidan pitaisi menna keskustan kautta ja vaihtaa toiseen dosaan, kun taalta on niiiiiiiin pitka matka.. no, onneksi tsekkasin googlemapsista reitin viela kerran, ja mita viela.. tuo pitka matka oli 900 m kavely suoraa tieta pysakilta stadikalle.

Ilta jatkui Perthin yoelamassa, testattiin muutama eri baari Leedervillessa. Ihan jees, mutta valilla oli kylla naurussa pitelemista. Aussien tyylitaju, kropan mittasuhteet ja itsevarmuus ei ihan aina kohtaa, ja lopputuloksena on yleensa pienia ylilyonteja yoelamassa. Tormattiin mm. mieheen, jolla oli hyvin istuva puku paallaan, kuosina ah niin hillitty leopardikangas ja mimmiin, jolla oli (lyhyen) hameen sivulla torrottamassa kuudet pienet roiskelapat antamassa ylilevea kuorma-vaikutelman samalla kun persvakoa sai  ihailla selka-aukiosta, ja homman kruunasi olkatoppaukset puhvihihoissa. Ja ei, kyseessa ei ollut naamiaiset. Ylilyhyiden ja kireiden hamosten laskuissa mentiin sekaisin ja muutamat kunnon vilautukset nahtiin. Muutama oli hankkinut kimallekultaiset asunsa Moldovan euroviisuedustajien esiintymisasuvarastosta. Tastakin huolimatta, tai juuri naiden ansiosta oli hauskaa. Suomenkielisena on helppo olla muotipoliisina ja dumailla kanssajuhlijoita..

Tanaan on sitten Vahan Vasyttanyt. Sen verran sain sentaan aikaiseksi, etta paasin paikallista kaveria treffaamaan Bodhi Tree-kirjakahvilaan Mt. Hawthorniin. Ihana hippikahvila, jossa kirjoja saa samalla lueskella ja ostaa jos tahtoo. Eika se jatti-latte tehnyt pahaa myoskaan.

Puhun englantiakin, puhunkin englantia

Kaivosleskeys-viikko taas meneillaan. J on ollut duunissa tiistaista lahtien, ja mukana tyuomaalle seuraa uskollisesti Beginners Finnish-kirja. Otsikon mukainen kieliopillinen pikku pohdinta oli vaivannut J:ta puoli tyovuoroa eilen, ja mina sita sitten selittelemaan puhelimessa, etta miten tama -kin paate on ihan eri juttu naissa asiayhteyksissa. Voi J-parkaa, ei mies tainnut saada asiaan mitaan selvyytta, pain vastoin... Mista saisi hommattua kunnollisen opettajan raukalle?

Omassa paassa on taas suomi ja englanti ihan sekaisin. Tuleehan taalla valilla juteltua suomea ihan kunnolla ihanan Finns in Perth-ryhmittymamme kanssa, mutta ajattelukielena on kylla aika vahvasti englanti, enka kotona mieti suomeksi juttuja, paitsi kirjoittaessani meileja tai blogia, tai nyt viime viikkoina lukiessa suomeksi joko kuivahkoa ammattikirjallisuutta tai muuttokuorman uumenista paljastuneita kirja-aarteita. Viimeiset pari paivaa ovat kuitenkin menneet todella vauhdikkaan suomenpuhumisen merkeissa!

Muutaman mutkan kautta meidan vierashuoneen koekayttajaksi ja esitestaajaksi paatyi ihana suomalainen reissaaja Anna, joka tykittaa suomea kolmesataa sanaa sekunnissa-tahdilla eika vasy ilmeisesti koskaan. On ollut hauskaa! Seuraava suomivieras ja maailmanmatkaaja saapuu maaliskuun lopussa katkaisemaan kolmen viikon yksinoloputkeani todella katevasti ja tuo mukavan tuulahduksen opiskeluajoista mukanaan.

Viime viikolla iski myos hilliton karjalanpiirakka-ikava! Hetken jo mietin harhaisessa paassani, etta josko kokeiltaisiin niiden leipomista, mutta ehka jatkan kokkaus-itseluottamukseni kasvattamista jollain helpommalla ensin.. J:n 34-v synttareiden kunniaksi vaannetty kakku sentaan onnistui mita parhaiten. Pikkuhiljaa mina ja tuo kaasu-uuni alamme paasta parempiin valeihin, enka vihaa sita enaa sydameni pohjasta. Ihan vahan vaan.

Perisuomalainen taytekakku maistui myos Australiassa

Ehka seuraava askel on sitten ukin piirakka-koulun oppien kokeilu.. Ihanarakas ukkini piti meille siis kaytannon opetusta karjalanpiirakoiden leipomisesta..

aussilaista pulikan pyoritysta

Rypytysoppia

Valmiit herkut

Saali, ettei paikallisesta Ikeasta saa pakastekorvapuustien, Daimin ja pingviinikarkkien lisaksi myos karjalanpiirakoita...