lauantai 2. heinäkuuta 2011

Hourulasta paivaa

Psykan puolen potilaita hoitaessa ei tee mieli jakaa itsestaan mitaan henkilokohtaisia tietoja, ei edes kotimaata. Taalla on sama typera systeemi kaytossa kuin suomen julki-Terhikki, eli netista nakee nimella hakemalla mukavasti tietoja rekisteroidyista hoitajista. Mm. nimen, kielitaidon ja asuinpaikan! Mita hemmettia mun asuinpaikalla on tekemista laillisuuteni kanssa? Normaalisti siella nakyy siis principal place of practice, mutta keikkafirmojen hoitajilla asuinalue! Ihan jarjetonta. Ja kun suomalaisia hoitajia taalla ei kauhean montaa pyori, niin ei todellakaan tee mieli kertoa lahes kotikulmilla asuvalle taydelliselle sekopaalle edes kansalaisuuttaan.

Joulukuinen King's Park

Onneksi mun aksentti on niin karmea sekametelisoppa, ettei sita usein kukaan arvaa kymmenenkaan yrityksen jalkeen oikein. Lapsuusvuosien hirvea tankeroenglanti  vaihtui AFS:n vaihtarivuoden ansiosta hyvin lahelle keskilannen jenkkienkkua, etenkin arkipaivan aiheissa. Vieraammista asioista puhuttaessa kay kylla natiiville selvaksi, etta jenkki en ainakaan ole. Looginen ratkaisu on yleensa ehdottaa Kanadaa. Ilmeisesti kukaan ei taalla ole koskaan kuullut yhdenkaan kanadalaisen puhuvan, joten hieman eksoottinen vivahteeni menee helposti kanadalaisuuden piikkiin. Normaalisti tama hassunhauska "Arvaan mista olet kotoisin" leikki jatkuu jatkumistaan, mutta tanaan valehtelin sujuvasti todella olevani kanadalainen. Sainkin sitten tuutintaydelta "Blame Canadaaaa" ulvontaa.

King's Park maaliskuisen jattikuun loisteessa

Jotta aksenttisotku olisi taydellinen, olen huomaamattani alkanut ihan luontevasti kayttamaan aussie-sanoja. Capsicum, arvo, biccies, crook, bogan, footy... Ja tietysti No worries-sanontaa.

King's Park. ja n. 750 vuotta  vanha Boab Tree, elopainoa useampi tonni ja takana 3000 km muuttomatka pohjoisesta

Ja pakollinen uujeah-hehkutus, enaa kolme viikkoa toita jaljella ennen superpitkaa USA:n ja Suomen-lomaa!  Nama kolme viikkoa olisikin sitten tarkoitus paahtaa toita niin paljon kuin riittaa, ja toistaiseksi hyvalta nayttaa. Huominen on viela mysteeri, mutta sitten olisi taas maahanmuuttajien terveystarkastuksia tiedossa, hihhhiiih.

2 kommenttia:

  1. mua ärsyttää jo itteenikin miten paljon hoen tota "no worries"-sanontaa ihan joka välissä. Tulee olee vaikeeta vierottautua siitä sit joskus...

    VastaaPoista
  2. Ma oon jo luopunut toivosta, eikohan se oo jaanyt mun sanavarastoon yhta pysyvasti kuin J:lle "paskapuhetta" ja "Voivoi", hyvin asenteella lausuen joka valissa, missa ma tohotan ja saadan jotain.. :D

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!