Ulkomailla asuessa ainakin minulle tulee hilliton auttamishalu, jos entuudestaan yhtaankaan tuttu maanmies on pulassa. Vasta tapaamamme suomalaispariskunta oli karmeassa asuntoloukussa, ja kun loukun paatahtina olivat inhokkilistani top 5-osastoon kuuluvat torakat, oli paivanselvaa, etta apua on tiedossa! Ilahdutinkin siis viimeiselta tyoreissultaan palannutta J:ta jarjestamalla pienen suomileirin asuntoomme ja majoitimme torakkapakolaiset vierashuoneeseemme.
Loppu hyvin. Siirtolaishenkea noudattaen soimme seuraavana paivana hapankorppuja pienella uuden maan vivahteella, Vegemitella ja avauduimme kulttuurieroista ja aussikulttuurista. Siirtolaishenkea noudattaen vieraat olivat myos siita helpoimmasta paasta, jos vasyneen matkalaisen saa onnelliseksi lampimalla suihkulla, puurolla ja kapealla vierassangylla, niin ei kovin rankasta emannoinista ole kysymys :) Ja J otti suomihopotyksemme hyvana kielikylpyna.
Oma siirtolaistaisteluni etenee, maaginen 457-tyoviisumi on jo sormien ulottuvilla. Tanaan palautin allekirjoitetun tyosopimuksen, ja parissa viikossa pitaisi tulla tieto, onko tyonantajani hakemus viisumini sponsoroinnista hyvaksytty. Jos on, niin lahetan itse viisumihakemuksen eteenpain ja jaan odottelemaan kutsua laakarintarkastukseen. Taas. Nyt hakusessa joku muu kuin Suosikin Eki-seta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!