maanantai 21. helmikuuta 2011

Iso seikkailupuisto

Koko Uusi-Seelanti tuntuu yhdelta isolta seikkailupuistolta. Tahan mennessa on mm. hurjasteltu lugella, makiauton tapaisella ratkaisulla, alas betonirataa, yritetty laskuvarjohyppya (mina! maailman korkeanpaikankammoisin tyyppi!), mutta huono saa esti hypyn ja seikkailtu tippukiviluolissa markapuvussa kumirenkaan avulla ja ihasteltu samalla upeita kiiltomatoja. Zorb-rata (ison kumipallon sisalla rinnetta alas kierimaan...) oli valitettavasti suljettu, mutta mutakylvyssa on lilluttu. Rotoruan rikkipitoisella vedella ja mudalla on jo 800 vuotta sitten uskottu olevan parantavia voimia, ja ainakin iho oli silkinpehmea ja olo rento parin tunnin altaissa lillumisen jalkeen.

Nyt ollaan kummallisessa hostellissa keskella-ei-mitaan kansallispuiston alueella, puolivalissa matkaa Tauposta Wellingtoniin. Maisemat on kauniit ja kyla taydellisen pystyynkuollut. Bussireissun ihmiset tulee ja menee kukin oman aikataulunsa mukaan, joten mitan jarisyttavan upeaa ryhmahenkea ei ole syntynyt, mutta muutamia ihan kivoja tyyppeja on tavattu, ja eilen vietetty iltaa muutaman jenkin, britin ja viinilasillisen kanssa. Moni tuntuu viettavan paljon enemman kuin minimin 3 viikkoa reissullaan, joten aikataulut eroavat paljon.

Huomenna matka jatkuu Wellingtoniin ja siella paasee LOTR-norttiyteni taas valloilleen, paivan kierros Sormusten Herran kuvauspaikoilla edessa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!