Korkeanpaikan kammo on hallinut elamaani jo pitkaan. Suomessa ei tuntunut mukavalta katsella kavereiden kampan kahdeksannen kerroksen parvekkeelta alas, minka tahansa sillan yli pyoraily tuntui vatsanpohjassa ja ajatus 31:n kerroksen asunnosta oli kasittamaton. No, asunto kuitenkin ylailmoista hankittiin, ja alun hannailun jalkeen uskalsin minakin katsella parvekkeelta ulos ja alas ja jopa nojata kaiteeseen.
3 kk sitten menimme lautalla Taronga Zoo:hon ja kauhistelin Harbour Bridgen paalla kiipeavia ihmisia. Hoo hehkutti ajatusta ja sadatteli kiipeamisen hintaa. 2 kk sitten siltakiipeilyn hehkututtajien maara tuplaantui ja pienoinen lempea painostus kiipeamista kohtaan lisaantyi viikko viikolta. Pikkuhiljaa jyrkka EI, IKINA-kantani muuttui varovaksi ehkaksi, ja lauantaina marssimme Bridge Climbin toimistoon ja varasimme Hoon kanssa kiipeilyn maanantai-aamulle.
Oh wow. +28 astetta, pilveton taivas ja pieni tuulenvire. Hassut kiipeilyhaalarit, valjaat ja hyva turvallisuusinfo, seka kuulokkeet korville ja 10 hengen ryhmassa kiipeamaan. 1,8 km ja 1400 porrasta, 140 metria merenpinnan ylapuolella, ja maisemat olivat aika makeat. Tekiko pahaa? Kylla valilla. Alku oli karuin, catwalkiksi nimetty osuus rautakehikon paalla, joka oli kapea ja josta nakyi lapi. Samoin ekat 4 tikapuu-viritelmaa, jotka olivat varsin jyrkat. Itse sillan kaarelle paastya alkoi helpottamaan, silla se oli 3 m levea umpirautainen vayla, josta ei nakynyt lapi, eika edes suoraan alas. Katse oli helppoa pitaa portaissa ja taukojen aikana ihailla maisemia horisontissa. Opas otti pelkopotilaan hyvin huomioon, samoin muut kiipeilijat. Missaan en janistanyt ja eteenpain oli pakko menna.
Viimeisen alaspain vievan tikapuun luona iski jalkoihin tutina ja vapina, ja adrenaliinihumala valtasi kehon. Hyvalta tuntui, itsensa voittaminen.
ps.
Kuvia seuraa myohemmin, vaikkakaan ei itse kiipeamisesta, silla sinne ei saa ottaa mitaan omia tavaroita mukaan, ja 25 taalaa on hieman liian suolainen hinta yhdesta "kattokaa, poseeraan sillalla hikisena"-kuvasta. Nettikahvila ei jostain syysta suostu yhteistyohon muistikorttini ja kamerani kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!