lauantai 24. toukokuuta 2014

Työrintamalla tapahtuu

Tässä on jo useamman viikon ollut kova jännitys päällä töihin liittyen. Laiton reilu kuukausi sitten menemään todella pikaisen, edellisenä iltana kyhätyn työhakemuksen pöpöhoitajan duuneihin tai lähinnä lyhyeen sijaisuuteen liittyen. Olin aika varma, etten paikkaa saa, niin sutaisten olin selection criteriaan vastannut ja ei todellakaan aina situation-action-outcome-mantran mukaan. Jo seuraavalla viikolla sain kuitenkin todella yllättävän puhelun ja onnittelut paikan saamisesta ja pyyntö josko tekisinkin kuukauden sijaan kuusi. Oli aika hämmentynyt olo, aika mahtavaa että joku haluaa noin paljon pidemmäksi aikaa juuri meikäläisen ja samalla ärsytti ihan suunnattomasti, sillä tiesin jo valmiiksi ettei oma pomo anna lupaa noin pitkälle sijaisuudelle.

Ja niinhän siinä kävi, ettei tuo kuuden kuukauden secondment saanut pomoani heittämään kärrynpyöriä ilosta, nainen ei edes onnitellut mua uudesta duunista ja ylennyksestä, sillä sitähän toi clinical nursen rooli on, ylempi sairaanhoitaja. Täällä hoitajat on siis porrastettu palkoissa ja työvuorosuunnittelussa 1.1-1.8 leveleille niin, että joka vuosi saa aina yhden levelin lisää kunnes pääsee 1.8 tasolle ja sinne sitten jää, ellei erikseen hae clinical nursen paikkaa jo vaikka aiemmin. Clinical nurset ovat sitten 2.1 ylöspäin ja osastonhoitajat 3.1:siä. Joka vuorossa on oltava minimimääräksi määritelty luku riittävän isonumeroisia hoitajia jotta skills mix on turvallinen ja vastavalmistuneet eivät peuhaa keskenään yhden 2.1:sen hajoillessa vastuun alle ja osastoilla tästä pidetään varsin tiukasti kiinni.

Mun ongelma on nyt lähinnä se, että olen muodostunut liian hyväksi nykyduunissani ja kavunnut alhaisesta 1.4 levelistä huolimatta tekemään noita ylempiä hommia acting clinical nursena, eli viransijaisena ja tilalle ei tosta vaan napsaista uutta tyyppiä. Viikkojen vääntämisen ja lirkuttelun jälkeen on nyt päästy jonkinnäköiseen kompromissiin muutamasta kuukaudesta, ehkä osiin pilkottuina, ehkä ei. Ainoa mikä on varmaa, on viikon päästä alkava kuukauden sijaisuus ja perehdytysjakso hommiin!

Oon todella fiiliksissä asiasta, mutta myös kauhuissani. Tuntuu että kaikki, mitä edellisvuoden opintojen aikana opin, on unohtunut. Plärään iltaisin mikrobiologian kirjaa ja sairaalan hygieniaohjeita paniikissa läpi, eikä tämä epävarmuus varmaankaan ihan hetkeen helpota.

Oma kurja fiilis nykyisessä työssä helpotti heti, kun tiesi pääsevänsä kuukaudeksi huonoja henkilökemioita karkuun ja kuin kirsikkana kakun päälle, se huonojen henkilökemioiden suurin syy olikin irtisanoutunut vähin äänin samalla viikolla kun mun sijaisuus vahvistui. 

Elämme mielenkiintoisia aikoja :)


8 kommenttia:

  1. Onnea! Ja toivottavasti asiat järjestyy niin että voit tehdä sitä hommaa sen 6kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pikkulinnut laulaa, että kunhan talousvuoden lopun perinteinen budjettijäädytys ja palkkauskielto on ohi heinäkuussa, siellä saattaisi olla lisää hommia...

      Poista
  2. Wautsi, vähäks oot pro!!! Onnea uusiin haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihhii, kiitos! Ei oo kyllä kauhean pro-fiilis, enemmänkin sellanen takapuoli edellä puuhun kiipeämään-olo. :D

      Poista
  3. Onnea uuteen duuniin.Asioilla on vaan tapana aina järjestyä.

    VastaaPoista
  4. Mahtavaa! Onneksi olkoon! Tiedän tunteen, kun alkava pesti etukäteen hirvittää, mutta aina vauhtiin päästyä helpottaa. Kaiken kirjoittamasi perusteella väitän, että olet parasta mitä sille sairaalalle voi tapahtua. Ihmettelen, jos ne malttaa päästää sut vielä vanhoihin hommiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kauniista sanoista. <3 Tuleva esimieskin vaikutti olevan todella innoissaan asiasta, jeijj!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!