maanantai 5. toukokuuta 2014

Pitkä ajomatka

Koska meillä oli käytössämme vain rajallinen aika lomailuun Uudessa-Seelannissa ja halusimme viettää tietyissä kohteissa (Queenstown, Abel Tasman ja Wellington) enemmän kuin yhden yön, kiertäen kuitenkin autolla (lähes) koko eteläsaaren ympäri, oli pakko suunnitella myös yksi pidempi ajopäivä. Se osui sitten Franz Josef-Abel Tasman National Park-välille. Rapeat 550 km kapeita vuoristoteitä, kauniita maisemia ja huononlaisesti ohituspaikkoja ja valtavasti muita matkailuautoja. Perille päästiin ehjina ja valoisan aikaan ja saatiin ihailla kaunista auringonlaskua ja haaveilla tulevien päivien seikkailuista kansallispuistossa.

Ensinäkymä Abel Tasmanin kansallispuiston rantoihin
 Edellisillan kina ja nahistelu saatiin sovittua ja vietimme aamun ensimmäiset tunnit eri kohteissa, mies suuntasi reippailemaan Franz Josefin jäätikön terminaalivaiheen lähelle ja minä taas maksoin $30 kolmen pienen kiwi birdin  ihastelusta infrapunavalojen himmeässä hehkussa. Nuo uhanalaiset, lentokyvyttömät linnut ovat aikas suloisia, ja niitä on mahdoton nähdä sanctuaryjen ulkopuolella, niinpä suostuin maksamaan kympin per lintu, sillä ainakin rahat menisivät tutkimukseen ja rowi kiwien pesien ja poikasten suojeluohjelmiin. Rowi on eri kiwilinnuista se kaikkein uhanalaisin, jäljellä on tuolla länsirannikon alueella alle 300 yksilöä ja West Coast Wild Life Centre tekee hyvää duunia niiden määrän säilyttämiseksi ja kasvattamiseksi. Teki myös ihan hyvää viettää pari tuntia erillään!

Franz Josefin jäätikon terminaalivaihe




Franz Josefin kylän pääkatu ja upeat vuoristomaisemat
Tankattiin auto ja jääkaappi Greymouthissa ja aloitettiin pitkä ajomatka pohjoiseen. Mies ajoi koko päivän, sillä mun huonolla itseluottamuksella me ei oltaisi ohitettu yhtäkään hidasta matkailuautoa noilla kiemuraisilla teillä... Maisemat vaihtuivat sademetsästä ja jäätiköistä ensin havupuihin ja sitten lähempänä Abel Tasmania taas todella tiheäksi, vihreäksi kasvustoksi.


Mä otin tän kyltin enemmänkin lupauksena kuin varoituksena, mutta yhtään pingua ei ikävä kyllä nähty!


ja tilaa on taas vaikka muille jakaa..



Ainut varsinainen nähtävyys matkan varrella oli Punakaiki Pancake Rocks, jännät hiekkakivimuodostelmat jotka ovat kasaantuneet ns. päällekäin, muodostaen pannukakkumaisia kasoja ja pinoja. Pysähdyttiin siis Punakaikissa pienelle kävelyretkelle ja jatkettiin sitten sitkeästi matkaa, sillä kello alkoi olla jo paljon ja kilometrejä oli vielä edessä varsin runsaasti.






Saavuimme Marahauhun juuri sopivasti noin vartti ennen leirintäalueen vastaanoton sulkeutumista ja maksoimme Marahau Beach Campin $30 per yö-per pää hinnaston mukaan sähköttömästä paikasta sekä seuraavan päivän vesitaksi-kyydit, suunnitelmissa oli mennä aamun ensimmäisellä vesitaksilla kauemmas puistoon ja nauttia rauhallisesta päivävaelluksesta ja tulla illan viimeisellä vesitaksilla pois. Se suunnitelma ei kyllä sitten ihan ollut vedenpitävä, kirjaimellisesti!

Laskuvesi menossa Marahaun venesatamassa

Kätevä kyytipeli, vesitaksi eli vene ja traktori :D

2 kommenttia:

  1. Siis niin ihana ja hieno reissu, upeine kuvineen. NZ-himo vaan kasvaa kasvamistaan koko ajan. Kiitos näistä postauksista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Kiva, että näistä on inspiraatiota jollekin muulle :)

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!