Vihdoin sitä kaivan kaivattua aurinkoa Abel Tasmanin kansallispuistossa! Aamulla oli taas yksi aikainen herätys, suuntana Marahau Sea Kayak-firman toimisto ja vuokrakajakkien nouto ja nopea turvallisuusbriiffi ennenkuin meidät päästettäisiin valloilleen kansallispuiston melko suojattuihin lahdenpoukamiin ja kauniita rantoja ihailemaan meloen.
 |
| Kuivaharjoittelua |
 |
| tästä se lähtee! |
Me oltiin varattu kahdenistuttava kajakki koko päiväksi ja tarkoitus oli meloa Marahausta lyhyt reissu pohjoisemmaksi Adele Islandille hylkeitä bongailemaan ja siitä sitten rannikolla eestaas, mutta edellispäivän myrskyn perusteella Te Karetu Point olisi se pohjoisin piste, kieltäydyin ehdottomasti menemästä Mad Mile-alueelle ristiaallokkoon testailemaan melontakuntoani (tai kunnottomuutta).
 |
| Aamun eka tauko, edessä Adele Island |
Työnjako oli Milford Soundista tuttu, minä edessä kameran kanssa, mies takana ohjaamassa ja päävastuussa melontavauhdista. Kyllä sopi meikäläiselle! Etenkin Adele Islandin hylkeenpoikasia ihastellessa olin kovin kiitollinen kärsivällisestä miehestä, joka jaksoi luovia kajakkia sopivalle etäisyydelle rannasta ja pitää sen siinä.
Kaikenkaikkiaan päivä oli ihanan rento ja rauhallinen. Lyhyitä melontapätkiä, rentoilua rannalla ja vilvoittelua meressä. Sää oli kaunis ja aallokkoa todella vähän. Marahauhun palatessa saimme sentään ihan pienet aallot alle ja päästiin taas yrittämään lyhyitä surffipätkiä aallon päällä.
Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin Abel Tasmanissa olisi ollut ihan huippua tehdä joku parin yön melonta+vaellus-setti. Ainakin meidän käyttämä melontafirma järkkäsi myös näitä vaelluksia, missä tavarat siirtyvät aina seuraavaan yöpaikkaan vesitaksilla ja itse saa vain nauttia kävelystä ja maisemista. Ensi kerralla sitten...
Leirintäalue oli mukava, ja riittävän siisti. Meidän takana majoittui kolmilapsinen sveitsiläisperhe, jolla oli takana matkailuautoelämää jo pari kuukautta. Juttu luisti, ruoka maistui ja vinkkejä jaeltiin. Kannattaa kyllä buukkaa majoitus tuolta etukäteen, valinnanvaraa on vähän, freedom camping kiellettyä (ja sitä myös valvotaan) ja meidän ajellessa Marahauta kohti tuli vastaan useampia camper vaneja, joille ei ilmeisesti ollut riittänyt majapaikkaa.
 |
| Vuoroveden vaikutuksen todella näkee Marahaussa |
 |
| Laskuvesi |
 |
| ... ja nousuvesi hieman myöhemmin |
Illalla taputeltiin taas itseämme olalle hyvästä suorituksesta Hooked on Marahaun happy hourin edullisista viineistä nauttien ja suunniteltiin seuraavan päivän pysähdyksiä ja ajomatkaa Kaikouraan, sillä reitille osui vaikka mitä mielenkiintoista, Marlboroughin viinialue nyt ensimmäisenä mieleentulevana.
Ah, ihana Abel Tasman. Mehän luovittiin jollain ihmeen sisulla sen Mad Milen läpi ja Anchorageen asti, ja koville otti! E muista onko mulla koskaan ollut edes minkään tiukkaakin tiukemman olkapäätreenin jälkeen ollut olkapäät niin tulessa kuin sen reissun jälkeen :D
VastaaPoistaIhania hyljekuvia, ne on poseeranneet teille paljon paremmin kuin meille! :) Ja tutun kuuloinen työnjako, samalla meiningillä täällä: meikä kuvas ja Lauri taisteli pitääkseen kajakin suorassa.. :)