sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ohi on

Lopputyö hygieniapoliisikurssille on nyt naputeltu kasaan. Siitä meinasi tulla pään sisällä jättimäinen peikko, mutta onneksi se perinteinen hälläväliä, ihan hyvä tää jo on-asenne iski vihdoinviimein kiinni ja saan lopettaa jatkuvan parantelun ja editoinnin. Se on ihan hyvä, ja omalla ajalla en sitä paremmaksi väännä. 

Kuluneet puoli vuotta ovat olleet järjettömän raskaita ja kiireisiä. Joku fiksumpi olisi voinut jo arvata ennakkoon, että opinnot, uusi vaativa rooli töissä ja remontoitavan talon osto yhtäaikaisesti syö pikkasen voimia ja aikaa, mutta piti taas hetken hakkaa päätä tiiliseinään. No, pysyvää vahinkoa ei ole tapahtunut, mies ymmärsi hetken väännön jälkeen kuinka rikki mä olen kaikesta puurtamisesta ja kaveritkin on vielä tallella. Talo edistyy hitaasti, mutta edistyy kuitenkin. Joten kaikki hyvin. 

Hermoloman paikka, ja niinpä buukkasimme miehen kanssa kaksi viikkoa vuosilomaa. Eka yhteinen ulkomaanreissu sitten huikean USA-Eurooppa road tripin! Lyhyen loman takia Suomireissu oli poissa vaihtoehdoista, ja pitkään väännettiin, mennäänkö Japaniin laskemaan puuterilunta (J on kuulemma pätevä laskettelija yhden kerran kokemuksellaan...) vai voittaako mun toive. Osin budjettisyistä, osin muista syistä mä sain tahtoni läpi, ja tammikuussa suunnataan siis ihanan uskomattomaan Uuteen-Seelantiin!

Vuokrataan pieni campervan, nukutaan siinä ja ajellaan ympäri eteläsaarta. Karkea reitti kulkee seuraavasti: Christchurch-Lake Tekapo-Queenstown-Te Anau-Milford Sounds-Wanaka-Frans Joseph Glacier-Murchisson-Abel Tasman National Park-Kaikoura-Picton-Wellington. Auto on varusteltu siis takaosastaan patjoilla ja retkikeittiöllä ja Uusi-Seelanti on täynnä ilmaisia ja puoli-ilmaisia siistejä (ja vähemmän siistejä) leirintäpaikkoja. Lennetään yölennolla Christchurchiin, haetaan auto ja kaasutellaan kauppareissun jälkeen heti ulos kaupungista. Vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen siellä ei ole edelleenkään kauheasti nähtävää tai tehtävää, eikä todellakaan tee mieli mennä pällistelemään niitä raunioita, paikallisten tuhottuja koteja, työpaikkoja ja keskustaa. Parit pakolliset jutut ollaan jo varattu, ja koska kyseessä on koulujen loma-aika ja turistikauden pahin vaihe, on syytäkin varailla. Mm. Milford Soundsista ollaan buukattu leirintäpaikka, viiden tunnin melontaretki ja risteily vuonoille ja Kaikourasta snorklausreissu delfiinien kanssa. Abel Tasman on seuraavaksi työn alla, sieltä pitää useamman lähteen mukaan varata majapaikat ja kanootit ajoissa.

Tiedossa on siis reipashenkinen retkeilyloma rennoissa tunnelmissa. Edelliseen road tripiin suurin ero on se, että nyt kuskeja on kaksi. Päivittäiset ajomatkat on kuitenkin tarkoitus pitää lyhyinä ja pysähdellä mielinmäärin nähtävyyksiin, uimaan kylmissä järvissä ja kuvailemaan satumaisen kaunista luontoa. Jos sadetta pukkaa päivätolkulla, niin hostelliyöpyminenkään ei ole poissuljettua. Palautamme auton Wellingtoniin, ja liput Interislanderin lauttaan on myös varattu. Lauttareissu on samalla kiva saaristolaisristeily, kunhan merenkäynti ei ole liian kovaa. Kaksi yötä Wellingtonissa hotellissa ja kotiin.

Lonely Planet on nyt iltalukemisena ja voisi kaivaa vanhan läppärin ja siinä olevat Uuden-Seelannin edelliset reissukuvat fiilistelymateriaaliksi. Toisaalta hullua lähteä samaan paikkaan, missä ollaan molemmat jo oltu, mutta haluan nähdä NZ:n kesällä. Siellä on tammikuussa siedettävät ilmat, toisin kuin Perthissä. Japaniin haluan kyllä myös, mutta mieluusti kirsikankukkien aikaan. Hiihtoreissukaan ei ole sinne poissuljettu, mutta ne on julmetun kalliita ja mielelläni testaisin Suomen lyhyissä rinteissä nämä J:n uskomattomat laskettelutaidot, ennenkuin korkataan kallista puuteria... Aasian muut kohteet taas tuntuivat hassulta ratkaisulta kesälomalle, mennä nyt tukalan kuumasta tukalan kuumaan ja kosteaan. Kauemmas ei taas täältä maailman peräreunalta kannata lähteä kahden viikon vuoksi. 

Ja kyllä me tullaan kiertämään myös muutama LOTR/Hobitti-kuvauspaikka. Mun yhdessä kirjassa on ohjeet koordinaatteineen jokaiselle LOTRin kuvauspaikalle, ja sattumoisin niistä aika moni osuu ajoreitille...

6 kommenttia:

  1. Onnittelut lopputyön valmistumisesta. Kyllä sulla on ollutkin rankka puoli vuotta, olet toden totta ansainnut ihanan loman. Uusi-Seelanti on niiiiin mun bucket listillä. Kyllä Aussitkin, mutta NZ vielä enemmän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uusi-Seelanti on vaan jotain niin järjettömän hienoa. Superkaunis, idyllinen aikuisten seikkailupuisto, missä on vielä kulttuuriakin :)

      Poista
  2. Paljon onnea miunkin puolesta!!! Ja onneks on joku, joka pitää kuria paikassa, jossa ihmisten henki voi olla kyseessä! Voimia vaativaan työhösi - ja aivan ihanaa kesälomaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tattis! Loma tulee kyllä tarpeeseen, ihanaa vihdoinkin päästä taas reissaamaan yhdessä. Vaikkei ole kuin kaksi viikkoa, niin onhan siinä sekin bonus, että ne säästyneet viikot voi sitten käyttää seuraavaan, pidempään Suomilomaan. :)

      Poista
  3. Whoo, onneksi olkoon lopputyön lopullistumisesta. :) Tunnustan tässä samaan hengenvetoon värjäytyneeni lehtivihreänvihreäksi tuota viimeistä kappaletta lukiessani. Vaikka en enää pääsisikään tervehdystä pidemmälle quenyaksi, rakkauteni Jacksonin uusiseelantilais-keskimaiseen maisemaan kalpenee vain vertailussa rakkauteeni Tolkienin luomaan maailmaan.

    Vakavammin puhuen, virkistäviä hengähdystaukoja ja vähemmän rankkoja kesäkuukausia sinulle! Viisasta miettiä kahteen kertaan, onko pomona pomon paikalla oleminen tittelin/palkan jne jne arvoisia jos työstä menee ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen toinen Keski-Maa nörtti, ja jo eka NZ:n reissu oli aikamoista hobittiseikkailua niissä helppopääsyisimmissä paikoissa. Nyt kun Matamatan Hobittila on jo käyty, niin voi kiinnittää huomionsa pienempiin kuvauskohteisiin ja maisemafiilistelyihin.

      Ja kiitos viisaista sanoistasi työhön liittyen. Täytyy miettiä tosisssaan, onko tämä vain kasvukipuja, vai pysyvää v-käyrän ja stressin kasvatusta turhaan.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!