sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Paras aika vuodesta

Ihana loppukevät, alkava kesä. Lämpötila keikkuu kolmessakympissä päivisin ja laskee yöksi sen alle. Talo pysyy mukavan viileänä jopa ilman ilmastointia, ulkona on valoisaa pidempään ja kaikki on vielä ihanan vihreää, ennenkuin kesän polttava paahde muuttaa kaiken ruskeaksi.

Vaan ne perhanan ötökät.. torakat hiipivät sisälle kuumuutta pakoon. Talo on nyt sprayatty ulkoa barrier spray-tökötillä, jonka pitäisi estää noiden ällöttävien kuoriaisten sisälle pääsy, vaan jostain niitä aina pääsee sisälle ja tälläiselle hienohelmalle yksikin on liikaa. Mä en vaan pärjää minkäänlaisten ötököiden kanssa. Viattoman daddy long legsin, siis sellaisen pitkäjalkaisen lukin, uskallan tappaa käsin, mutta siinäpä se. Kaikki muut kuolevat yliannostuksella Morteinin vahvinta myrkkyä.

Eräänä iltana olin päivystysvuorossa ja keikan tullessa nappasin lipaston sukkalaatikosta sukat mukaan ja kiirehdin töihin. Pukuhuoneessa kiskoin kauhealla kiireellä sukkia hikisennahkeisiin jalkoihin, ja laskiessani jalan lattialle tuntui jalkapöydän alla jotain kummallista. Sukka pois jalasta, pieni ravistelu ja lattialle putosi elävä torakka! Hyi helv...!!!!! Huutokirkuminen oli välitön ratkaisu, ja säikäytti pukuhuoneeseen juuri tulleen meidän uuden brittilekurin ihan täydellisesti. Naisparka luuli että huusin käärmeen takia. No ei sentään... Torakka kuoli tehokkaiden sandaalin iskujen jälkeen, mutta sukka jäi laittamatta jalkaan. Mieluummin paljasjaloin hikisissä Birkenstockeissa, kuin torakan irronneiden raajojen kutitellessa jalkapohjaa.

Keskittymiskyky itse työtehtäviin oli hieman haasteellista, ja mielessä pyöri vain suunnitelmat sukkalaatikon täydellistä pesua ja talon sprayaysta varten. Ei auttanut paikallisen lekurin tai hoitajien lohduttelut, että se pirulainen on todennäköisesti hypännyt salamatkustajaksi siinä vaiheessa, kun pyykit ovat olleet narulla kuivumassa. Ja ällötti, ettei ollut ehtinyt pestä jalkaa. Hieman ontuva logiikka tosin, koska likainen jodin ja veren tahrima työkenkä paljaassa jalassa ei ällöttänyt yhtään niin paljoa, vaikka olisi ehkä pitänyt.

Aamulla oli sitten kova paikka, ottaakko alusvaatteita ja sukkia ko. laatikosta vai ei. En nyt sitten kuitenkaan mennyt kommandona töihin, vaikka koko päivän oli olo, että jossain hiipii torakka. Yökkkkk. Ja lähes kaikki paikalliset kaverit vaan nauroivat koko episodille ja kertoivat toinen toistaan kamalampia ötökkäjuttuja päälle. Redbackeja makuupusseissa, lentäviä torakoita suussa jne..

3 kommenttia:

  1. Yääääääkkkkkkk! Mä niiiiin vihaan torakoita! Onneksi tässä kämpässä ei (ainakaan toistaiseksi) ole, edellisessä oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torakat ja hämähäkit, mun kaksi suurta vihollista kotona. Yökkkk. Onneksi tota yhtä sankaria lukuunottamatta ei oo löytynyt torakoita sisältä.

      Poista
  2. Ma totuin niin torakoihin likaisessa Marseillessa asuessa ettei ne yhtaan hatkahdyta mua. Silloinen poikaystava ei uskaltanut niihin kajota joten mun piti aijamaisesti latkia ne hengilta. Karseinta oli tyopaikalta siina illalla ysin aikaan lahdettaessa kissankokoiset rotat joita havainnoi siina lahettyvilla. Voi apua! Taalla pelkaan taas opossumeja jostain syyta ihian alyttomasti.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!