torstai 19. elokuuta 2010

Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan

Odotus. Tuskainen tunne. En ole koskaan ollut hyvä odottamaan rauhassa ja hiljaa, olen klassinen määritelmä malttamattomalle ja lyhytjänteiselle ihmistyypille. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. On pakko odottaa.

Elämäni ehdottomasti kallein postipaketti saapuu näinä päivinä AHPRA:n toimistoon. Joku australialainen virkailija plärää papereitani, varmasti tuhahtelee hassuille paikannimille ja vaikeasti tavattaville suomalaisille sanoille. Toivottavasti ei sylkäise päälle jos joku tärkeä liite on jäänyt uupumaan. Triplatarkistamisen jälkeen. Kolmesta eri listasta. Toivottavasti tuo samainen virkailija osaa käyttää sähköpostia ja osaa näppäillä osoite-kenttään oikean vastaanottajan kertoakseen, jos puutteita on. Pahin pelkoni on, että joku vaan heittää vaillinaisen hakemukseni mappi ö:hön ja asia selviää minulle kuukausien päästä. Uskoisin kyllä kaiken olevan kunnossa, sikakalliine notaarin leimoine kaikkineen. Jopa CV on Virallinen. Kesti vain neljä (!!) reissua maistraattiin saada se hyväksytyksi. Proof of ID-dokumentteja oli useita, toivottavasti osa ylimääräisiä. Työtodistuksia, suosittelukirjeitä. Entinen ja nykyinen osastonhoitaja kirjoittivat sellaiset suositukset, että posket punoittaen niitä lueskelin. Ne kädessä kehtaa marssia Sydneyläisen sairaalan työhönottoon ja kehoittaa antamaan mulle duunia! Heti marraskuussa!

AHPRA ei kerro missään, miten hyväksynnästä/hylkäyksestä kerrotaan. KUULEMMA odotusaika on muutamia kuukausia. Hyvä. Tässä onkin pari projektia ennen sitä ja kahden A4:sen to do-listat ruokapöydällä.

Postia, sähköistä tai perinteistä odotellessa huudatan Apulantaa, se auttaa aina. Kun laittaa silmät kiinni, muistaa sen eriskummallisen keikan, missä Toni esiintyi mun vaatteet päällään ja itse pompin lavan edessä boksereissa, jumppatrikoissa ja t-paidassa. En kyllä erottunut muusta keikkakansasta mitenkään. Sen kansan pariin en suureksi surukseni pääse tänä vuonna. Kaikkea hyvää ja ihanaa ei voi saada.

Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista (toim. huom: tässä tapauksessa kai ITÄrintamalla...)

3 kommenttia:

  1. Hei mua kiinnostaa että miten sait sh rekistöröinnin ausseihin vastavalmistuneena? Eikö ne vaadi 2vuotta postgraduate experience valmistumisen jälkeen?

    Löysin uudesta seelannista poikaystävän... Ero edessä ellen keksi miten saan sairaanhoitajan rekistöröinnin ilman työkokemusta :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiat oli vuonna 2010 tosi eri mallilla kuin nyt, valitettavasti. Nyt vaaditaan kokemusta ja kursseja. Uuteen-Seelantiin on kai edelleen helpompi rekisteröityä. Tai esim britteihin. Eihän sen välttämättä tarvii olla sinä, joka muuttaa pallon toiselle puolen ;)

      Poista
  2. Poikaystävä aloitti juuri opinnot ja uudessa työpaikassa niin ei hänelläkään hirveästi järkeä lähteä.

    On kyllä muuttunu ihan kamalasti vaatimukset.. Vaativat nyt sitä työkokemusta 2v eivätkä päästä sille 8viikon "sopeuttamiskurssillekaan" ilman työkokemusta

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!