Olimme siis
valinneet julkisen puolen hoitamaan raskauden seurannan ja synnytyksen. Tämä päätös
säästi meidät isolta vaivalta etsiä itse sellainen erikoislääkäri, jonka
hoitoon haluaisimme ja joka ottaisi uusia potilaita eikä olisi esim. kolmen
kuukauden sapattivapaalla lasketun ajan tietämillä. Lisäksi minua ahdisti
valita hoitava taho kuulopuheiden ja tuttujen suosituksien perusteella.
Yksityissairaaloissa erikoislääkärit ovat isossa auktoriteettiasemassa eikä heidän
välillä outojakaan päätöksiä ole oikein kukaan kyseenalaistamassa. Tutkittuun
tietoon perustuvia hoitoprotokollia on oman kokemukseni mukaan vähemmän (koska niiden
huolellinen kehittäminen maksaa aikaa ja vaivaa) joten sitä on enemmän kunkin
lääkärin mieltymysten varassa. Julkisella puolella kaikkea hoitoa ohjaavat taas
tiukat hoitoprotokollat ja niitä todella noudatetaan, oli kyse sitten kanyylin
laitosta tai synnytyksen käynnistämisestä. Tämä takaa tasalaatuista hoitoa
vaihtuvien lääkärien hoidossa ja selkeyttää hoitopolkua, mutta ei toisaalta
anna tippaakaan jouston mahdollisuutta.
Julkisen puolen
valitessani uskoin pääseväni mahdollisimman kauas siitä yhdestä
synnytysskenaariosta mitä halusin mahdollisuuksien mukaan välttää, eli
sektiosta. Perehdyttyäni asiaan enemmän ja tutustuttuani eri hoitomalleihin
julkisella puolella, päädyimme vielä askeleen kauemmas eli Birth Centerin asiakkaiksi. Kyseessä on sairaalan vieressä oleva
kätilövetoinen yksikkö, ja kaiken sujuessa käsikirjoituksen mukaan, et tapaa
lääkäriä ennen kuin vauvan kotiinlähtötarkastuksessa muutama tunti synnytyksen
jälkeen. Ja sitten oman kodin rauhaan
toipumaan, minne kätilöt tulevat sitten päivittäisille kotikäynneille. Läpäisin
tiukahkon potilaaksiottoseulan ja meidät todettiin terveeksi, riskittömäksi ja
heille sopivaksi perheeksi. Raskaudenajan seuranta tapahtui siis yhden ja saman
kätilön toimesta ja sujui todella hyvin. Orastaneeseen korkeaan verenpaineeseen
(tai matalan verenpaineen nousemiseen normaalilukemiin) suhtauduttiin vakavasti
ja verikokeita ja verenpainetta seurasi taustalla myös lääkäri, emme vain
tavanneet koskaan kasvokkain. Kaikki sujui mallikkaasti ja oli luottavainen olo
loppumetreilläkin.
Laskettuna aikana
meillä oli kontrolliaika kätilön kanssa, ja päädyimmekin sitten sairaalan
puolelle tsekkaamaan vauvan liikehdintää käyrille ja ultraan. Kaikki oli
periaatteessa ihan hyvin, kaikki virtaukset, sykkeet jne viitearvoissa, mutta
vauva ei vaan liikkunut. Suunnitelmat kätilövetoisesta synnytyksestä
kodinomaisessa ympäristössä ja lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja hyödyntäen
muuttuivat varsin nopeasti lääkärivetoiseksi lääkkeelliseksi käynnistykseksi.
Mikään ei
tietysti sujunut niin kuin piti, ja vajaan vuorokauden käynnistelyn jälkeen
vauvan sydänäänet laskivat liikaa, eivätkä nousseet tarpeeksi nopeasti, joten
alatiesynnytys muuttuikin pikaiseksi reissuksi leikkaussaliin. Loppuhyvin,
terve vauva ja terve, vaikkakin reippaasti verta menettänyt äiti ja hieman
shokissa oleva isä. Onneksi mies pääsi leikkaussaliin mukaan ja saimme sinne
myös tueksi ja turvaksi oman kätilömme. Ja mulle töistä tutun
anestesialääkärin, joka oli kullanarvoinen lisä. Kannatti myös makoilla hieman
ekstraa leikkuupöydällä, sillä haava oli tikattu niin siististi ja huolella,
että sitä hämmästeli jokainen osaston kätilö jälkeenpäin. Ei ollut laiskan ompelijan tunnusmerkkejä eli haavahakasia, vaan huolella ja kauniisti taiteiltu haava.
Pikaisen
kotiutuksen sijaan jouduin osastolle useaksi päiväksi ja toipumaan
leikkauksesta, mitä en todellakaan halunnut. Haava oli alkuun todella kipeä
eikä mikään määrä kipulääkettä tuntunut tehoavan. Sama tuttu nukkumatti muokkasi
aamuyön tunteina kivunhoitosuunnitelman uusiksi ja se toimi siihen asti, että
aamun virkaintoinen kätilö päätti olla noudattamatta muokattua suunnitelmaa ja
lukea standardia hoito-ohjetta kuin Raamattua.
Sain myös lukemattomia kertoja kuulla oven takana tehdyn raportin aikana
olevani hermoheikko ensisynnyttäjä, ja vielä sairaanhoitaja! Tämä muun muassa sen
jälkeen, kun tuoretta leikkaushaavaa oli joku poropää yrittänyt käpälöidä
likaisilla hanskoilla ja olin päätynyt sitten pysäyttämään toiminnan ja
ystävällisesti luennoimaan käsihygienian peruspilareista…
Lopussa
kotiutuminen meinasi vielä peruuntua vauvan liiallisen painonlaskun takia, mutta yön aikana
olimme saaneet umpattua juuri riittävästi maitoa pieneen mahaan ja pääsimme
kotiin, omaan rauhaan. Birth Centerin kätilöt tekivät vielä useamman
kotikäynnin ja kävimme rauhassa läpi kaiken tapahtuneen.
Kuulostaa hieman tutulta. Turkissa sektioiden osuus synnytyksista on jarkyttava joten sellaisen laakarin, joka suosii alatiesynnytyksia löytaminen yksityiselta sektorilta on jo haaste. Mulla oli hyva laakari ja kaikki meni hienosti kunnes synnytys ei ottanut kaynnistyakseen lapsivesien mentya jo aikoja sitten, ei edes laakkeilla. Samoin sydanaanet heikkenivat ja lopulta mentiin sektiolla, onneksi se sujui hyvin ja toivuin nopeasti.
VastaaPoista