perjantai 11. huhtikuuta 2014

Vuonomaasta Wanakaan

Ja road trip jatkuu... oon vihdoin ehtinyt käymään kuvasaalista läpi, joten on jotain, mitä julkaistakin!



Heräsimme aamulla hyytävään kylmyyteen Milford Soundin leirintäpaikalla, hilpeät 5 astetta lämmintä! Brrrrrrhhhhh! Vettä tuli, mutta se ei aamun risteilyohjelmaa haittaisi. Olimme ottaneet Jucyn diilistä kiinni, ja varanneet liput klo 9.15 lähtevälle lautalle, sillä kuski pääsisi risteilylle puoleen hintaan. Ilmeisesti kaikki risteilijät kiertävät tasan saman reitin, tasan saman pituisena ja lippujen hintaero selittyy laivan palveluilla ja kuinka lähelle Stirling Fallseja pääsee. Jucyn liput olivat sieltä halvimmasta päästä, joten me nautimme murukahvia ja pussiteetä, mutta eipä sitä ruoan perässä tuonne mentykään.




Noin tunnin kestänyt laivareissu oli ihan ookoo, mutta edellispäivän upea melontareissu vähän verotti fiilistelyn määrää. Risteilyn aikainen ajankohta näkyi paitsi halvemmassa hinnassa, myös puolityhjässä laivassa. Keskipäivän cruiset on ne halutuimmat, ja Queenstownista tulevat kymmenet turistibussit täyttävät ne äärimmilleen. Meillä oli tilaa istua ja liikkua ja saatiin nauttia ikkunapaikoista. Pieni korvaus surkeasta majapaikasta siis.

Orange on se lauttafirma, joka menee kaikkein lähimmäksi Stirling Fallsia, taattu kastuminen!



Bowen Falls
Olihan ne putoukset upean näköiset laivan kyydistäkin, mutta kyllä se kajakissa istuminen vaan toi omanlaisensa perspektiivin vesiputouksiin!



Kevyt tuulenvire...
Hyvillä mielin suuntasimme takaisin kohti Te Anauta ja siitä eteenpäin päätyäksemme lähes samalle korkeudelle kartalla illaksi, Southern Alpsien toiselle puolen. Vuorilla oli todella paljon enemmän lunta kuin eilispäivänä, ja sää oli tuulinen ja kylmä. Tämä ei todellakaan ollut mielessä tammikuun kesäsäätä varten pakatessani matkalle vaatteita. Meillä oli aivan liian vähän lämpimiä, säänkestäviä vaatteita mukana, ja se kävi ilmi juuri eteläsaaren eteläosissa. Oli kylmä. Remarkables-vuoret Queenstownissa olivat lumen peitossa, keskellä kesää. Lisäksi neljä kesää Australiassa ovat pyyhkineet mielestä sen, miltä +20 astetta tuntuu. Se ei ole enää mikään shortsikeli, vaan hyvä syy kiskoa farkut ja pitkähihainen päälle.

Se oliskin ollut kiva ylläri, jos tie olisi ollut suljettuna..




343 km ajomatka Wanakaan meni mukavasti, ja Queenstown-Wanaka-reitille valittu vuoristotie tarjosi taas upeita maisemia ja kovaa tuulta.




Wanakassa leiriydyimme taas yhteen Lakeview Holiday Parkiin, $18 per naama sähköttömästä paikasta ja vanhoista, rähjäisistä tiloista. Sijainti oli kuitenkin loistava, ja parkkialueenakin nurmikkoa. Päätimme lähteä rantaan kävelylle kun sääkin oli muuttunut taas aurinkoiseksi ja nauttia Lake Wanakan upeista maisemista. Parin tunnin kävelylenkki teki hyvää, ja illan kruunasi pubi-illallinen burgereineen.
Upea Lake Wanaka




Pienistä asioista tulee kotoisa olo.. ja lievä Suomi-ikävä!
Harmittaa, ettei oltu budjetoitu enempää aikaa Wanakaa varten, sillä se oli tosi symppis kylä, ja jälleen yksi hieno mesta maastopyöräilyyn ja muuhun ulkoiluun. Jos ei oltais jo hypätty laskuvarjohyppyä Queenstownissa, niin täällä ehdottomasti, ihan mielettömän kaunis paikka hypylle!

2 kommenttia:

  1. AAAAAAAH! Uusi-Seelanti... Vaikka me ei noin etelään selvittykään, kyllä näitä sun juttuja lukee haikeudella. Ihanaa täältä Norjasta käsin nyt fiilistellä teidän matkassa, pitääpä seuraavaksi kurkata tuo melontareissu! Upeaa reissun jatkoa teille!!

    VastaaPoista
  2. Meidänkin reissu jatkuu siis enää paperilla, nyt ollaan tukevasti jo kotona nauttimassa pikkupennun kanssa arjesta. Mä olin niin laiska bloggaaja tien päällä, että reissusta riittää fiilisteltävää vielä viikoiksi. :) Uusi-Seelanti on kyllä uskomaton maa.

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!