Kohti jäätiköitä

Reissupäivä numero seitsemän Uudessa-Seelannissa, ja aamu valkeni kylmänä ja aurinkoisena Wanakassa. Hitaan käynnistyksen (kesti 30 minuuttia saada leirintäalueen keittössä vesi kiehumaan kananmunille...) jälkeen suuntasimme kohti länsirannikkoa. Pysähdyimme Puzzling Worldin ovella, mutta totesimme paikan olevan enemmän lapsille, kuin lapsenmielisille suunnattu ja jatkoimme kohti vuoristoteitä. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja vihreää, ja maisemat muuttuivat sitä vuoristomaisemmiksi, mitä lähemmäksi tulimme Haast Passia, solaa jonka läpi olisi ajettava päästäkseen länsirannikolle.

Kaunis Lake Wanaka

Iskimme auton parkkiin ja reippailimme ylös 30 minuutin hikilenkin näköalapaikalle, kyllä otti pohkeisiin viikon lööbailun jälkeen! Maisemat olivat tottakai upeat, mitä muutakaan. 

Etsi kuvasta J.

ja sitä kiivettävää riitti ja riitti.

Parit päheät vesiputoukset bongattiin myös matkalta, eikä ainakaan vielä ole tullut yliannostusta vesiputousten ihastelusta.

Fantail Falls

Thunder Creek Falls

Onneksi saatiin vasta ajomatkan jälkeen tietää äskettäisistä maanvyörymistä, kuolleista autokuskeista ja rantaan huuhtoutuneista autoista. Hulluja kuskeja siellä riitti kyllä nytkin, ihan sairaita ohituksia mutkaisilla teillä ja pari prätkäkuskia, jotka tosissaan yrittivät tappaa itsensä. 

taas näitä mielenkiintoisia yhdensuuntaisia siltavirityksiä

kapeita, jyrkkiä vuoristoteitä riitti, ylös alas, ylös alas.

Rannikolle päästyämme nautimme pikaisen piknik-lounaan Haastin i-Siten parkkipaikalla ja sitten nokka kohti Fox Glacieria. Fox ja Franz Josef-jäätiköt ovat yhdet maailman ainoista jäätiköistä, jotka päättyvät käytännössä suoraan mereen. Viime reissulla pääsin ihastelemaan Franz Josefia hieman lähempää, joten nyt suunnattiin Fox Glacierille ensin. Emme halunneet maksaa maltaita parin tunnin ohjatusta kävelyreissusta jäätiköllä, hinta-laatusuhde ei vain tuntunut siltä että juuri tähän haluisi panostaa. Se on kuitenkin vaan jäätä..? Ja olen jo kertaalleen seikkaillut jäätiköllä Ranskassa leirikouluaikoina, joten päätimme pihistellä ja kävellä vain niin lähelle jäätikön terminaalivaihetta, kuin luvallisesti ja turvallisesti on mahdollista ilman oppaita. Käytännössä siis Mannerheimintien iltaruuhkassa tuhannen aasialaisen turistin keskellä kivikkoista lenkkipolkua 20 minuutin reipas kävely ihastelemaan hiekkaista jäätä.. Terminaalivaihe oli n. 100 m päässä, ja sitä lähemmäksi ei ollut asiaa kuin oppaiden ja asianmukaisten jäätikkövarusteiden kanssa.

Pienet kiipeilijäryhmät antavat hyvin mittasuhteita jäätikön suuruudelle

ihan todellinen vaara

Kävimme myös ihastelemassa Lake Mathesonin peilikirkkautta, mutta oli liian pilvinen sää niihin uskomattomiin peili-vuoristokuviin. Kaunista silti. Ihanan rauhallista ennenkaikkea, juuri sitä mitä kaipasin menetettyäni hermot totaalisesti jäätikön ihmismassassa. Saatiin siis aikaiseksi reissun eka riitakin.

Varasin meille yöpaikan Franz Josefista Rainforest Holiday Parkista tasan sen takia, että esittelyssä kerrottiin alueella olevan sauna. Tsekkasimme sisään leirintäalueelle ja laitoin samointein varaukseen 30 min saunavuoron, $3 per naama. Pidempäänkin olisi tehnyt mieli olla, mutta saunan aukioloaikoja ei voinut muuttaa. Pieni, ahdas koppi, ulkosuihku ja ei minkäänlaisia pukutiloja, mutta ei haitannut. Läheisessä mökissä yöpyvien riemuksi ja kauhuksi riisuin itseni saunan edessä ja marssin sisälle nauttimaan löylyistä ja luvallisesta veden heittämisestä suomalaiselle kiukaalle! Ei ole meinaan itsestäänselvyys täälläpäin maailmaa, että kiukaalle saa edes roiskia vettä. 

Leirintäalue keskellä sademetsää

 Leirintäalue oli nimensä veroinen, oltiin todella keskellä sademetsää, aivan ihana paikka, taatusti $18 arvoinen sähkötön paikka. Taas yksi nopea grillipihvi ja salaatti-illallinen, kun kuuden israelilaisen seurue oli valloittanut leirikeittiön sapattivalmisteluihinsa, oli hauska seurata sivusta sitä touhun määrää ja fiineilyä hieman alkeellisissa olosuhteissa. Myöhäisen vessareissun jälkeen kuulin taas todella tuttua jenkkiaksenttia vierestäni ja totta, kyllä yksi Wisconsinissa asunut toisen tunnistaa. Jäin eläkeläispariskunnan kanssa pihalle ihastelemaan tähtitaivasta ja fiilistelemään tuota keskilännen omintakeista puhetyyliä ja kuulumisia silta samalta alueelta missä vietin vaihtarivuoteni.