Välillä sitä miettii, kuinka helppoa ja vaivatonta paperihommien hoitaminen Suomessa olikaan. Naputtelet sosiaaliturvatunnuksesi ja vips vaan, viranomainen uskoo sinun olevan juuri sinä, ei naapurin Maija. Tuo maaginen numerosarja teki elämästä niin helppoa, etten voinut kuin nauraa osallistuessani ensimmäisen kerran Aussilan tarjoamaan pistebingoon eli 100 ID-points checkiin.
Täällähän ei ole käytössä mitään keskitettyä väestötietojärjestelmää eikä mitään henkilötunnuslukuja. Sen sijaan voit todistaa olevasi juuri sinä erinäisten dokumenttien avulla, joista saa eri määrän pisteitä. Voimassaolevasta passista saa useimmiten esimerkiksi 70 pinnaa, ja loput täytyy kerätä muista kategorioista, esim. paikallinen ajokortti, 25 pinnaa. Medicare-kortti, luottokortti, tiliote omalla osoitteellasi ja nimelläsi, sähkölasku samoilla tiedoilla jne..
Etenkin ensimmäisen pistebingon voittaminen oli hankalaa, sillä kädessä ei ollut muuta kuin lentolippu, suomalainen visakortti ja passi. Pankista sai onneksi pitkän vääntämisen jälkeen näillä tiedoilla tilin auki ja tulostettua ekan tiliotteen käteen, jonka kanssa sai sitten puhelinliittymän auki ja vuokranantajalle todistettua olevasa juuri minä. Paikallisen ajokortin myötä urakka helpottui, mutta ennen sitä oli aina kannettava passia mukana virallisille asioille mentäessä, tai tuskailtava, riittääkö pisteet voittoon. Usein eivät riittäneet.
Sairaalassa potilaat tunnistetaan sairaalakohtaisen, usein n.10 numeroisen koodin avulla, joita onkin kiireessä aina ihana tavailla. Ja sitä tavaillaan usein! Sen lisäksi pitää tietty tsekkaa syntymäajat jne, ja tietoja on aina todella kätevää (not) kysellä toisista sairaaloista, yksityisiltä lääkärikeskuksilta jne kun ei ole mitään yhteistä koodijärjestelmää tai sitä pirun henkilötunnusta!
Pistebingoon on taas viime aikoina saanut osallistua sydämensä kyllyydestä, kun töihin tarvittava Working With Children-check umpeutui ja tarvitsin erästä toista juttua varten police clearence-paperin, etten vaan ole mikään rötöstelijä. Kopiota kopion perään, onneksi sairaanhoitajat, opettajat ja muut Luotettavat Ihmiset saavat todistaa kopioita oikeksi allekirjoitusta vastaan. Usein iltavuoron lopussa keräilläänkin työkavereiden allekirjoituksia erinäisiin papereihin pinokaupalla, eikä turhauta yhtään...
Meidän avioliiton esteiden tutkinta oli sitten taas ihan toinen juttu, ja olinkin henkisesti varautunut vaikka mihin paperisotaan täällä Aussilan päässä tietäen näiden rakkauden ID-pointseihin ja virallisiin papereihin. Noh, meidän varaama marriage celebrant pyysi syntymätodistusta, sanoin ettei meillä ole moinen käytössä Suomessa mutta tässä olis mun suomalainen passi. Hyvin kelpasi, seuraavaksi kysyttiin ollaanko oltu aiemmin kumpikaan naimisissa, ai ette, no selvä, tää olis sitten niinku tässä. Kelpaa naimisiin, nähdään keväällä!
Ei sittenniinku yhtään mitään logiikkaa!
Heh, joo, on se kyllä käsittämätöntä ettei joissain sivistysmaissa ole mitään yhtenäistä tietokantaa ja just henkilötunnusta. Englannissakin se oli ongelma. Täällä sen puute nyt on tietty ihan normaalia :-)
VastaaPoistaTuntuu, että sitä on välillä tottunut Suomessa liian hyvään :O
PoistaOho, kylläpäs kuulostaa hankalalta. Meillä hollantilainen kävi maistraatissa kysymässä asiaa, ja kävi ilmi ettei tarvitse hankkia erillistä esteettömyystodistusta kotimaasta, kun on kerran Suomenssa väestörekisterissä "naimaton". Hauskaa sinänsä kun tuo tieto perustuu ihan vaan omaan ilmoitukseen. :D Mutta hyvä että luin tän sun tekstin, meidänkin tarttis alkaa hoidella vähän näitä paperiasioita tässä piakkoin...
VastaaPoistaSe on jännä, miten välillä oma ilmoitus riittää vaikka mihin, ja välillä ei sitten pärjää edes kolmen sentin pinolla henkilöllisyystodistuksia ja papereita... :D
VastaaPoistaHuh, kuulostaapa hiukan monimutkaiselta. :)
VastaaPoista