sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pieni karvapallero

Kaksi viikkoa pentuelämää takana, ja elämä on mullistunut aika täysin. Sydän on täynnä rakkautta tuolle pienelle karvapallolle, lukemattomista kokolattiamatoilta korjatuista uhmapissoista ja vahingoista huolimatta. Pentu on ollut alusta asti melko hyvä sisäsiisteydessä, aina halutessaan. Jos Sisua toruu jostain, saattaa vastareaktiona olla uhmakas kuseskelu lattialle suoraan nenän edessä ja korvat luimussa karkuun hiippailu..


 Ensimmäinen viikko meni kotona perusasioita oppien ja toisiimme tutustuen, ja pikkuhiljaa yksinoloharjoitukset ovat muuttuneet pidemmiksi ja pidemmiksi. Miehen pääsiäisloma opinnoista sattui todella hyvään saumaan ja olemme molemmat saaneet olla kotona pennun kanssa. J konttaa ja riehuu koiran kanssa lattialla, lässyttää höpönlöpöä ja huutelee pentua tulemaan daddyn luo. Aika suloista.




Puppy pre school on ollut täydellinen menestys ja ylpeydellä voin sanoa meidän pennun olevan tietysti se kaikkein fiksuin treenihetkissä ja se isoin possu leikkituokioissa. Rohkeasti vaan kolme viikkoa vanhemman ja monta kiloa isomman rhodesian ridgebackin kimppuun ja laittamaan ne pienet taskukoirat kuriin. Istuminen, maatemeno ja seisonta käskystä on hallussa ja nyt treenaillaan stay-komentoa ja sitä aina niin vaikeaa luoksetuloa ulkosalla.


Perthiin muutti samaan aikaan kolme muutakin itärannikon kasvattia, ja meillä on ollut nyt kahdet ihan mielettömät play datet näiden pentujen kanssa. Kaikki ovat sopivasti syntyneet viikon sisällä toisistaan ja ovat löytäneet yhteisen sävelen leikkeihin. Omistajiin on ollut mahtavaa tutustua ja vertaistuki on ollut korvaamatonta.

Ok, who's next? Sisu, do you want to have a go at him?

Bestikset
Vedessä olisi ihana vaan leikkiä, mutta kun me ilkimykset haluttiin antaa ihan oikea kylpy, oli toinen ääni kellossa. Ka-ma-laa.


Rokotukset saadaan onneksi kuntoon pian, ja päästään tutustumaan ulkomaailmaan paremmin. Nyt ollaan oltu todella varovaisia tämän parvovirus-epidemian takia, mutta pikkuhiljaa pentuenergiaa alkaa olla siinä määrin, ettei meidän pihatie ja takapiha enää riitä sen purkamiseen.



8 kommenttia:

  1. Voi ihana mikä suloisuus! En ole mikään koiraihminen, mutta kyllä koiranpennut ovat tosi söpöjä ja ihania :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisu on sulattanut jo monet "ei koiraihmis"-sydämet :)

      Poista
  2. Voi, siinä se nyt sitten on, ja kuinka söpö! Sulattaa sydämen näin tietokoneen välitykselläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se on sulattanut sydämiä jo Suomessa asti :) Ja oma sydän sulaa säännöllisesti noihin nappisilmiin katsoessa <3

      Poista
  3. Oi hyvänen aika, miten toinen osaakaan olla suloinen! Minulle ei saisi kyllä tällaisia kuvia näyttää, kun iskee pentukuume...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pentukuume on akuutti, krooniseksi muuttuva tauti ja lähes ainoa hoito on pennun hankinta... sori. :P

      Poista
  4. Hei! Ihana nappisilmä tuo palleroinen. Kyllä taas iski pentukuume. Onnea ja iloa vauvelin kanssa. Pyytäisin apuasi, sillä eräs aussituttavani on ko. rodun perässä, muttei tunne ketään, joka tuntisi kasvattajia eli sopiiko kysyä, mistä hankit ja miten prosessi eteni. Kävittekö katsomassa ja pääsittekö valitsemaan itse? Kyselin siksi, että oman rotuni kohdalla hankinta on monen kennelin toimesta tehty niin hankalaksi/vaativaksi, ettei moni ihan varteenotettava kotitarjokas uuvahtaa alkumetreillä :( , kun vaatimusten mopo on karannut ihan käsistä. Rodussamme on tässä maassa myyjän markkinat eli kaikki menee ja osa ihan käsittämättömään hintaan, olen kuullut. Kiitos, jos voit antaa hiukan lisäinfoa teidän rotunne osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prosessi ei ollut mitenkään tolkuton, yksi A4:nen kysymyksiä mitä koiran kanssa olisi suunnitelmissa tehdä, aiempia koirakokemuksia jne. Laitettiin hakemus viikko pentujen syntymän jälkeen, ja oltiin seuraavana hyväksyttyjä :) Me ei päästy valitsemaan itse, vaan kasvattaja päätti viiden uroksen suhteen mihin kotiin kukakin menee kun pennut olivat kuuden viikon ikäisiä, joka oli meille tosi käypä ratkaisu välimatkankin takia. Juteltiin puhelimessa pariin otteeseen kasvattajan kanssa, mutta kasvokkain ei siis olla vieläkään nähty. Tiedän, että osa itärannikon kasvattajista haluaa tavata, mutta näille kävi onneksi tämmöinen etävaihtoehto. Kasvattaja varasi sitten Jetpetsiltä lennot ja herra lensi tänne rahtina n. $200 hinnalla sitten 8 viikon iässä. Me ei oltu kauheasti muihin kenneleihin yhteydessä, kun nopeasti kävi ilmi ettei täällä lännessä ole kenelläkään pentusuunnitelmia, ja sitten tuli ilmi tämä pentue, josta olisi vielä yksi uros vapaana.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!