FIFO-äksyilyä

FIFO, eli fly in - fly out-elämäntapa sanelee meidän elämää ärsyttävän paljon. Australia on iso maa, ja etenkin lähes puolet mantereesta lohkaiseva Länsi-Australia. Kaivokset ovat usein kaukana sisämaassa, eikä siellä ole infrastruktuuria jatkuvaan elämiseen. Usein on vain kaivos, majoitustilat ja ruokahuolto duunareille, sekä tietysti se hiekkapintainen kiitorata lentokenttänä. Isoilla kaivosfirmoilla on rahaa pyörittää sitten tätä FIFO-rulettia ja lennättää työntekijät Perthistä kaivoksille, ja sitten takaisin kotiin. Homma toimii eri mittaisilla, säännöllisillä työvuoroilla eli rostereilla. Yleisimpiä ovat 1 and 1, 2 and 2 ja  2 and 1, missä kerrotaan viikkoina, montako ollaan töissä ja monta vapaalla. Lennot lähtevät joko Perthin varsinaisesta kotimaanterminaalista isoilla koneilla esim. Port Hedlandiin, ja kenttä onkin tiistai-ja torstaiaamuisin pölyisiin oransseihin  huomiotakkeihin pukeutuneiden kaivosmiesten valtaama tai sitten pieniltä sivulentokentiltä pikkupikku koneilla muualle WA:n maaseudulle keskelle-ei-mitään.

J on tehnyt meidän yhdessäoloajan ensin tuota 1 and 1-rosteria mistä tykkäsin paljon. Sain fiksailtua viikottaiset vapaapäivät kivasti niille päiville kun mies oli kotona, kun vuoronvaihto tapahtui aina tiistaisin tai torstaisin. Sitten vaihtui kaivos (ja osavaltio), ja tuli 2 and 2. Eka viikko vielä menettelee, mies on päivävuorossa eli voidaan jopa puhua puhelimessa iltaisin, mutta toisen viikon  viikonloppuun mennessä olen yleensä romuna. Yövuoro plus aikaero Queenslandiin takaa sen, että puhelimessa ei puhuta ja ikävä ottaa vallan. Nyt on menossa juurikin tämä kakkosviikonloppu, ja oon aika siipi maassa tämän muuttosotkun keskellä yksinäni.

Toisaalta ne kaksi vapaaviikkoa ovat ihan taivaallisia, mies on kotona koko ajan ja saadaan vaikka mitä kivaa tehtyä, reissattua pitkiä viikonloppuja ja vietettyä rentoja arkivapaita yhdessä. Ikävä kyllä, kohta vaihtuu taas kaivos ja saamme riesaksemme paskimman mahdollisen rosterin, 2 and 1. Kaksi viikkoa duunia 12 h vuoroilla, viikko kotona ja sama alusta. Ärrrrrinmurrin! WA:m kaivosbuumi on tälyä erää ohi, paljon duunareita on lomautettuna tai työttömänä, J kertoi viime viikolla että jonkun kaivosmiesten facebook-sivuston mukaan pelkästään vuoden alusta on irtisanottu yli 700 miestä, ja lähes kukaan ei ole löytänyt uutta duunia alalta. Ei sovi siis valittaa, kun töitä yhä on, mutta ärsyttää silti.

Elämä jakaantuu niin täysin kahtia, siihen yhteiseen meidän elämään, ja sitten yksinäiseen omaan elämään. Tiedän, etten ole yksin ongelmani kanssa, puoli osavaltiota tuntuu elävän FIFO-duuneista, sillä kaivoksille tietysti lennätetään paitsi kaivosmiehet, myös insinöörit, mekaanikot, keittäjät, siivoojat, ensihoitajat ja muut tukihenkilöt. Odotan vain sitä päivää, kun meidän ei tarvitse enää treffailla lentokentällä ja kyttäillä säätiedotuksia, pääseekö pieni potkurikone laskeutumaan pölyiselle kiitotielle. Tai sateen sattuessa mutaiselle kiitotielle eli joutuuko miehistö odottelemaan tyhjänpanttina vapaapäivänään kotiinlähtöä. Olisi kiva myös luottaa siihen, että saisimme oletusarvoisesti viettää synttärit, joulut ja muut juhlat yhdessä ja näkisimme kavereitakin joskus. Nyt yksi miehen parhaimmista entisistä työkavereista on täysin vastakkaisessa työnkierrossa eri kaivoksella eivätkä äijät näe toisiaan koskaan. Toista kaveripariskuntaa olemme nähneet lähes vuosi sitten, samasta syystä.

Yritän hokea mielessäni mantran lailla, että tätä ei toivottavasti kestä kuin 6 kuukautta, ja jokainen ylimääräinen viikko töissä pienentää meidän uutta pikku asuntolainaa ihan kelpo summalla, mutta toistaiseksi zenmäinen tyyni mielentila on jäänyt saavuttamatta.