Puoli jalkaa (ja mieltä) jo lomalla...

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja tämä perhe lähtee valloittamaan Eurooppaa! Olen niin innoissani koko reissusta, etten tiedä mistä intoilla eniten. Päällimmäisenä on mielessä tottakai perheen ja ystävien näkeminen ja vauvan esitteleminen kaikille läheisilleni. Olemme muutaman Suomi-loman kokemuksella yrittäneet räätälöidä kasaan kaikille rentouttavan loman. Viime kertojen perusteella olemme oppineet sanomaan ei, ja rajaamaan aikaa myös meille itsellemme. On vaikea olla jämpti ja kieltäytyä vierailupyynnöistä kauempana asuvien sukulaisten ja kavereiden luona, mutta vielä kurjempaa on suorittaa lomaa autossa ja junassa istuen.

Joten.. lähdemme Prahaan joulumarkkinoille, vain me kolme. Viisi päivää puhtaasti kiertelyä, rentoa oleskelua, hyvää ruokaa, tunnelmallisia joulumarkkinoita ja hotellielämää. Edellisellä kerralla Suomesta muualle lähtö, ns. lomalta lomalle, oli miehen toive ja idea ja toteutui vain osittain. Sitä edellisellä kerralla lähdimme kahdestaan Pariisiin, ja tuo reissu pelasti muuttostressissä kiristyneen mielenterveyteni ja auttoi taas jaksamaan.

http://www.tripsteri.fi/wp-content/uploads/2014/11/praha-talvi.jpg

Maakuntamatkailun olemme rajanneet yhteen lentäen tehtävään reissuun. Menemme ystäväpariskunnan luo viikonlopuksi. Kaupunki on miehelle kokonaan uusi, ja minäkin olen käynyt siellä vain kerran, opiskeluaikana haalaribileissä. Molempien oli siis helppo vastata myöntävästi ystävien kutsuun, kun sopiva ajankohta ja edulliset lennot löytyivät. On tavallaan helpottavaa, kun yhdessä päätimme pitäytyä tässä yhdessä viikonloppureissussa ja viettää muut viikonloput Helsingissä perheeni luona. Mahdollisuuksien mukaan sitten muita sieltä käsin treffaillen. Veikkaan, että moni muukin ulkosuomalainen kipuilee saman asian kanssa Suomen lomia suunnitellessaan, ulkkariblogeissa on tästä juttua säännöllisesti.

Pääsen myös pitkästä, pitkästä aikaa jakamaan suomiystävän hääonnea! Yksi ulkosuomalaisuuden kurjimmista puolista on Suomessa olevien läheisten isoista jutuista paitsijääminen. Tämä riippuu tietysti myös välimatkasta ja Suomessa käymisen helppoudesta ja reissujen tiheydestä. Australia ei ole matkustusajoiltaan ja hinnoiltaan sieltä helpommasta tai halvemmasta päästä, joten omat reissuni Suomeen ovat rajoitettuja. Niinpä harmillisesti monet häät, valmistujaiset, tohtorikaronkat ja muut juhlat ovat jääneet välistä. Osallistuin veljeni häihin Skypen välityksellä, mutta ei se nyt vaan ole sama asia. Niinpä olen hyppinyt innosta kuultuani tulevasta hääjuhlasta, ja kyttäilen postilaatikkoa päivittäin, josko se paperikutsu jo tänään tulisi...

Olemme sopineet perinteisiä tyttöjen iltoja kaveriporukalla, sekä brunsseja ja lounaita minne miehet ja muksutkin pääsevät mukaan. On myös monta uutta, pientä tulokasta tavattavana. Pääsemme myös miehen kanssa sitsaamaan huippuseurassa, vaikka mies vähän irvistelikin kun ilmoitin, että se tarkottaa sitten puvun mukaan pakkaamista!

Rehellisyyden nimissä odotan myös kahdenkeskistä parisuhdeaikaa kuin kuuta nousevaa. Innokas mummi hommiin, ja me pääsemme miehen kanssa ihan vaikka leffaan kahdestaan. Aikuisten näytökseen, eikä mihinkään aamupäivän Mums & Bubs-näytökseen hiljasilla äänillä ja kirkuvilla lapsilla säestettynä. Ja lunastamaan antamani  miehen valmistujaislahjan, illallinen hyvässä ravintolassa, kahdestaan. Luksusta, mikä ei valitettavasti täällä Perthissä ole onnistunut ja mikä tulee todella tarpeeseen kuuden kuukauden vauva-arjen jälkeen.

Ei enää kauan!