Aurinkoa ja joulun odotusta

Uusi koti alkaa todella nayttaa kodilta. J:n yllatyspaketista paljastui minimittainen joulukuusi, ja niinpa kaytin viime lauantaina aikaa kuusen kokoamiseen (hihhii, elamani eka muovikuusi), uusien joulukoristeiden maltilliseen osteluun ja koristeluun. Viela puuttuu tahti ja valot, vaikka valoja ei taalla jatkuvassa auringossa edes niin kaipaa. Kaupoissa oli tarjolla pelkkia kamalia vilkku-valkkyvaloja ja kaapeleita, joten jaanee ensi vuoteen niiden pienten, tuikkumaisten jouluvalojen metsastys.

Minimittainen kuusi, keskella aidilta saadut kaksi ubersopoa sammakkoa

Paradoksaalista ihailla samaan aikaan joulukuusta ja etupihan vehreytta...

Olen varmaan ryostanyt jonkun jouluihmisen joulunhengen, silla mina, yleensa aika vahvasti loysin rantein, vahalla vaivalla ja minimaalisella tohinalla jouluun suhtautuva Ms. Grinch oon nyt yhtakkia ihan joulufiiliksissa. Ikeasta tarttui mukaan alkoholitonta glogia ja pullokaupasta sille kaveriksi punkkulaatikko, keksilaatikko on taynna pipareita ja keittion kaikki tyotasot on vallannut kolmen piparitalon koristeluprojekti... Jostain kummasta sita energiaa on riittanyt eilen ja tanaan kaikkeen tahan, kun alkuviikon vetelin 10 h younia ja 10 h tyopaivia, seka 20 kilsan fillarilenkkeja tyomatkoiksi.

Talotehdas kaynnissa

Talo nro. 1 valmiina

Huomenna juhlitaan Suomen itsenaisyyspaivaa hieman etuajassa, parikymmenta Perthin suomalaista kokoontuu facebookin avittamina yhteen, tiedossa piknikkeilya biitsilla! Keskiviikoksi sattui vapaapaiva, eli voin halutessani ihastella Linnan juhlia ihan vanhaan tyyliin, eika tarvitse valittaa aikaerosta. Eika kiduttaa J:ta moisella hapatuksella, potkurikone kohti tyomaata ja arkea lahtee tiistaina.

Muuttopuuhia

Me saatiin se asunto! Eilen allekirjoitettiin vuorkasoppari, vuoden maara-aikainen nyt alkuun ja saatiin avaimet kateen. Iltapaiva kului iloisesti siivoskellen ja J:n pitamassa otokkakoulussa. Tutustumislistalla olivat eri hamahakit ja niiden seitit ja verkot. Yok. Monta vaaratonta pikku veijaria tuli tavattua, seka sitten se mun suurin kauhistus, red back. J esitteli paikkoja missa nuo myrkylliset punaselat mahdollisesti tykkaavat asustella ja sielta pienesta vesiputkien sulku-luukusta loytyi sitten yksi iso esimerkki. Olen harvinaisen ylpea siita, etta EN kiljunut, kirkunut tai juossut kamalan kauas.



(c) Wikipedia

Kivakiva. Hieman lohduttaa, etta kyseinen laji viihtyy omassa rauhassaan, pimeassa ja paikoissa, missa kukaan ei koskaan ole ja J:n mukaan esim. roskis ei ole tallainen paikka. Uskallan siis jatkossakin vieda roskia ulos :D

Hieman myohemmin asunnon kokolattiamatolta ja seinalta loytyi lisaa kutsumattomia vieraita. Ahkeran googlettelun ja J:n vanhempien otokkatietamyksen avulla loyto tunnistettiin carpet beetleksi ja tappaa kaiken kirpusta koiraan-henkiset otokkapommit laitettiin muhimaan vuorokaudeksi. Suomalainen sai sydarin, aussit kohautteli olkiaan ja totesi, etta otokoita nyt vaan on kaikkialla, ja kylla ne tuholaiset noilla pommeilla katoaa. Palaamme rikospaikalle iltapaivalla pyyhkimaan kaikki pinnat myrkysta ja imuroimaan kuolleet sankarit pois. Samalla yritan hokea hiljaa mielessani, etta tama EI ole maailmanloppu, asuntomme EI ole lopullisesti otokoiden valtaama ja olen selvinnyt sisalla olevista inhokeista aiemminkin kertamyrkytyksella eivatka kamalat lentomuurahaiset koskaan palanneet vainoamaan... Huhh. Onneksi bongattiin ylimaaraiset kamppikset nyt, kun asunto oli viela tyhjillaan.

Perjantaina, eli siis huomenna on sitten varsinainen muuttopaiva. Kuorma-auto on varattu klo 7.30 eteenpain ja hommia riittaa. Onneksi tyopaikalla tarjosivat paperisotkuista ja palkkakonttorista johtuen viela yhta vapaaviikkoa, joten ehditaan ensi viikolla hoitaa kaytannon jarjestelyita, mm. valiaikainen Medicare-kortti, uuden pyoran osto, laatikoiden purku ja se tarkein.. rusketusta iholle.

Tanaan on extreme-paiva. Me kaksi ei-niin-lapsihenkista olemme jotenkin paatyneet lastenvahdiksi yksivuotiaalle taaperolle koko paivaksi.

Asunnon hakua

Keskiviikosta alkaen olemme kolunneet Perthin vuokra-asuntomarkkinoita suurennuslasin kanssa. Onneksi on paikallinen mukana, silla ei tasta omin neuvoin olisi mitaan tullut. J tietaa kaikki aussien ihme kommervenkit ja kummallisuudet ja osaa lukea ilmoituksia rivien valista hippasen paremmin kuin mina. Alkuun oli hakusessa 2+1+1, eli paikallisittain kaksi makuuhuonetta, yksi vessa ja yksi autopaikka. Nuo on ne ausseille tarkeat luvut, asunnon neliomaarista, keittio/keittokomero-jutuista  tai muista ei selvia mitaan. Kaytannossa siis paperilla ja kuvissa tilavalta nayttava kahden makuuhuoneen asunto voi olla superpieni, ahdas luukku tai sitten valtava. Ja mita vaan silta valilta. Ja autoilijoiden maassa autopaikkojen maara on ratkaiseva myyntivaltti.

Aika pian kavi selvaksi, etta nailla kurkkupurkki-mitoitetuilla makuuhuoneilla ei tuu kaksi riittamaan. Kun asunto on "arvokkaampi", mita enemman huoneita siina on, niin ymmartaahan sen, etta rakennuttajilla on kiusaus tehda kolmen nelion kokosia koppeja kunnon huoneiden sijasta. Hakukriteereihin muuttui siis 3+1+1, ja alle $400 viikkovuokralla tulosten maara putosi varsin radikaalisti. Vahemman nayttoja ravattavana! Viime paivat olemme kiertaneet siis keskustaa 10 km sateella suuntaan jos toiseen ja molemmin puolin Swan-jokea, ja lauantaina loytyi yksi mainio yksilo. Hakupaperit on sisalla ja tuloksia odotellessa. Hirvea maara suosittelijoita, tyosoppareita ja takuita maksukyvysta piti liittaa mukaan, ja pari suosittelijaa jo infosi, etta soiteltu on.. Mukaan lahti lisaksi yksi "nain erinomaisia mallikansalaisia me ollaan"-henkinen cover letter.

Vastausta odotellessa jatkamme naytoissa kayntia, tanaan loytyi yksi toinen kiva. Harmi vaan, etta sen saman kivan kampan oli naytosta paatellen bongannut n. 30 muutakin ihmista, suurin osa taytteli hakupaperia jo naytossa kynat sauhuten... Kivojen ja asuinkelpoisten kamppien lisaksi olemme bonganneet monta pienta ja ahdasta, pari hometaloa ja muutaman muun hirvityksen. Kylla taa tasta!

1/3

Terveisia Dusseldorfista. Eka lento takana, kaksi edessa. Hyvastit sanottu, farewell-bileet ja kaverin haat juhlittu, laukut ja muuttokuorma pakattu ja kyyneleet nielty. Pienen Qantasin tyosulun aiheuttaman ylimaaraisen jannityksen jalkeen lennot kunnossa ja kaikki ok.

J laski eilen matkapaivakirjastaan, etta ollaan oltu tasan 90 paivaa lomalla. Siis reissun paalla. Siihen alkuun viikko lomailua Perthissa ja nyt kotiinpaluun jalkeen viela 2 viikkoa ennen toiden alkua. Laukut painaa kuin synti ja on aivan liian taynna ja niita on aivan liian monta. Loppuhetken suomi-hysteriani oli koitua laukkujen vetokyvylle kohtalokkaaksi, mutta rahalla ja ylimaaraisella laukulla siitakin selvittiin. Porukat kaivoi vintilta 70-luvun lopulta peraisin olevan matkalaukun, joka on jo niin Wanha, etta se alkaa olla jo Tyylikkaan Retro :) Toivottavasti laukun saranat eivat ole liian Wanhat ja peta naista..

Haikean surullinen ja onnellinen ja sekava olo.

Tallinnasta Tukholmaan ja takaisin

Yli kuukauden blogitauon jalkeen ei voi todeta muuta kuin hupsis.. Ja selitella laiminlyontia itselle silla, etta lomalla on ollut kiiretta! Ja J on onneksi tunnollisesti kirjoittanut pieneen muistikirjaansa mita ja missa olemme tehneet, niin etta jollakulla pysyy muistissa missa on oltu. Otsikon mukaisesti olimme siis loysat kolme paivaa Tallinnassa ja toiset rauhalliset kaksi paivaa Tukholmassa, seka hyvin vauhdikkaan paluuristeilyn.

J on turisteillut Helsingissa yksinaan, ja mina olen santaillyt kaveritapaamisesta toiseen. Pieni loma-excelini aiheuttaa harmaita hiuksia ja stressia, mutta on samalla ainut tapa organisoida ja saada kaikki haluamani, tarvitsemani ja muut pakolliset jutut mahtumaan rajattuun aikaan.

Muuttokuorman kanssa taistelu on edennyt yllattavan hyvin. Tavaramaara on kutistunut 15 pieneen pahvilaatikkoon ja muutamaan huonekaluun, ja muutama laatikko jaa viela vanhemmille sailoon. Kirpparilla laksi osa kamoista uusille omistajilleen, mutta ennenkaikkea puskaradio ja facebook ovat olleet hyvia kanavia paasta tavarasta eroon.

Kaksi viikkoa jaljella. Hui ja iiks vahaiselle suomiajalle, mutta jeejeejee sille, etta ollaan kohta taas aussilassa ja normaalielaman parissa. Kylla 3 kk lomailu on ihan riittava, etenkin kun siihen yhdistaa kaiken taman stressin ja kiireen ja tekemisen.

Kolme ihanaa numeroa: 4,5 ja 7.

Alle kuukausi viisumihakemuksen lahetyksesta maagiseen "your visa has been granted"-ilmoitukseen ja olo ei voisi olla helpottuneempi tai onnellisempi. Tarkistin eilen illalla puoliunessa sahkopostini juuri ennen nukkumaanmenoa, eika tarinasta ja riemunkiljahduksista ollut tulla loppua, kun Immista lahetetty meiliotsikko alkoi selkiintya flunssan kohmettamassa paassani.

Immin sivuilla lupailtiin n. 1-2 kk kasittelyaikaa 457-tyoviisumille. Laitoin hakemuksen sisaan elokuun 18. paiva, ja samalla varasin vaaditun lekuriajan. Elokuun lopussa sain case officeriltani viestin, jossa kyseltiin samaisia laakarintarkastuksen tuloksia. Meinasi menna saatamiseksi, kun ohjeet lekurista ja immigrationista olivat varsin erilaiset, mutta menihan se kirjattu kirje vihdoin perille, ja pari paivaa myohemmin oli viisumi myonnettyna. Myonsivat sitten samointein viela neljan vuoden tyoluvan, vaikka tiedan tasantarkkaan hakeneeni vain kahden vuoden lupaa, kun pidempaa ei tyonantaja saanut sponssata.

Pari pointtia, vinkkia, huomiota.

Papereihin hukuttaminen. Hakemuksessa luetellaan pitka lista dokumentteja, joilla voi edistaa viisumihakemuksen kasittelya ja luoda kuvaa siita, etta todella on se, jonka hakemuksessa sanoo olevansa ja omaa vaaditut taidot hoitaa hakemaansa ammattia. Aussit rakastavat papereita ja Virallisia Dokumentteja, joten paatin hukuttaa tulevan case officerini erinomaisuuteeni ja haikaista virkailijaraukan organisoidulla paperimaaralla, silla yksi viisumin perusehdoista, vaadittava tyokokemus, ei ehka varsinaisesti ihan tayttynyt... Todistutin oikeiksi kaikki mahdolliset paperit ja skannasin ne pdf:ksi. Mukana oli kopiot passista, ajokortista,  australialaisesta luottokortista, criminal record check-kortista, vakuutuspapereistani, aussilaisesta palkkakuitistani, kaikki mahdolliset AMK-todistukseni, paikallinen sh-rekisterointilupani, IELTS-tulokset ja iso nippu paikallisia ja suomalaisia tyotodistuksia. Kaikki paikallisen Justice of Peacen leimaamina ja allekirjoittamina. Tyotodistukset tietysti ylisanoilla taytettyja ylistyslauluja erinomaisuudestani hoitajana ;)

Tieda itse. Suomalaiset laakariasemat hoitavat viisumitarkastuksia niin vahan, etta kaikesta on itse oltava satavarma, muuten voipi joku verikoe tai passikuvan allekirjoitus jaada tekematta. Tulokset pitaisi immin ohjeiden mukaan lahettaa sahkoisesti heille, siis suoraan lekurilta maahanmuuttoviraston sahkoiseen jarjestelmaan. Nopeaa, helppoa ja ei huku postiin. No, oma lekurini Suomessa kieltaytyi tata tekemasta, joten maksettuani itseni kipeaksi tunnin laakariajasta, josta siis vietin vartin vastaanottohuoneessa, sain viela itse huolehtia papereiden noudosta ja sinetoidyn kuoren lahettamisesta kirjattuna kirjeena perille Aussilaan. No, perille meni ja ei se yksi viikko haittaa talla aikataululla mitaan, mutta periaatteen puolesta kiukuttaa.

Tanaan taitaa poksahtaa skumppapullo auki, ja ensi viikolla pitaisi sitten alkaa etsimaan sopivan edullisia lentolippuja loka-marraskuulle. Tuleva tyonantaja jo onnitteli lampimasti ja kyseli koska neiti alottaisi orientaatioviikkonsa... hmm. Ei viela :)

Hiljaiseloa ja ruskan kauneutta

Viikko pohjoisessa vierahti nopeasti. Ensimmaiset kaksi Suomenviikkoa ovat olleet aikamoista paikasta toiseen rientamista, pahimmillaan/parhaimmillaan on saanut juosta aamupalatreffeilta lounaspoytaan ja sielta seuraavaan paikkaan illaksi. Ihana nahda ihmisia, tehda ja touhuta, mutta karkaaminen viikoksi sahkopostin ja puhelimen ulottumattomiin oli aika virkistava kokemus.

Kiersin J:n ja isapuoleni kanssa neljan paivan vaellusreissun UKK-puistossa.Edellisesta vaelluksestani on kulunut jo 8 vuotta aikaa, joten oli ihanaa paasta uudelleen kokeileman rajojaan ja tekemaan asioita hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ihana I huolehti kaikista kaytannon jarjestelyista ja otti vetovastuun reissun onnistumisesta, ja me kaksi aussilan turistia matkustettiin mukana ja nautittiin. Ilmat oli upeat, puiden ruska keltaisen kaikissa savyissa parhaimmillaan ja maaruska naytti pienia valahdyksia punaisesta upeudestaan. Vaihtelevaa maastoa suosta ja metsasta karumpiin tunturimaisemiin seka ihania pienia lampia. Rautulammella uskaltauduimme jopa uimaan, vaikka lammen pohjassa olevat lahteet pitavat veden hyytavan kylmana.



Ensimmaisen paivan maisemaa. Ja poroja!



Lisaa Pettereita



Ruskan hento alku, day 1.





Suo, kuokka ja Jussi



Toisen paivan rankka loppu maastossa



Kannatti kiiveta



Rautulammen upeat uintimaisemat



Ruska, day 4.



Rankkaa oli, mutta kylla kannatti. Neljannen paivan aamuna olin aika romuna, ja onneksi  viimeiselle paivalle oli jaanyt lyhyt ja helppo osuus. Kiilopaalla nautittu munkki oli aika taivaallinen, samoin mokin sauna illalla. Kaksi ihanaa paivaa mokilla ja sitten paluu etelaan.



Nyt kutsuu mua Kuusamo...



Nyt pitaisi palata normaalielamaan ja nauttia rauhassa Helsingista seuraava viikko ennen viikonlopun mokkireissua ja ensi viikon Tallinnaa.