maanantai 14. elokuuta 2017

Kiire, kiire, kiire.

Ei, en ole kadonnut minnekään. Täällä ollaan vain aika paineen alla. Päätimme myydä nykyisen talomme ja ostaa uuden, hieman pienemmän ja sijainniltaan lähempänä rantaa olevan. Nyt valmistaudumme siis asuntonäyttöihin, esittelyvalokuvien ottoon ja uuden talon etsintään vilkkaan, halutessaan melko sotkuisesti sormiruokailevan taaperon ja karvaisen koiran kanssa. Siivoaminen on siis vähintäänkin haastavaa. Kun yhden huoneen saat esittelykelpoiseksi, ehtii joko koira tai lapsi sinne sotkemaan samalla kun selkäsi käännät. Päivät rytmittyvät sen mukaan, koska taapero  nukkuu, eli mitä saa tehtyä rauhassa (mutta liikaa ääntä pitämättä) ja mitkä asiat onnistuvat taaperon innokkaasti auttaessa. 

Kirjat uuteen järjestykseen
 Onneksi aloitimme tavaroiden raivausprosessin jo useita kuukausia sitten, ja olemme vieneet säkkikaupalla tavaraa kirppareille, kierrätykseen ja ennenkaikkea lahjoittaneet naapureille Facebookin ihanan Buy Nothing-ryhmän kautta. Olemme molemmat hieman hamstereita miehen kanssa, ja tavaroiden perkaaminen ja kierrättäminen on ollut todella mieltä avaava prosessi ja saanut meidät molemmat pohtimaan suhdettamme materiaan ihan eri tavalla. Kaappi kerrallaan olen hiljaksiin käynyt kaiken läpi ja kierrättänyt uusiin osoitteesiin ja ihan roskiinkin yhteensä n. 60 kassillista tavaraa. Se on ihan valtava määrä asioita, mitä emme oikeasti tarvitse. Vielä on toki paljon hommia edessä, eikä tässä minimalisteiksi olla ryhtymässä. Mutta ilman tätä urakkaa emme voisi nyt haaveilla pienemmästä kodista ja pienemmästä asuntolainasta, jotka toivottavasti mahdollistavat sitten muita meille tärkeitä asioita.

Asuntonäytöillä ravaaminen on erityisen ärsyttävää, näytöt osuvat aina päikkäriaikoihin, lapsi on väsynyt, kärttyinen ja ei missään nimessä halua olla sylissä tai kantorepussa uudessä, jännittävässä paikassa vaan päästä tutkimaan. Yleensä raahaan siis meritähtenä itseään venyttelevää kiljukaulaa kainalossani, samalla kun mies mittailee kriittisiä mittoja, tutkii rakenteita ja yrittää onkia nippelitietoja lipeviltä kiinteistövälittäjiltä. 

Tänään otetaan vihdoin valokuvat meidän kämpästä. Koko viime viikon ja viikonlopun piti sataa kaatamalla, mutta ei satanutkaan. Tänään piti olla siedettävä ilma. Yllättäen siellä tulee vettä taivaan täydeltä ja sää on talvisen harmaa. Onneksi otimme varalta parit ulkokuvat viikonloppuna. 

Sain myös kaverin apukäsiksi tälle päivää, sillä nyt kun turvaportit on otettu kuvien takia pois portaikosta, ei taaperoa voi jättää sekunniksikaan yksin, se säntää välittömästi portaikkoon. Ja kikattaa hysteerisesti mennessään. Ylösmenotekniikka on hallussa, mutta alas tullaan pää edellä, jos vieressä ei ole aikuinen vahtimassa. Lisää yhdistelmään vieraita tulisesti rakastava koira, niin soppa on valmis. 

Sotkua välttääksemme suuntaamme ulos lounaalle ennen kuvien ottoa. Ravintolan muut asiakkaat ovat parasta mahdollista viihdettä, saan itse istua hetken paikallani ja joku muu kokkaa ja tiskaa. Onneksi taapero on kaikkiruokainen, ulkona syöminen on edullista ja hyviä lounasvaihtoehtoja on lähellä reippaasti. Sekä äidin että lapsen suurin suosikki on kyllä Tao Cafen sushijuna. Viimeksi lapsi söi kolme lautasellista maki-rullia ja nigireitä, suurimpana suosikkina raaka tonnikala ja avokado. Yhdellä syömäpuikolla heiluteltiin vaan tahtia ja tungettiin sushipalasia ääntä kohti nopeammin kuin äiti ehti metsästää uusia lautasia hihnalta.

1 kommentti:

  1. Elämänmakuinen kuvaus asunnon myynnistä taaperon kanssa. :D Onnea matkaan! Olen ollut pidempään käymässä lapsuudenkodissa ja vanhojen tavaroiden selvittely on täällä ajankohtaista. Nyt lähdön lähestyessä pitää vielä päättää mitä vanhoja aarteita, kirjoja ym pakkaan mukaan. Jos otan toisen laukun, onko sen sisältö vain riesa seuraavaa muuttoa ajatellen? Päivä aikaa päättää...

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!