perjantai 3. helmikuuta 2017

Mikä ihmeen Mothers Group

Siirryimme Birth Centerin kätilöiden hoivasta Child Health Nursen vastuulle, ja hän teki kotikäynnin vauvan ollessa alle kaksi viikkoa. Olin aiemmin kuullut muilta paikallisilta äideiltä, että terveydenhoitajat usein järjestävät täällä ohjattuja äitiryhmiä ja niin mekin saimme kutsun omaan Mothers Groupiin parin viikon päähän. 

Paikalle terkkarin vastaanotolle oli kutsuttu viisitoista samoihin aikoihin äidiksi tullutta naista, ja tapasimme kuutena peräkkäisenä viikkona terkkarin odotushuoneessa. Kymmenkunta eri tyyppiä kävi tapaamisissa ja kuusi meistä on nyt tavannut viikottain edelleen. Idea on kyllä tosi hyvä, vaikka on tietty tuurista kiinni miten hyvin ryhmädynamiikka ottaa tuulta alleen ja jatkaako porukka toistensa tapaamista ohjattujen kertojen jälkeen vai ei. Tiedän ryhmiä jotka eivät ole tavanneet kertaakaan itsenäisesti ja sitten niitä, jotka ovat yhdessä vielä vuosia jälkeenpäin. Erään kaverini ryhmä hajosi puoliksi riitojen seurauksena.

Terveydenhoitaja järjesti siis samalla kaavalla kuusi tapaamiskertaa. Ensimmäisellä kerralla lähinnä tutustuimme toisiimme, mutta sen jälkeen joka tapaamisella oli oma koulutuksellinen teema. Kävimme läpi mm. imetystä, turvallisuutta, nukkumista, rokotuksia, matkustamista ja kiinteiden aloitusta. Virallisempi osuus kesti tunnin, ja sen jälkeen terveydenhoitaja keitti äideille kahvit ja laittoi kasan patjoja lattialle, että vauvat voivat köllötellä siinä ja me saamme jutella. Samalla sai vaikka punnita vauvan, jos oli painonnoususta huolissaan tai kysellä muista pikkuvaivoista.

Yhden naisista tunsin etukäteen koirapuistosta, muita en ollut koskaan edes nähnyt. Nyt kuukausia myöhemmin olemme kaikki ystävystyneet Mothers Groupin ansiosta. Terveydenhoitaja keräsi viimeisellä tapaamiskerralla kaikkien sähköpostit ja puhelinnumerot ja kehotti pitämään yhteyttä. Loimme yksityisen Facebook-ryhmän välittömästi ja jatkoimme kahvittelua aina samana vuikonpäivänä ja samaan aikaan. Ensin toistemme luona, ja sään parantuessa aloitimme retkeilyn puistoihin ja rannalle. Olemme kaikki varsin erilaisia, muutama meitä maahanmuuttajia ja yksi paluumuuttaja Briteistä, maalaistyttö outbackista. Ikähaitari on laaja, on ihan vasta parikymppinen, muutama meitä reilusti kolmikymppisiä ja sitten siltä väliltä. Ainut yhdistävä tekijä on lapsen syntymäpäivä ja asuinpaikka. Siitäkin huolimatta tai juuri siksi yhdessä on ollut todella kivaa ja antoisaa. Konfliktitilanteita ei erilaisuudesta huolimatta ole tullut, vaan keskusteluissa on ollut todella kunnioittava ja erilaisuuden hyväksyvä sävy, vaikka teemme monet asiat todella eri tavalla.

En jaksaisi kirjaston tarjoamia viikottaisia vauvojen laulu -ja loruhetkiä, ellei olisi mahdollisuutta pyöritellä silmiä kummallisille loruille muiden kanssa, ja palkintona lorutunnin läpikestämisestä kahvit ryhmän kanssa viereisessä kahvilassa.

Olemme siis viettäneet yhdessä aikaa paljon myös viikoittaisten treffien ulkopuolella. Retkiä maauimalaan, lyhyitä piipahduksia kahville jonkun luo, treffejä jonkun luona muuten vaan satunnaisella kokoonpanolla ja reippaita kävelylenkkejä. Ei tämän parempaa vertaistukea ole, ja toivon niin että Suomessakin joku alkaisi organisoimaan vastaavaa toimintaa! Tämä on tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä ruohonjuuritasolla, eikä maksa juuri mitään. 

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi mahtavalta, olisipa tuollaista ollut kun olin vauvan kanssa kotona! Alussa olin tosi yksinainen silla kaikki kaverit olivat töissa, onneksi sitten hiljalleen löysin muutamia 'kohtalotovereita' mutta kylla ne parhaimmat samanikaisten uudet ystavat löytyivat vasta tarhan kautta ja muista paikoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt joku suomalainen terkkari ottaa ideasta kopin, jooko?!

      Poista
  2. Minua jäi vähän harmittamaan, että et häämatkasta tehnyt postausta ollenkaan. Toteutuiko matka? Saisiko näin jälkikäteen edes kuvia ihasteltavaksi, vaikka ei olekaan enää varmasti kaikki niin hyvin mielessä kuin sillon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka toteutui ja oli aivan ihana. Täytyypä ryhdistäytyä asian kanssa, jos se on kerran jäänyt vaivaamaan.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!