Australialainen terveydenhoitosysteemi
ja raskausajan seuranta eroaa aikatavalla suomalaisesta
neuvolajärjestelmästä ja äitiyshuollosta, joten voisin yrittää selittää
miten hommat etenivät meidän tapauksessa.
Ensinnäkin,
täällä on valinnanvaraa maksuhaluista, vakuutuksesta ja mieltymyksistä
riippuen. Voi valita kätilövetoisen raskausseurannan, sairaalan
lääkäreiden seurannan, omalääkärin terveyskeskus-tyyppisen seurannan tai
yhdistelmän näistä. Voi mennä yksityiselle puolelle ja tavata itse
valitsemaansa erikoislääkäriä tai kätilöä koko raskauden, tai nauttia
ilmaisista julkisen puolen palveluista. Valinta tehdään noin
raskausviikkolla 12, ja sen jälkeen siirrytään hiljalleen halutun
hoitotahon luo, pois omalääkärin huomasta, ellei ole siis päättänyt
jäädä omalääkärin seurantaan mahdollisimman pitkään. Tai tavannut
yksityislääkäriä jo aiemmin vaikka IVF:n merkeissä. Kaikki omalääkärit
eivät tätä raskausseurantaa tee, ei meidänkään GP eli general practitioner. Yksi vaihtoehto heti vähemmän. Jos omalääkärini olisi tarjonnut raskausseurantaa, olisin myös voinut
harkita jääväni hänen seurantaan, mutta meidän omalääkäri ei ole
erikoistunut siihen.
Yksityinen
vs. julkinen on se kallein päätös. Me päätettiin vuosia sitten,
ottaessamme puolipakollista yksityistä sairasvakuutusta (jos yli
30-vuotias tienaa yli tietyn tulorajan, joutuu maksamaan vuosittain
kallistuvaa lisäveroa, ellei ole vakuutusta) rajata äitiyshuolto ja
IVF-hoidot vakuutuksen ulkopuolelle. Kallista, ja vaikka olisi vakuutus,
tulee esim. rutiinisynnytyksen hoidosta tuhansien dollarien lasku
kaupanpäälle yksityissairaalasta. Itse en henk.koht usko yksityisen
puolen laadun paremmuuteen täällä joten monta vaihtoehtoa jäi pois jo
ihan sillä, että hakeuduttiin julkiselle puolelle.
Sitten
piti päättää hoitomalli, kätilö vs. lääkäri tai jotain siltä väliltä.
Eniten kiinnosti hyvä hoitosuhde, niin että saisi tavata mahdollisimman
paljon samaa ihmistä. Paras mahdollisuus tähän vaikutti olevan midwifery group practice, missä
pieni joukko kätilöitä toimii tiiminä ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan
saman perheen ensitapaamisista aina synnytyksen jälkeiseen
kotikäyntiin. Ja me saatiin juuri hakemaamme henkilökohtaista, välitöntä
hoitoa ja tavattiin jokaisella käynnillä sama kätilö. Opimme tuntemaan
toisemme ja viimeksi tällä viikolla laitoin kätilölle kuvan vauvasta ja
kerroin kuulumisia. Tapaamiset olivat aina kiireettömiä, aikaa oli
yleensä varattu n. tunti joten ehdittiin jutella monenlaista ja käydä
vointiani läpi kokonaisvaltaisesti. Mies tuli usein mukaan, ja
tapaamisia sovittiin joustavasti iltoihin niin, että töiden puolesta
moinen onnistui. Vain rutiiniultrat hoidettiin yksityisellä puolella, ja
ne olikin koko hommassa myös ainut maksullinen osuus. Loppuraskauden
ylimääräinen ultra hoitui sitten sairaalassa.
Käyntejä
kertyi ensin n. kuukauden välein ja lopussa kahden viikon välein.
Varsinaista neuvolalääkäriä tms. en koskaan tavannut, mutta ihan lopussa
kätilö konsultoi sairaalan lääkäreitä muutamassa asiassa. Toki tähän
kätilövetoiseen systeemiin päästäkseen oli paljon ehtoja täytettävänä ja
piti olla low risk pregnancy, ei mitään merkittäviä sairauksia, ei aiempia isoja synnytys/raskauskomplikaatioita, tai esim. aiempaa sektiota taustalla.
Australian sektioprosentti on järkyttävän korkea, ja Western Australian
vielä korkeampi, viimeisin kuulemani arvio oli n. 30% kaikista
synnytyksistä ja 45% yksityissairaaloiden synnytyksistä päätyy sektioon.
Se on ihan valtava luku, vaikka siinä kuinka on mukana hätäsektiot,
riskiraskaudet ja muut. Hakeutumalla mahdollisimman kauas sektioita
liukuhihnalla suorittavista tahoista, yksityissairaaloista ja heidän
erikoislääkäreistään uskoin parantavani mahdollisuuksiani välttyä
sektiolta. Lisäksi tuntui äärimmäisen typerältä heittää tuhansia ja taas
tuhansia dollareita lääkärikuluihin ja sairaalamaksuihin, kun ihan
saman palvelun saisi myös täysin ilmaiseksi. Tai no, neljän yön
hotellitasoisen parisängyn ja ravintolatasoisen ruoan, oman jääkaapin ja
tärkätyissä kauluspaidoissa sipsuttelevan henkilökunnan sijaan saimme
tavallisen sairaalasängyn (minulle) ja patjan lattialle
(erikoispoikkeus, miehelle), tavallista sairaalasapuskaa ja
kaikentasoista hoitoa. Tavoitteena oli päästä kotiin nopeasti, mutta
toisin kävi. Tuskin kuitenkaan valitsemamme julkisen puolen systeemin
vika.
Näin
jälkikäteen valitsisin edelleen samoin. Oli korvaamattoman arvokasta
saada laadukasta hoitoa samalta henkilöltä läpi raskauden, synnytyksen
ja sen jälkeenkin. Kätilömme oli mukana jokaisella tapaamisella ennen
synnytystä, tuli mukaan synnytykseen, kävi osastolla meitä katsomassa
useasti ja vaikutti siellä saamaamme hoitoon ratkaisevasti, ja teki
vielä ylimääräisen kotikäynnin kotiutumisemme jälkeen. Toki saman olisi
periaatteessa saanut yksityispuolelta, isolla hintalapulla ja melko
varmasti hyvin vähemmän henkilökohtaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!