lauantai 22. lokakuuta 2016

Raskaana Australiassa

Australialainen terveydenhoitosysteemi ja raskausajan seuranta eroaa aikatavalla suomalaisesta neuvolajärjestelmästä ja äitiyshuollosta, joten voisin yrittää selittää miten hommat etenivät meidän tapauksessa. 

Ensinnäkin, täällä on valinnanvaraa maksuhaluista, vakuutuksesta ja mieltymyksistä riippuen. Voi valita kätilövetoisen raskausseurannan, sairaalan lääkäreiden seurannan, omalääkärin terveyskeskus-tyyppisen seurannan tai yhdistelmän näistä. Voi mennä yksityiselle puolelle ja tavata itse valitsemaansa erikoislääkäriä tai kätilöä koko raskauden, tai nauttia ilmaisista julkisen puolen palveluista. Valinta tehdään noin raskausviikkolla 12, ja sen jälkeen siirrytään hiljalleen halutun hoitotahon luo, pois omalääkärin huomasta, ellei ole siis päättänyt jäädä omalääkärin seurantaan mahdollisimman pitkään. Tai tavannut yksityislääkäriä jo aiemmin vaikka IVF:n merkeissä. Kaikki omalääkärit eivät tätä raskausseurantaa tee, ei meidänkään GP eli general practitioner. Yksi vaihtoehto heti vähemmän. Jos omalääkärini olisi tarjonnut raskausseurantaa, olisin myös voinut harkita jääväni hänen seurantaan, mutta meidän omalääkäri ei ole erikoistunut siihen.

Yksityinen vs. julkinen on se kallein päätös. Me päätettiin vuosia sitten, ottaessamme puolipakollista yksityistä sairasvakuutusta (jos yli 30-vuotias tienaa yli tietyn tulorajan, joutuu maksamaan vuosittain kallistuvaa lisäveroa, ellei ole vakuutusta)  rajata äitiyshuolto ja IVF-hoidot vakuutuksen ulkopuolelle. Kallista, ja vaikka olisi vakuutus, tulee esim. rutiinisynnytyksen hoidosta tuhansien dollarien lasku kaupanpäälle yksityissairaalasta. Itse en henk.koht usko yksityisen puolen laadun paremmuuteen täällä joten monta vaihtoehtoa jäi pois jo ihan sillä, että hakeuduttiin julkiselle puolelle.

Sitten piti päättää hoitomalli, kätilö vs. lääkäri tai jotain siltä väliltä. Eniten kiinnosti hyvä hoitosuhde, niin että saisi tavata mahdollisimman paljon samaa ihmistä. Paras mahdollisuus tähän vaikutti olevan midwifery group practice, missä pieni joukko kätilöitä toimii tiiminä ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan saman perheen ensitapaamisista aina synnytyksen jälkeiseen kotikäyntiin. Ja me saatiin juuri hakemaamme henkilökohtaista, välitöntä hoitoa ja tavattiin jokaisella käynnillä sama kätilö. Opimme tuntemaan toisemme ja viimeksi tällä viikolla laitoin kätilölle kuvan vauvasta ja kerroin kuulumisia. Tapaamiset olivat aina kiireettömiä, aikaa oli yleensä varattu n. tunti joten ehdittiin jutella monenlaista ja käydä vointiani läpi kokonaisvaltaisesti. Mies tuli usein mukaan, ja tapaamisia sovittiin joustavasti iltoihin niin, että töiden puolesta moinen onnistui. Vain rutiiniultrat hoidettiin yksityisellä puolella, ja ne olikin koko hommassa myös ainut maksullinen osuus.  Loppuraskauden ylimääräinen ultra hoitui sitten sairaalassa.

Käyntejä kertyi ensin n. kuukauden välein ja lopussa kahden viikon välein. Varsinaista neuvolalääkäriä tms. en koskaan tavannut, mutta ihan lopussa kätilö konsultoi sairaalan lääkäreitä muutamassa asiassa. Toki tähän kätilövetoiseen systeemiin päästäkseen oli paljon ehtoja täytettävänä ja piti olla low risk pregnancy, ei mitään merkittäviä sairauksia, ei aiempia isoja synnytys/raskauskomplikaatioita, tai esim. aiempaa sektiota taustalla. 

Australian sektioprosentti on järkyttävän korkea, ja Western Australian vielä korkeampi, viimeisin kuulemani arvio oli n. 30% kaikista synnytyksistä ja 45% yksityissairaaloiden synnytyksistä päätyy sektioon. Se on ihan valtava luku, vaikka siinä kuinka on mukana hätäsektiot, riskiraskaudet ja muut. Hakeutumalla mahdollisimman kauas sektioita liukuhihnalla suorittavista tahoista, yksityissairaaloista ja heidän erikoislääkäreistään uskoin parantavani mahdollisuuksiani välttyä sektiolta. Lisäksi tuntui äärimmäisen typerältä heittää tuhansia ja taas tuhansia dollareita lääkärikuluihin ja sairaalamaksuihin, kun ihan saman palvelun saisi myös täysin ilmaiseksi. Tai no, neljän yön hotellitasoisen parisängyn ja ravintolatasoisen ruoan, oman jääkaapin ja tärkätyissä kauluspaidoissa sipsuttelevan henkilökunnan sijaan saimme tavallisen sairaalasängyn (minulle) ja patjan lattialle (erikoispoikkeus, miehelle), tavallista sairaalasapuskaa ja kaikentasoista hoitoa. Tavoitteena oli päästä kotiin nopeasti, mutta toisin kävi. Tuskin kuitenkaan valitsemamme julkisen puolen systeemin vika.

Näin jälkikäteen valitsisin edelleen samoin. Oli korvaamattoman arvokasta saada laadukasta hoitoa samalta henkilöltä läpi raskauden, synnytyksen ja sen jälkeenkin. Kätilömme oli mukana jokaisella tapaamisella ennen synnytystä, tuli mukaan synnytykseen, kävi osastolla meitä katsomassa useasti ja vaikutti siellä saamaamme hoitoon ratkaisevasti, ja teki vielä ylimääräisen kotikäynnin kotiutumisemme jälkeen. Toki saman olisi periaatteessa saanut yksityispuolelta, isolla hintalapulla ja melko varmasti hyvin vähemmän henkilökohtaisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!