lauantai 13. syyskuuta 2014

Teinipoika Sisu

Meidän sulosesta pikkupennusta on tullut ihan teini. Hormonit on alkaneet vähän hyrräilemään ja tajuttu tyttökoirien olemassaolosta edes jotakin. Käytöstavat on välillä aivan hukassa, ja sitten ollaan kohta taas niin herranenkeliä.. Kasvupyrähdys on ollut valtava ja pennun pehmoinen pörröturkki on vaihtunut koko kropasta liukkaaseen, pitkäkarvaiseen päällyskarvaan. Ja jalassa on villahousut aluskarvaa ihan hirveästi.

Osallistuttiin jopa meidän ensimmäisiin kisoihin, kun tokokerho järjesti kerhon sisäiset skabat. Ilmainen osallistuminen ja tarjolla hyvää, henkilökohtaista palautetta ja pientä kisafiilistä. Emännällä tais pettää kisahermot enemmän kuin koiralla, seurauksena sinnepäin suorittamista ja kamala jännitys. Tultiin 1D-luokassa viimeisiksi, mutta noustiin kuitenkin 1E-luokkaan nipinnapin hyväksytyllä 76/90 tuloksella, kun 75 pistettä oli rajana läpimenolle..

Ohjelmassa oli siis kävelyä "loose lead walking", joka meni meidän kohdalla lähinnä "loose lead jumping"-menolla, hyvä jos Sisulla oli pari jalkaa samaan aikaan maassa ollenkaan. Jotenkin saatiin kuitenkin temponvaihteluita ja pari U-käännöstä aikaiseksi. Ja toisaalta, kyllä se piti ainakin kamalan hyvin kontaktia muhun koko sen pomppimisen ajan. Kävelyä se touhu ei vaan muistuttanut tippaakaan.

Istuminen ja sivulle perusasentoon istuminen oli pala kakkua, mutta paikka ei... Herra on siis hienosti ollut jo 20 sekunnin pätkiä paikallaan mun ollessa useiden metrien päässä, välillä jopa kulman takana, ja yhtäkkiä edellisenä iltana ei tuo stay-käsky sitten enää kiinnostanutkaan, vaikka olisit mitä tehnyt. Eikä kiinnostanut kisoissakaan. Lopulta saatiin yksi parin sekunnin paikallaan pysyminen ja kehoitus treenata lisää...

Luoksetulo pitkän hihnan päässä onnistui hienosti, hitsi kun jätkä toimisi noin hienosti kotonakin. Makkaran voima on kumma... Maahanmenot sujui sinnepäin, seisomiset oli aika venkuroita ja sellaisella "ei huvita"-asenteella esitettyjä. Vaikeinta oli jättää lelu rauhaan, mikään leave-käsky ei auttanut. Hullu tilanne, kun ruoat ja palkintomakkarat se jättää hienosti rauhaan treenatessa, mutta jonkun muun kuolaamaa lelua ei sitten millään. No, nyt on ekojen kisojen aiheuttama ekstrajännitys ainakin koettuna, ja innolla odotetaan seuraavia!

Palkintoluu
Ensi kerralla valmistautuminenkin on ehkä astetta järjestelmällisempää. Me oltiin kisoja edeltäneet kaksi viikkoa koiravahteina yhdelle mun duunikaverille myös, ja pojat eleli treenaamisen suhteen vähän pellossa. Ollie-vehnäterrierisekoitusta oli mainostettu täysin sisäsiistinä ja koulutettuna, mutta totuus oli pahasti päälle hyppivä ja hihnassa riekkuva ja vetävä, sisälle tarpeitaan tekevä 9-kuukautinen jääräpää. Ihan suloinen kaveri, ja jätkien leikkiä ja riemua oli kiva seurata. Usein meno vaan yltyi aivan liian railakkaaksi, ja oli pakko laittaa jompikumpi sankareistä jäähylle. Keskenään niitä ei voinut jättää ollenkaan sisälle, sillä Ollie aloitti välittömästi merkkailemaan. Mies nappasi sen kiinni itse teosta, jalka ylhäällä vasten meidän jääkaapin ovea... :O

Ruokaa jos saisi...
 No, osin toi menee kulttuurierojenkin piikkiin. Maassa, missä koira viettää usein suurimman osan elämäänsä ulkosalla, voi "sisäsiisti" olla vähän kapeampi käsite kuin suomalaiselle nipolle, joka haluaa sisäsiistin koiransa olevan työpäivän verran tarvittaessa sisällä ilman vahinkoja. Toinen kulttuuriero on eräs toinen duunikaveri, joka hommasi ylipainoiselle labradorinnoutajalleen juoksumaton! Siellä se 1,5-v labbisuros lönkytteli videolla juoksumatolla, ja nyt sitä treenataan 20 min iltaisin ko. välineellä. Kun ei voi lenkittää, kun sataa vettä.

Jottei oma koira kuulostaisi liian täydelliseltä, niin viime viikolla se söi läppärin laturin ja jatkojohdon aamupalaksi, popsittuaan ensin itsensä vapauteen leikkikehästään eli nukkumapaikaltaan. Ja oli siihen yläkerran kokolattiamatolle tainnut aamuvahinkokin käydä. Ja me ihmeteltiin miehen kanssa, miten koira on niin hiljaa, kun yleensä Sisu herättää meidät jo klo 6, ja nyt ei vielä puoli seiskaltakaan kuulu inahdustakaan. No ei kai kuulu, kun on kova kiire järsiä jatkojohdosta se pistoke-osa irti!


8 kommenttia:

  1. Heh, heh, siis ihan yhtä vahdittavia kuin pikkulapset :-D

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Oon jonkun verran sun blogia lueskellut, ja voin sanoa tämän olevan hyvä ja mielenkiintoinen. Olisi mukavaa kuulla tokokokeen käytännöistä siellä päin maailmaa. Eli siis toivoisin postausta liikkeistä, luokista, luokkanousuista jne. käytännön jutuista. Kiitos mukavasta ja silmiä avartavasta blogista!

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Toive otettu huomioon, mutta varoituksen sanana, se tulee sitten täydellisen tokonoviisin näkökulmasta, eli ei ole vertailupohjaa siihen, miten asiat Suomessa tehdään.

      Poista
  3. Moikka!

    Tää ei varsinaisesti liity tämän postauksen aiheeseen, mutta mulla on puolisoni kanssa suunnitelmissa matka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin ensi kesälle. Oon ite ollu vaihdossa Melbournessa nelisen vuotta sitten ja sillon kolunnu Aussien itärannikon. Nyt kiinnostais tutustua myös länteen. Jaksaisitko vinkata jotain must see-juttuja Perthin lähistöllä? Onko viitisen päivää Perthissä aivan liian vähän vai ehtisikö alueeseen tutustua siinä ajassa? Millanen sää siellä on kesäkuussa?

    t. H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvihan täällä silloin on, eli tuurista vähän kiinni tuleko vettä kuin aisaa jos myrskyää, vai onko niitä ihania +20 päiviä ja kylmempiä, lähellä nollaa olevia öitä. Perthistä pohjoiseen on lähellä tosi vähän mitään must-juttuja, ainoana ehkä Pinnacles. Saa ajaa sen reilut 1000 km ennenku tulee mitään.. etelässä on sit taas parin tunnin päässä kaunis Margaret Riverin alue ja mm. Albany ja Esperance upeine etelämeren rannikkoineen, mut kylmä siellä on öisin! Olisin kyllä pidempään kuin 5 päivää, jos meinaa Perthissäkin olla.

      Poista
  4. Noi kulttuurierot on tosi jänniä. Kun mä ainakin Suomessa alusta asti tiesin, että joudun sateeseen, loskapaskaan, pakkaseen ja mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin ulos ton koiran kanssa. Mun auppis-äiti Jenkeistä taas tapaili sellaista miestä jonka koirat teki öisin tarpeensa sisälle. Siellä talossa haisi kuulemma ihan karmivalta ja kun nää koirat ulisi öisin, että pitäs päästä ulos niin niitä ei saanut päästää, koska sitten ne tottuu siihen, että joku aina päästää ne ulos kun niillä on hätä. Oli aikamoista menoa mun korviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuhh.. :O täällä ei olla siis ainoita. Mun jenkkiperheen koirat oli taas tosi hyvin koulutettuja ja siivoja otuksia. Viettivät kyllä suurimman osan ajasta vapaana isolla farmialueella ja tulivat sisälle lähinnä öiksi, eli lenkille ne vietiin yleensä vaan satunnaisesti viikonloppusin.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!