Hääporo ja muita ideoita

Tässä siis pientä alkutilannekatsausta!

Kaksi viikkoa kosinnasta, ja me ollaan edistytty hääsuunnitelmissa huimaa vauhtia. Päivä saatiin päätettyä lähes heti, samoin paikkakunta. Sormus löytyi heti ensi yrittämällä, tai lähinnä sen suunnittelija. Vuosiloma on buukattuna ja lennot Suomeen ostettuna, samoin tulevien appivanhempien. Juhlapaikka on varattuna ja kirkko ja pappi plakkarissa ja ihanat kaasot valjastettu tehtäviinsä. Äiti tuntuu pyörivän onnesta ympyrää ja kaikki on sujunut tähän saakka pelottavan helposti. Kihlajaisten päivä on päätetty, kutsut tehty ja lähetetty ja menu suunnitteilla. Hengästyttävää.

Mä olen siis ripeän toiminnan nainen aina halutessani ja mies ei haraa vastaan juuri missään. Tuleva anoppi kyllä sille yhden saarnan jo piti, kun keskusteltiin todella ympäripyöreitä pukusuunnitelmia, ja mielipiteet frakeista ja puvuista meni varsin ristiin. My son, in this country we have a tradition that the wedding is all about the bride, do as she wishes. Näin niitä bridezilloja siis syntyy!

Alusta asti oli selvää, että haluan naimisiin Suomessa, ja eräässä tietyssä pienessä, tunnelmallisessa kirkossa lapsuudenkotini lähellä. Miehen kirkkoon kuulumattomuus ja tämä ulkomaalaisen naimisen aiheuttama paperihässäkkä ja avioliiton oikeaksi todistelu suomalaisilla papereilla täällä Aussilassa teki asioista hieman mutkikkaampia, kunnes keksimme asioiden hyvät puolet huomioon ottavan ratkaisun. Meille tulee kahdet juhlat.

Ensin on tiedossa virallinen vihkiminen siviilivihkimisenä täällä Perthissä. Jotain rentoa ja helppoa ja huoletonta rantafiiliksissä hyvästä säästä ja kesästä nauttien. Suomessa on sitten miehen toiveesta ausseille eksoottiset talvihäät tiedossa ja kirkossa suoritetaan avioliiton siunaus. Kun tuo mies on selvinnyt kaksitoistavuotisen katolilaisen poikakoulunsa läpi kuulumatta kirkkoon, niin ei vaan olisi oikein raahata sitä ripille papin aamenen takia, ja koska meitä ei vihitä, vaan olemassa jo  oleva avioliittomme siunataan, ei miesparkaa näinollen tarvitse usuttaa rippikouluun.

Vuosiloma hyväksyttiin alle päivässä ja pomon pomo on muuttunut ihan häähulluksi. Viimeisin idea (ja siis ihan tosissaan ehdotettu) oli, josko mä saapuisin kirkkoon PORON VETÄMÄNÄ. Tämä ehdotus sinkosi kesken työpalaverin... Koska loma ajoittuu molemmin puolin joulunpyhiä, eikä lentojen hinnat tästä nyt hirveästi tule halpenemaan, tartuttiin Singapore Airlinesin hyvään tarjoukseen ja varattiin liput samointein.

Äiti on ylittänyt kaikki toiveet hääpaikan varauksessa, meidän alkuperäinen varaus muuttui ihan joksikin muuksi ja olen todella innoissani uudesta hääjuhlapaikasta. Onneksi on upeat apujoukot Suomessa, jotka lupautuvat palavereihin mun sijasta ja pyytelevät Skype-yhteyttä jo nyt mekko-ostoksille. Perhin päässä oleva kaaso on vähintään yhtä fiiliksissä, samoin kaikki muut suomineidot. Teemme ensi viikonloppuna tehoiskun messukeskuksen häämessuille ihmettelemään paikallista häähumua- ja hulluutta.

Vietin viikolla olleen vapaapäivän askarrellen kutsukortteja kihlajaisiin. Paikallinen tapa tuntuu edelleen olevan järjestää isommat juhlat, ja me yhdistettiin samaan kutsuun myöhässä olevat tuparit, mun valmistujaiset ja miehen kaivoselämän lopettajaiset. Juhlitaan siis meillä kotosalla, onneksi on vielä lämpimät kelit ja iso piha niin ulos mahtuu paljon porukkaa.

Ja niin, se sormus. Jossain tajunnan takamailla on kytenyt ajatus käyttää tulevassa kihlasormuksessa fafan, eli isän isäni hiomaa kiveä. Fafa harrasti siis kivitöitä, ja mulle oli kulkeutunut perintönä useita korukiviä eri väreissä ja hionnoissa. Etsin inspiraatiota pari päivää netistä ja lehdistä, ja päädyimme lopulta J:n kanssa vaan lähtemään kaupungille kiertelemään ja katselemaan. Eka kultasepänliike olikin täysiosuma, pääsin sepän juttusille heti ja suunnitelmat alkoivat lentää. Vitriinistä löytyi hieno mallikappale, jota sitten hieman työstimme oman näköiseksemme timanttien kokoa, määrää ja istutusta muuntelemalla. Fafan hiontatyö oli kuulemma ensiluokkaista, eikä timanttia hieman pehmeämmän keskuskiven kestävyyden pitäisi olla ongelma, eihän sormus edes ole arkikäytössä duunini takia. Kihlasormus oli huomaamatta hetkessä suunniteltu ja nyt pitää vain malttaa odottaa kolme pitkää viikkoa, ennenkuin saan sen sormeeni.

Huhhuh, tässähän sitä jo riittää.