Juuri kun sain julkaistuksi oman FIFO-kitinäni, tarttui myös Helsingin Sanomat aiheeseen kolumnissaan. Aihe kiinnostaa erilaisuudellaan, Suomesta en tunne ketään säännöllistä FIFO-elämää viettävää perhettä tai pariskuntaa vaikka on siis yleistymässä siellä pohjolan perukoillakin tämä lentelyelämä. Ikävä kyllä.
Sinne se mies taas lähti. Paljon ehdittiin viikon aikana tehdä, makuuhuoneen yhteydessä olevan kylppärin eli ensuiten pintaremppa on putkimiestä ja sen asentamaa lavuaaria vaille valmis. Pihan kasvit voi taas hieman paremmin isommissa ruukuissaan ja seinämaalien sävytkin on rajattu jo kahteen vaihtoehtoon. Nyt hommat taas seisovat viikon. Onneksi tällä viikolla oli töissä helpohkot listat keskiviikkoa lukuunottamatta, joten onnistuin lirkuttelemaan ylimääräiset 1,5 vapaapäivää ylityökorvauksista ja saatiin viettää ihana, pitkä viikonloppu kahden. Perjantain puolikasta päivää juhlistettiin kolmen tunnin lounassetillä Meekassa Lähi-Idän hengessä. Omnonommnom. Eli on tässä FIFOilussa ne hyvätkin puolensa, kiireettömät arkivapaat ja rennot lounaat, biitsipäivät vailla ihmislaumoja ja puolityhjät leffateatterit, museot ja muut viihdykkeet. Onneksi oma esimies joustaa ja antaa noita ylityövapaita aika rennolla kädellä aina, kun on vain mahdollisuus.
Osa FIFO-perheistä on valinnut osansa tietoisesti, joko mahdollistaakseen vaimon kotona olemisen lasten kanssa, muuten vaan rahanhimoissaan tai pakkokeinona budjetoituaan menonsa kaivosuran alkuvaiheilla täysin ylimittaisiksi. Ei ole yksi eikä kaksi surullista tarinaa mitä olen kuullut liian isoista asuntolainoista ja autokaupoista, mihin tuoreet kaivosäijät ovat sortuneet. Allekirjoitan myös ihan täysin sen, mitä HS:n artikkelissa puhutaan suurentuneista riskeistä päihdeongelmiin, parisuhdevaikeuksiin ja ylipäätään epätasapainoiseen elämään. Töissä meitä on useampi FIFO-leski, ja tasaisen säännöllisesti käydään kahvihuoneessa jonkun aloitteesta keskustelua aiheesta "todellisuudesta irtautunut mies". Kaivoksilla eteen katetaan kolme valmista ateriaa per päivä, Joku Muu tiskaa ja siivoaa sotkut, huoneen, hoitaa kuljetuksen töihin ja kertoo, mitä tehdä. Työpäivän jälkeen aikaa voi viettää punttisalilla tai alueen baarissa. Hyvällä tuurilla kaivoskylässä on uima-allas ja/tai tissibaari. Yleensä vain se jälkimmäinen. Tytöt eli skimpiet lennätetään viikoksi, kahdeksi kerrallaan tienaamaan hyvät rahat. Netti ja puhelinyhteydet toimivat heikohkosti. Käsitys normaalista työpäivästä kaupungissa vääristyy helposti. Unohtuu se tunne, miltä tuntuu pitkän työpäivän jälkeen hoitaa itse ne ruokaostokset, kokkaukset, siivoukset, mahdolliset muut elätettävät ja sitten viettää sitä laatuaikaa rentoutuen. Välillä syntyy siis pientä kinaa siitä, mitä on tasapuolinen kodinhoito, ja tuntuuko se normaalin elämän pyörittäminen erilaiselta työpäivän jälkeen vai vapaaviikolla omaan tahtiin hommia tehden, välillä vähän pleikkaa pelaten tai keskipäivän leffassa käyden...
Kunhan nämä FIFO-hommat loppuvat tavalla tai toisella, on meilläkin edessä totuttautuminen uuteen, kun kumpikin on kokoajan kotona ja töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!