torstai 14. helmikuuta 2013

Voihan kaasu!

Ma en ole koskaan ollut kaasulaitteiden ystava, kaasuliedella kokkaaminen pelotti Ausseihin muuttaessa niin, etta hyva kun keittioon uskalsin. Kieltaydyin jarjestelmallisesti kokkaamasta yhtaan mitaan mun ja J:n ensimmaisten yhteisasumiskuukausien aikana ja myohemminkin vain, jos mies laittoi hellan paalle. Oikea mallivaimoke.

Suomenloman jalkeen J alkoi lahjonta-kiristys-metodilla totuttamaan mua kaasulla leikkimiseen, ja piiiiitkan harjoittelun jalkeen uskalsin sohia sytkarilla kohti kaasuhellaa ja laittaa uunin paalle. Talveksi hankittu kaasulamppari oli toinen murheenkryyni, sen "pufffff" aanta pitava sytytystoimenpide oli varsin karmaiseva ensimmaiset viikot. Kylma sisailma pakotti kuitenkin voittamaan pelon, ja tatanykya olen joutunut myontamaan, etta kaasuliesi on itseasiassa tosi kateva! Enaa ei tarvitse seista mahdollisimman kaukana ja venyttaa katta mahdollisimman pitkaksi, kun sytytan hellaa tai lampparia ;)

Eilen illalla tuli kuitenkin kasa ongelmia vastaan. Raskas, haastava ja henkisesti rankka tyopaiva takana, pienilla ylitoilla ja draamalla hoystettyna tietty ja kotona vastassa avonainen portti ja lappu postiluukussa, etta kavimme lukemassa kaasumittarinne, tee nama toimenpiteet ennenkuin kaytat kaasulaitteita. Aaaaak, pitaa vaantaa jostain kahvoista kaasumittarissa ja arvioida, heiluuko mittari, eli vuotaako sisalla joku.. pimeassa, vasyneena, ja siella mittarikaapissa on ties mita hamahakkeja piilossa. Aaaak. Nalka oli kuitenkin kova, ja suihkussakin olisi kiva saada lamminta vetta hiustenpesuun, joten mittarin kimppuun. Ohjeet kadessa sain homman hoidettua, mutta sisalla ei yksikaan laite toiminut. Haista maailma v... Kylma suihku, pizza tilaukseen ja telkkarin eteen mokottamaan ja miehelle informatiivinen "gas is broken!!!!!!!!!!!!!"-viesti kannykkaan piristamaan yovuoron jalkeista olotilaa.

Aamulla v-kayra oli laskenut jo sen verran, etta loysin kaasufirman lapusta asiakaspalvelun numeron ja soitin sinne. Olin varautunut olemattomaan asiakaspalveluun, kolmen vartin jonotukseen pilimpom-musiikkia kuunnellen ja inDia-aksenttiin niinkuin usein taalla call centereissa on. Sain kuitenkin alle minuutin odottelun jalkeen selkokielista ja iloista palvelua ja hyvat kadesta pitaen-ohjeet ja kun valittelin ettei kuuma vesi toimi edelleenkaan (meilla kuuma vesi lampiaa siis kaasulla ja liekki oli sammunut kuumentimesta) ja ma en osaa/uskalla/halua sille tehda mitaan yksin, niin sain tarjouksen etta firman pojat tulee tanaan paikalle jossain vaiheessa.

Puolessa tunnissa oli ihana vanha aussiemies oven takana ja parin napin painalluksen ja sytkarilla sohimisen jalkeen vesi taas kuumaa. Ja sain juuri sita ihanaa "okay love, take care"-asiakaspalvelua mita Ystavanpaivana yksinainen sieluni kaipasi... Olen jo aiemmin talla viikolla laittanut maahanmuuttovirastoon palautetta hyvasta asiakaspalvelusta, ja taidan kohta laittaa sita kaasufirmallekin. Hyvaa Ystavanpaivaa kaikille! <3 br="">

8 kommenttia:

  1. Ihana onnellinen loppu! Umpiväsyneenä rankan päivän jälkeen tuota pienemmätkin vastoinkäymiset tuntuu maailmanlopulta. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Ugh!! Voin kuvitella, että juurikin etenkin tuollaisen päivän jälkeen, kun jo kotimatkalla herkuttelet ajatuksella lämpimästä suihkusta ja hyvästä ruoasta, niin jotain tuollaista on sit just sattunut! Mua kans pelottaa kaasuliedet (just sen sssshhhhhh- puffff- äänen takia), mut oon kuullut, että tosissaan kokkaavat rakastaa kaasua! Mä en kokkaa tosissaan, semisti vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan toi kaasu aika kätevä ja reagoi nopeasti lämpötilan vaihdokseen yms. Ja täällä se on myös halpaa ja etenki kaasu vs sähkölämmitys, niin kaasu tosipaljon edullisempaa.

      Poista
  3. Ihanaa, että sait kaasun takaisin! Mäkin olen ajan myötä oppinut tykkäämään kaasuliedestä, mutta kaasu-uuni on vaikea käyttää. Leipomuksistani tulee tosi outoja... Meillä on myös kaasuvedenlämmitin, ja se jostain syystä napsahtelee pois päältä aika ajoin. Tulitikut kädessä vaan siis sitä sohimaan. Alussa tuntui ikävältä, mutta nyt menee jo ihan rutiinilla. Mun on pakko osata tehdä se itse, kun R saattaa olla pidemmän aikaa työmatkalla (kuten sinullakin siis!). Haleja, Kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuhoaa leipomukset se, ettei oo kiertoilmaa. Meidän uuni on sen verran halpisversio ettei siinä oo moisia elämää helpottavia ratkaisuja..
      Veden kanssa oon luottanut J:n isän apuun kun toi meidän pömpeli on tavallista hankalampi ja se tulitikulla söhertäminen ahdistaa...

      Poista
  4. Superb! Tarinalla onnellinen loppu ja mikas sen iloisempi asia kuin hyva asiakaspalvelu. Hyva etta kaikki taas kuosissaan ja kaasu pelittaa!

    VastaaPoista
  5. Kaasuliedet on pelottavia! Mutta, nyt kun se ei ole enää ongelma, löytyy mun blogista sulle ruoka-aiheinen haaste :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, ma yritan parhaani mukaan muistaa kuvata! :O Saattaa menna viikkoja, ennenkuin haaste on paketissa.. hih.

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!