Tyotaistelua

Taalla on meneillaan hoitajien tyotaistelu. WA:n sairaanhoitajien tyoehtosopimus julkisella puolella, EBA, eraantyy heinakuussa ja nyt maaliskuun osavaltion vaalien alle on aika tehokkaasti ajoitettuna tyotaistelukampanja. Ajankohta juontaa juurensa siihen, etta nykyinen hallitus on jarjestelmallisesti kieltaytynyt neuvotteluista ja jopa saannollisista tapaamisista liiton eli ANF:n kanssa ja hidastanut prosessia minka pystynyt. Kevaalla (eli Suomen syksylla) tuli ensimmaiset infomeilit asiasta ja laajat kyselyt, mita pitaisi parantaa ja nyt on sitten Shake the Tree-niminen kampanja taydessa vauhdissa. Vaatimuslistalla parkkimaksujen alennus (niita nostettiin hilpeat 700% jotta uusi parkkitalo saadaan maksettua vuodessa), 20% korotus palkkaan kolmessa vuodessa ja sita kautta WA:n hoitajien liksa samalle tasolle muiden osavaltioiden kanssa, seka paljon pienempia yksityiskohtia potilas-hoitaja suhdeluvuista, paivystyslisista jne.

20% tuntuu ihan jarjettomalta korotukselta nytkin jo hyvaan palkkaan. Mina tietysti katselen tata viela hieman liian sinisin suomisilmin ja vertaan liikaa Suomen  palkkaani, eli olen tyytyvainen olooni taalla. Totta on kuitenkin, etta Lansi-Australia on kallempia, ellei kallein, osavaltio asua, joten palkkojen tulisi noudattaa samaa linjaa muiden osavaltioiden kanssa. Parkkimaksut taas.. parantakaa niita julkisia yhteyksia sairaalalle, perhana! Tapa nostaa maksuja oli vaara, mutta ymmarran logiikan ja halun kannustaa julkisten kayttamiseen. Jos autoilu bensamaksuineen kaikkineen on halvempaa (ja tietysti nopeampaa) kuin bussilla kulkeminen, kuka hullu vaivautuu julkisen kayttoon? Tasta asiasta on vaan syyta olla hipihiljaa muiden hoitajien lahella, ettei tule mustaa silmaa vahingossa...

Olin viela nuori, kirkassilmainen opiskelija, kun Tehyn valtava joukkoirtisanoutuminen oli kaynnissa Suomessa, enka siis ottanut kampanjaan osaa millaan tavalla, en edes mahdollisena pienena rikkurina. Muistan kylla sen harjoittelussa kaydylla osastolla vallinneen, syyttavan ilmapiirin kun joku ei ollut yhteisessa hankkessa mukana ja pohdinnan, kuka ehka rikkuroi. Taalla tyotaistelua on viety eteenpain work bans-teemalla. Jossain ANF:n kokouksessa on sovittu ja listattu kasa tehtavia, jotka eivat kuulu hoitajille tai joku muukin voi ne tehda, ja nyt niita ei sitten hoitajat tee. Puhelimeen vastaamista, sankyjen tyhjennysta potilaan kotiutuessa, hyllyjen tayttoa, sankyjen siirtelya ja potilassiirroissa sankyyn koskemista,  ruokatarjottimien kantoa jne. Pienia asioita, mutta kasautuvat isoksi, hidastavaksi massaksi. Muuten hyva, mutta kun meilla menee putiikki kiinni klo 18, niin en kylla istu varttia ylitoissa odottamassa potilaskuljettajaa, vaan kuskaan sen sangyn ihan itte, vaikka paivaosaston mammat raportoisi rikkeestani ties minne.

Paivaosaston mammoilla on muutenkin ollut energiaa ja aikaa tahan taisteluun (kertoo ehka jotain niiden normaalista tyomaarasta?), ja hilliton painostuksen maku joka kerta, kun ne tulee hakemaan potilasta meilta. Rintapielet  taynna liiton pinsseja ja naky kuin joulukuusi ja kauhea vaahtoaminen asioista, potilaiden kuullen. Hymahtele siina sitten hiljaa ja asiallisesti, kun toinen suu kovana mussuttaa miten tata ja tatakaan asiaa te taalla toimenpide/leikkuriosastolla ette tee oikein work bansiin liittyen ja me taistelemme teidan palkan puolesta... No, me hoidetaan ensin potilaat, useimmiten vakavasti sairaat, ja mietitaan sitten niita muita juttuja. Valitettavasti paivaosaston tyypit nakee vain sen pienen osan meidan potilasmaarasta joka palautuu niille takaisin pelkan diagnostisen osan jalkeen kotikuntoisena, ja vetaa siita sitten johtopaatoksen meidan tyopanoksesta ja asenteesta.

Kun nama tyorajoitteet eivat purreet tarpeeksi ja saaneet tyonantajapuolta neuvottelupoytaan, ilmoitti liitto seuraavaksi bed closures-tempauksestaan. Yksi sanky jokaista viitta potilaspaikkaa kohden suljetaan, voimassa valittomasti, poikkeuksena teho, valvonnat ja psyka. Yksi leikkaus tai toimenpide jokaista viitta kohden peruutettava, poikkeuksena ykkoskriteerilla jonolistalla olevat potilaat eli akuutit. Meidan osasto kuuluu tahan poikkeuslistaan lahes 100%, joten toiminta jatkuu lahes ennallaan. Paitsi etta sita samaa mussutusta saa kuunnella paivaosaston mammojen suusta entista kovempana.

Perjantaina tuli illalla ilmoitus, etta neuvottelupoydassa on vihdoin kayty kaantymassa ja tarjous oli naurettava (12.5%) ja asenne kehno, seuraava vaihde silmaan. 24 tunnin lakko maanantaiksi, poislukien teho, valvonnat ja muut akuuttialueet. Luojan kiitos mulla on vapaapaiva eika tarvitse menna toihin, eli kuuntelemaan sairaalan ovelle sita julmettua mekkalaa ja rikkuri-molinaa! Puhelin aanettomalle ja pyoralenkille, rannalle, minne vaan kauas sairaalasta...

Tiedotus liiton puolelta on ollut hammentavan energista, nopeaa ja valittoman kaverillista. Osavaltion liiton sihteeri on fiksun oloinen, nuorehko ja karismaattisen nakoinen mies joka ottaa taistelun aika henkilokohtaisesti, kehoittaa sahkoposteissaan soittamaan koska tahansa ongelmatilanteissa ja tuntuu oikeasti olevan kaytettavissa asiaan kuin asiaan. Meilit ovat  taynna napparia ja sanavalmiita esimerkkivastauksia, joita kehoitetaan kayttamaan jos tyonantajapuoli tulee peloittelemaan rangaistuksilla tai potkuilla, tai soittamaan suoraan hanelle ja antamaan puhelin vastapuolelle. Naitakin on kuulemma jo nahty, ylihoitajat tyontavat potilassankyja paivystyksesta osastolle ja yrittavat avata suljettuja potilaspaikkoja uhkaillen potkuilla.

Tuntuu, etta seuraan tata koko jupakkaa hieman sivustaseuraajana. Olen kiitollinen, etta joku muu jaksaa olla nain kiihdyksissa ja aikaansaava palkkakiistan suhteen, mutta en missaan nimessa koristelisi omaa etumustani lakkopinsseilla ja huutelisi asiaa sairaalan edessa. Eika meidan hyvin ulkomaalaisvoittoisella osastolla kukaan muukaan ole kauhean kiihdyksissa asiasta, kun tyotaistelutoimet eivat suoraan kosketa meita, muutaman paivapotilaan peruuntuminen sielta taalta on pisara meressa. Mielenkiinnolla odotan maanantaita ja illan uutisia...