lauantai 9. helmikuuta 2013

Aika antaa takaisin

Vuonna 2000 lahdin maailmalle AFS:n avustuksella, ja vietin ihan mielettoman kokemusrikkaan ja vauhdikkaan vuoden jenkkilassa. Asuin keskilannen takamailla pienessa 1500 asukkaan tuppukylassa ja elin amerikkalaista unelmaa momin ja dadin kanssa vuoden verran. Yhteys amerikanperheeseen on sailynyt kaikki nama vuodet, mutta yhteys jarjestoon, joka kaiken taman mahdollisti, katkesi Suomeen palattuani. Oli koulua ja vika vuosi lukiota, korista ja sen valmennusta, kavereita ja uusi poikaystava, opiskelut ja niiden mukana tuomat riennot, joten siinahan se AFS sitten unohtui.

Nyt on kuitenkin aika kypsa, ja mahdollisuus antaa AFS:lle takaisin pieni palanen siita, mita itse sain. Ilmottauduin vapaaehtoiseksi Perthin alueen ryhmaan ja olin eilen ja tanaan toivottamassa tervetulleeksi uudet, kirkassilmaiset vaihtarinalut. Pienia ja nuoria ja niin suloisia! Yovyimme eraassa University of Western Australian lahella olevassa opiskelija-asuntolassa ja tutustuimme toisiimme ja kavimme lapi orientaatiomateriaalia. Vanhat vapaaehtoiset toivottivat mut sydamellisesti tervetulleeksi ja halasivat perheeseen mukaan ja uudet vaihtarit olivat kaikesta ihanan pihalla. Lounaan aikana perheet tapasivat toisensa, ja lahtivat sitten kotimatkalle uuden kansainvalisen perheenjasenen kanssa.

Oli antoisa viikonloppu, mutta herranjesta miten vahan pienet teinitytot syo! Melkein alkoi jo illallispoydassa havettaa oma iso annos kasviscurrya, barramundia, riisia ja kasviksia, kun vieressa mutustellaan paria porkkananpalaa ja puolikasta barramundifiletta ja juodaan pieni lasi vetta. Mutta ei sitten havettanytkaan, ja hain toisen lautasellisen samaa currya ;) Seuraava orientaatioleiri on harmittavasti samaan aikaan kuin mun Suomiloma, mutta muuten tulen kylla pyorimaan toiminnassa mukana! Oli ihan mahtava paluu American Field Servicen pariin! 

Kerran AFS, aina AFS.

5 kommenttia:

  1. Oi ihanaa lukea, että oot ollut tuon järjestön kautta aikoinasi vaihtarina ja nyt löytänyt vapaaehtoistyön uusista! Meillä on vanhempien kotona ollut AFS:n kautta kolme vaihtaria ja sitä kautta äiti on jäänyt sitten vapaaehtoiseksi järjestöön ja minäkin hallituksessa toimin vuoden. Tai tällähetkellä nyt olen kanssa australiassa, joten en voi toimia paikallisjärjestössä suomessa.

    Mutta tuo touhu on niin antoisaa ja meillä ainakin järjestön porukkakin oli niin mukavaa, että siinä kyllä viihtyi. Eihän sitä osaa sanoin edes kuvata, millaisia tunnelmia siinä porukassa aina sen vuoden aikana käydään.

    Mahtavaa että löysit AFS:n uusista :) Ainakin meillä porukassa tuntuu, että se maailman jano on niin kova, että kun joku meistä menee reissuun, niin kaikki ovat hengessä jotenkin mukana. Niin nytkin kun itse oon täälä. Vaikka en kyseisen järjestön kautta täälä olekkaan. Vaan aupairina kun oon, niin järjestö on toinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylla tuolla oli heti tosi kotoisa olo! Omat hostvanhemmat oli (ja on edelleen) AFS-aktiiveja omassa pienessa chapterissaan, ja sita kautta naki toimintaa hieman. Niin se sitten kuitenkin jai vuosikausiksi, mutta koskaan ei ole liian myohaista hurahtaa uudelleen! Ja olenhan ma tassa valissa jo fiilistellyt opiskeluaikojen ulkkareiden kanssa jne, etta ihan ilman ei olla oltu :)

      Antoisaa auppari-vuotta!

      Poista
  2. Mietin just äsken ennen tän postauksen lukemista, että tekisin samoin YFU:n suhteen ja palaisin vapaaehtoiseksi! Meksikossa ei ikinä ehtinyt ja Portugalissa ei YFU:a ole, joten se jää hamaan tulevaisuuteen (kunhan asun jälleen maassa/kaupungissa, jossa YFU toimii), mutta oon aina välillä pohtinut asiaa ja Suomessa ollessa melkein ottanut yhteyttä YFU:un, mutta se sitten jäi. Joskus kyselin Portugalin AFS:n vapaaehtoiseksi pääsyä, mutta sekin sitten jäi vain siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukaan vaan! Veikkaan, etta AFS ja YFU on kaikkein lahimpana toisiaan ideologialtaan ja kaytannon toiminnaltaan. Mulla on ainakin ollut ihana paluu AFS:n pariin!

      Poista
  3. Oot niin oikeassa tuossa "kerran AFS, aina AFS" :) Lähdin itse 2005 Sveitsiin, ja sillä tiellä olen edelleen, mitä AFS:n tulee. Yhteys perheeseen on katkennut, mutta Tampereen alueen chapteristä Suomessa tuli mulle kuin toinen koti: paljon rakkaita ystäviä ja hyviä muistoja. Tammikuussa jouduin sanomaan heipat Suomen AFS:lle, kun suuntasin tänne pallon toiselle laidalle. Ehkä vielä joskus sitten :)
    -Laura, joka majailee myös länsirannikolla

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!