maanantai 10. syyskuuta 2012

Kulttuurivientia

Lauantaina oli pitkaan odotettu hetki, lauluyhtye Rajaton esiintyi Perthin konserttitalolla WASO:n eli Western Australian Symphony Orchestran kanssa ABBA-settia vetaen. Uulaalaa, kun nain mainoksen joskus talven synkkina hetkina lehdessa.. isopyora alkoi raksuttamaan valittomasti. Selvaa oli se, etta tarttisin isommanlaatusen juonen, ennenku toi mies olisi vieressa istumassa konsertissa.. vaan mitapa ei hyvinkasvatettu poika aitinsa eteen tekisi. Yhdistin siis kierosti omat haluni ja J:n vanhempien synttarit ja masinoin homman lapi sita kautta. Mies kiristeli hampaita ja valitteli kovaa kohtaloaan, mutta osti kuitenkin nelja lippua (ja hommasi itselleen korvatulppia toista).

Ihan turhaan se kitisi ja valitti, silla viihdyttiin kaikki mainiosti, ja lupasin etten kerro kellekaan, etta myos J seisoi ja jammaili keikan lopussa.. ;) Itseasiassa koko sali seisoi ja jammaili encoren aikana ja mina (ja muut suomalaiset) hehkuttiin kilpaa kansallisylpeytta. Oli kylla syytakin, Rajaton veti ihan mielettoman konsertin ja suomalaista osaamista heilui ja huitoi myos kapellimestarin tontilla. Perthin pieni concert hall oli varmaan kevytta esilammittelya Sydneyta ja oopperataloa ajatellen, mutta me pienet ja vaatimattomat lansi-aussilan asukit oltiin kovasti iloisia moisesta kulttuuriplajayksesta. 



encore
Meilla oli tosi hyvat paikat ekalta parvelta, tokalta rivilta. Esteeton nakyma lavalle ja pieni ja kotoinen konserttihalli takasi sen, etta esiintyjista jopa naki jotain. Mun anti-musiikilliseen nuottikorvaan orkesteri  kuulosti ihan mahtavalta ja kaikilla naytti olevan hauskaa lavalla. Synttarisankarit olivat myos ihan fiiliksissa lahjastaan, niinkuin arvasinkin. ABBA on ollut Australiassa ihan hilliton hitti ja luotin etta myos J:n vanhemmat ovat olleet hypessa mukana. Ja kun Rajattoman joulu-CD soi joulunpyhat tauotta J:n aidin cd-soittimessa, oli uskallusta hankkia konserttiliput salaa ja paljastaa illan kohde vasta ruokapoydassa.

Oli ihan mielettoman ihana ilta, ja meilla syoty synttaripaivallinen ennen konserttia kruunasi kaiken. Loysin vihdoin hyvaa lamminsavulohta Colesilta, joten voin alkaa taas hyodyntamaan suklaasalsa+lohireseptiani, ja tuntuu etta mita yksinkertasempaa suomalaista ruokaa teen, sita enemman haltioissaan eraat paikalliset vieraat ovat. Uunilohi, herkkusienet homejuustolla ja lohenmati+creme fraiche ovat kaikki olleet megalomaanisia menestyksia ja jokainen suomalainen kerran keittiossa ahertanut tietaa, ettei noista annoksista yksikaan vaadi suuria ponnisteluita. Helpolla siis paasee ja maine keittiossa kasvaa.

Viihdytin vieraita myos kertomalla kummallisuuksia suomalaisista vuokra-asunnoista. Ihmettelyn aiheita oli mm. asunnossa pysyva jaakaappi (taalla jos vuokraat kalustamattoman asunnon, niin saat roudaa oman jaakaappisi mukana), ja asukkaan mukana muuttavat verhot ja kattolamput. Etenkin lamppujen irtiruuvailu aiheutti suurta hammennysta, ja ma taas yritin selittaa mita etuja siina on, etta jaakaappi on asunnon kiintea kaluste. Nykyisessa kampassamme oli muuttopaivana pikkusen kireat fiilikset, kun jaakaappia mallattiin paikalleen. Siina on alle sentti extraa hyllyn ja seinan valissa, eika viereinen ovi auennut ennen pienta sahkopistoke-askartelua kun syvyysmitta jai vahan vajaaksi. Mita jarkea, kysyy suomalainen? J:n mielesta verhojen ostelulta taas saastyy aussietyylissa kokonaan, eika kattovalaisin kuulemma ole mikaan sisustusratkaisu. Oh, you just wait...

2 kommenttia:

  1. Aika hienoa, että pala suomalaisuutta on ehtinyt sinne asti =) Laulaako Rajaton myös englanniks vai menikö ensimmäisellä kotimaisella koko keikka sekä ne aussikodeissa soivat joululaulut? :)

    VastaaPoista
  2. Abba meni englanniksi, ja hyvin menikin! Joululaulut raikaa suomeksi ja tuo lisää eksotiikkaa. Ja mä raukka saan sit simultaanitulkkaa..

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!