sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Matkalla Suomeen, matkalla Suomessa.

Vajaa viikko aussihäiden jälkeen koitti sitten lähtö Suomeen, ja kyllähän siinä kiire tuli pakata ja laittaa koti kuntoon talon/koiranvahdeille ja palautua häistä ja tsempata vielä pari kiirepäivää töissä jne. Onneksi mies oli vapaalla ja hoiti kaikki käytännön järjestelyt, lainattujen häätavaroiden palautukset ja kodin siivouksen, tuoreen rouvan ei tarvinnut kuin omat tavarat heitellä matkalaukkuun ja yrittää rentoutua. Pitkät lennot ja lyhyet vaihtoajat ahdistivat, samoin appivanhempien kiukuttelu. Onneksi, onneksi, onneksi oltiin jo alunperin sovittu menevämme eri lennoilla, mun pää ja lievä lentopelko ei olisi kestänyt niiden häsellystä ja sähläystä ja keskenäistä kinastelua hyvänäkään hetkenä, saati nyt välit kireinä. Me seikkailtiin siis edullisemmilla Singapore Airlinesin lennoilla Perth-Singapore-Kööpenhamina-Helsinki, ja vanhempi väki tuli perässä pari päivää myöhemmin Finskin Singaporen lennolla.

Vihdoin lunta! Tulopäivän maisemat majapaikan ikkunasta :)


Suomessa olin ohjelmoinut meille täydet päiväohjelmat, joten kotona ei käyty kuin kääntymässä ekoina päivinä. Oli ihanaa nähdä kaikkia vanhoja kavereita, niiden kasvaneita perheitä ja viettää aikaa yhdessä pitkästä aikaa. Kahvitteluhetkiä, aamupaloja, pitkiä illallisia, päivästä toiseen. Oli aika ihanaa. Ja koko ajan takaraivossa takoi ajatus "älä syö liikaa, älä syö liikaa, pitää mahtua hääpukuun kohta!". Aika pirun vaikeeta, kun eteen kannetaan parasta poron sisäfilettä ikinä, ukin vispipuuroa, voisilmäpullia, jouluherkkuja joka lähtöön ja aamuisin äidin kattama aamupala maksanmakkaroineen... First world problems.

Poroa ja punaviiniä, omnomnom!
Appivanhempien saavuttua tehtiin heti pieni kulttuurimatka etelään ja käytiin hakemassa juhlajuomat häihin Tallinnasta. Vettä satoi ja yleinen fiilis oli aika ankea, ja kun anopin ilmoituksesta erkanimme eri teillemme heti hotellille saavuttuamme, niin meidän aika kului Tallinnassa lähinnä shoppaillen. Mies on vältellyt vaateostoksia USA:n outlet-ylilyönnin jälkeen, joten nyt tuli shoppailtua sitten kolmen vuoden edestä. Oli kyllä kuumottavaa seikkailla autolla vanhankaupungin ahtailla kaduilla ja yrittää arpoa eestinkielisistä kylteistä, mikä on sallittua ja mikä ei.  Oltiin varattu laiva+hotellipaketti Eckeröltä, ja kummallista kyllä, ainut mihin sisältyi kunnon paikoitus autolle, oli St.Petersburg Hotel ihan Raatihuoneen aukion vieressä.

Minä kieltäydyin ajamasta autoa koko Suomireissun, joten aussi autonrattiin lumisille, sohjoisille ja liukkaille teille sekä Helsingissä, Tallinnassa että Kuusamossa ja kuuntelemaan vieressä nalkuttavaa suomalaisämmää, jolla ei toiminut puhelimen navigaattori. Hyvin selvittiin! Onneksi J on niin kiltti, että se jopa kuunteli mun ohjeita ja ehdotuksia esim nopeuden, perässäroikkumisen ja kaistanvaihtojen suhteen.. Pari kertaa meinasi hermo mennä, kun herra ilmoitti osaavansa mennä ihan itse ilman ohjeita, mutta Kehä länteen olikin muuttunut kielimuurin keskellä Kehä itään-ratkaisuksi, mihin ei olisi ollut aikaa juuri silloin... Tai se sateinen aamu, kun pimeässä haimme J:n vanhempia lentokentältä kamalassa loskassa, ukkini pienellä, vanhalla autolla ja kartanlukija ei pysynyt ihan mukana mikä ramppi on mikä, ja Tuusulantien sijaan olimme Kehäkolmosella, mutta ei hajuakaan kumpaan suuntaan menossa!

Tyylikkäänä Tallinnassa! Velipoika antoi etukäteisjoululahjaksi  Packers-pipon ja pakkohan sitä oli käyttää, näytti miltä näytti!
Tallinnasta selvittyämme nautimme kotimaisesta musiikkikulttuurista, ensin Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertti Johanneksenkirkossa (aivan mieletön) ja sitten Rajattoman joulukonsertti Musiikkitalossa (aivan mieletön). Aussivieraat nauttivat tunnelmasta ja eksoottisista versioista kansainvälisistä lauluista ja ihastelivat tuntemattomampia lauluja vaikkeivät sanaakaan tajunneet. Hetkeksi luulin anopin jo pehmenneen, kun kyyneleet virtasivat Jouluyö, Juhlayön aikana kirkossa, mutta se oli toiveajattelua.



Jouluaatto vietettiin meillä, oli todella ihana ja kaunis joulu. J sai ostaa ensimmäisen oikean joulukuusensa joka sitten koristeltiin yhdessä. Ruokaa riitti ja tuli kyllä porsasteltua aikamoinen ähky alkupalapöydän kalaruoilla. Mies rakastui savustettuun kinkkuun ja haaveilee siitä yhä. Oli kaunis, rauhallinen tunnelma ja ihana valkoinen maa. Juuri se taianomainen White Christmas mitä olen täällä hehkuttanut kaikille. Avattiin lahjat (pukki oli ollut hämmentävän ahkera), käveltiin läpi hiljaisen asuinalueen jouluyön messuun kirkolle keskellä yötä ja nautittiin yhdessäolosta. Sanoinko jo, että oli ihanaa? Ja samalla niin katkeransuloista, kun tiesi etten saa samaa ensi vuonna uudelleen.

Tästä se lähtee!




Joulun jälkeen Suomireissailu jatkui mökillä pohjoisessa, mutta se jääköön seuraaviin postauksiin.

2 kommenttia:

  1. Harmi että anoppi oli hankala, mutta aivan ihanalta näytti ja kuulosti teidän joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu oli täydellinen, anoppi taas.. no, selvispä oikea luonne heti eikä myöhemmin!

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!