Hääaskarteluja

Viimeisiä kuvia hääkuvaajalta odotellessa voi fiilistellä kaikkia muita menneen vuoden hääjuttuja. Lievänä perfektionistina ja askarteluun taipuvaisena päätin askarrella kutsut ja muun hääsälän itse. Kavereita käytettiin pienessä määrin apujoukkoina ja mies valjastettiin hommiin viimeisenä viikkona, mutta muuten kortit, tietovisat, plaseerauskyltit, pöytäkartat ja kyltit, vihkipaikan tienviitat jne hoituivat mun toimesta. Suurimman osan ajasta askartelu oli jopa kivaa!

Ensimmäisenä oli tietty kutsut. Tein koevedoksen ihastuttuani taustana käytettyyn kohokuplapaperiin, ja päätimme sitten sulhon kanssa, että tästä tulee se meidän kutsu. En sen kummemmin miettinyt käytännön logistiikkaa (virhe...), kuten helmikoristeiden (tai lähinnä kirjekuorien) selviämistä lentopostissa, neliömallisen kortin ylimääräistä postimaksua tai kuplapaperin järjetöntä arkkihintaa. Näitä kiroiltiin sitten myöhemmin.

Korttien teko oli tehokasta sarjatyötä työvaihe kerrallaan. Ruskeiden neliöiden leikkausta, valkoisten neliöiden leikkausta ja leimausta, nauhojen leikkausta, kuplapaperin leikkausta ja vihdoin kokoamista kaksipuoleisen teipin avulla, uudelleen ja uudelleen. Kyllä siinä muutama viikonloppu vierähti, mutta olen tositosi tyytyväinen lopputulokseen. Paras kiitos oli opiskelukaverin kommentti, että kutsut ovat juuri meidän näköiset.

Sisälehdelle tuli lyhyen runo-googlailun jälkeen jotain muuta, lyhyt sitaatti yhdestä mielestäni kauneimmasta lastenkirjasta, Pikku Prinssistä, ja toiselle sivulle sitten itse kutsuteksti. Erikseen tulostettiin vielä kartta ja ohjeet vihkipaikalle pääsyyn. Ja sitten piti vain arpoa, monta kutsua suomeksi Suomeen, monta englanniksi Suomeen ja monta yhdistelmäkutsua, missä tuo runo jäi pois ja kutsut oli molemmin puolin. Laskut meni sekaisin useita kertoja, ja viimeisiä puuttuvia kutsuja askarreltiin itku silmässä että eikö tää lopu koskaan...

Halusin molempiin juhliin saman vieraskirjan, ja se osoittautui nopeasti hyvin vaikeaksi toteuttaa valmiilla vieraskirjavaihtoehdoilla. Niinpä hommasin Kikki K-askarteluliikkeestä mustan valokuvakansion ja askartelin oman version. Alkuun tilaa aussihäille, sivuja polaroidkuville joita otimme juhlissa, tilaa nimille ja avioliittovinkeille ja pari tyhjää sivua mihin voin nyt myöhemmin lisätä potretit meistä. Näin Suomihäissä olleet pääsivät vähän fiilistelemään ekoja juhlia myös. Aussiosuuden jälkeen sitten sivuja Suomijuhlien nimille, vinkeille kestävään avioliittoon jne. Ihanasti ihmiset jaksoivat tuota vieraskirjaa täyttää, niitä on ollut ihana lukea myöhemmin! Oli todella helppo toteuttaa teemaväreihin sointuvilla tarrakirjaimilla ja muutamilla talviaiheisilla ylijäämäpapereilla, mistä sai lumihiutaleita ja muita sivuille koristeeksi.

Olin askarrellut simppelistä K-Martin kehyksestä kyltinkin tuolle vieraskirjalle, mutta se unohtui Suomessa matkalaukkuun. Ausseissa sentään pääsi käyttöön.

Tienvarsiviitoiksi askartelin pahvista ja matkustusaiheistesta koristepaperista sekä kohokirjaimista simppelit kyltit, ei onneksi tarvinnut tehdä niistä kauhean säänkestäviä Perthin kesään ja Suomeen ei otettu niitä mukaan ollenkaan, luotettiin siihen että Pyhän Laurin Kirkko on tarpeeksi tunnettu paikka ilman meidän omia kylttejä. Ikävä kyllä kaikki kylteistä otetut kuvat taisivat kadota, kun allekirjoittanut siivoili kameran muistikorttia vähän liian vauhdikkaasti ennen Suomilomaa... Jäljellä on enää kuva Kiitos-kyltistä, minkä kanssa otettujen kuvien oli tarkoitus olla kiitos-kortissa, ennenkuin sain muita ideoita.

Samalla idealla toteutin myös pöytäkyltit. Sain jostain häälehdestä idean, ettei numeroidakaan pöytiä, vaan annetaan niille nimet. Oli heti itsestäänselvää, että nimet liittyvät jotenkin matkailuun. Pienen pohdinnan jälkeen valitsimme sellaisia kaupunkeja, joilla oli juuri meille kahdelle joku erityinen merkitys. Ja jotka mahtuivat kyltteihin! Perth, Helsinki, Kuusamo, Pariisi, Sydney, Tukholma, Albany.. ja monta ihanaa jäi pois kun nimistä olisi tullut liian pitkiä 12-tuumaiselle kartongille. Mies sitten askarteli kyltteihin sopivat telineet mökiltä löydetyistä oksista.

Suomijuhlissa kaitaliinojen sijaan pöytiin oli ripoteltu valtava kasa turkooseja, hopeisia ja ruskeita kimaltavia lumitähtiä, jotka olivat tulos tuntikausien urakoinnista paperileikkurilla ja jäännöspapereilla. Kaikki vanhat askartelumateriaalit pääsivät hyötykäyttöön tässä touhussa ja säästyi kaitaliinojen verran rahaa budjetista.

Nimikylteissä päätin hyödyntää samaa kuplapaperia kuin kutsuissakin, niin saisi jotain yhtenäisyyttä teemaan. K-Martista löytyi hyviä, edullisia, valmiita plaseerauskorttipohjia, joihin oli helppo sommitella päälle turkoosi-hopea-yhdistelmä washiteipillä.

Samasta kuplapaperista riitti vielä menu-ohjelma-lehdyköidenkin kanteen koristeeksi. Tein A5-kokoisen nelisivuisen paperipinon, missä oli menun ja illan ohjelman lisäksi hääbingo ja tietovisa. Kaksikielisissä häissä oli hieman haastavaa keksiä ohjelmaa, mikä toimisi vailla suuria tulkkauksia ja hääaiheinen bingo täytti tämän kolon täydellisesti. Tietovisa tarkastettiin juhlien loppupuolella ja seremoniamestarit käänsivät vastauksia tarvittaessa.

Olihan siinä tekemistä, mutta onneksi ihmiset auttoivat silloin, kun apua eniten tarvittiin. Suomikaasoista toinen kutsui meidät työpaikalleen korjailemaan menun ja ohjelman sekaisin menneitä fontteja ja asetteluita ja hoiti morsiamen orastavan paniikin kauas pois. Mies sahasi kiltisti 40 värikynää puoliksi ja teroitti niitä pienellä terottimella vain ihan vähän mun hyviä ideoita kiroillen... Nyt täytyy enää saada kiitoskortit kuoriin ja tämä askartelu-urakka alkaa olla paketissa!

Ja niin, ne postin runtelemat kutsut.. tässä ehkä pahiten kärsinyt yksilö:

Kiitos AusPost.