maanantai 7. tammikuuta 2013

Voihan ligamentti!

Niinhan siina sitten taas kavi, etta nilkka otti vahan kipeeta. Kokonaiset kolme sunnuntailiigan korispeliahan siina meni, etta tuli eka vamma. Oon nyt siis pelannut sekajoukkueessa kerran viikossa korista. Taso on paska, mutta vallan kelvollinen mun nykyiselle kunnolleni. Jaksan spurttailla ja puolustaa aina hetken, ja lonkotella sitten hyokkaykseen ihastelemaan kun ihmiset yksi toisensa jalkeen ajaa itse korille ja heittaa ahtaasta paikasta. Yksi pieni intialainen mies hikoili eilen kentalla kuin teuraspossu, ja liukastuin sitten yhteen sen aiheuttamaan latakkoon korin alla. Naps, vasen nilkka nurin, ei ole eka kerta. Onneksi ei ollut oikea nilkka, se kertaalleen jo leikelty ja korjailtu vaan taa valmiiksi jo aika loysa jalka.

Bell Tower Perthin CBD:ssa
Itku silmassa ja sulaneet jaapalat (tai siis pakastekananuggetit) jalassa ajelin kotiin, enka tajunnut edes iloita esimerkillisesta suoriutumisestani Mitchell ja Kwinana Freewayn viidakossa ja kaistanvaihdoissa kun motari vaihtuu toiseksi ja ramppia on joka hemmetin suuntaan. Miksi juuri nyt, kun oon yksin kotona...

Perthin pilvenpiirtajat St Georges Terracella
Aamulla kun kommin sangysta ylos, oli kavely todella huteraa ja kipeaa, ja niinpa tan paivainen vapaapaiva kuluikin leffan sijaan lekurissa ja rontgenissa, katevasti eri firmojen alla toimivia puljuja 10 minsan ajomatkan paassa toisistaan. Onneksi on se auto, ja onneksi siina on automaattivaihteet ja vasen jalka on siina turhake! En tietenkaan saanut vastauksia heti, mutta tuskin se nyt murtunut on. Oma vahva veikkaus on taaemman nivelsiteen venahdys, ei olisi eka kerta. Viikko saikkua nain alkuun ja iloinen puhelu pomolle toihin... Me viela vitsailtiin perjantai-iltapaivalla siita, etta taatusti soitan sitten Suomesta, etta mulla on polvi hajonnut lumilautaillessa. Ei olisi pitanyt vaantaa vitsia vakavasta asiasta!


Voitettiin muuten se korispeli, ja ajauduin jo hammastenkiristelyn partaalle yhden pelaajan touhuista. Voisi alkaa katselemaan ensi kaudeksi joukkuetta, missa kaikilla olisi suunnilleen samat perustaidot hallussa ja ymmarrys perustekniikoista.


Kuvituksena satoa viikonlopun valokuvauskurssilta, missa opeteltiin jarkkarin manuaalisaatoja alusta alkaen ja etsittiin enemman tasapainoa sommitteluun mm. suorien linjojen avulla, jotka johtaisi kuvaa jonnekin.. Hmmm. Oli kylla antoisaa, ja nyt on shutter speedit ja ISO:t hallussa, ainakin vahan enemman ;) Harjoitukset oli antoisia ja palaute oli mukavan kannustavaa. Koska kurssifirma mokasi mun alkuperaisen kurssipaivan kanssa, sain bonuksena viela toisen parin tunnin kurssin makrokuvaamiseen liittyen, jee. Sinne siis helmikuussa!


6 kommenttia:

  1. Auts, toivottavasti nilkka paranee pian!

    Mukavia nama kuvat, tuo bell tower on aika "futuristinen". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kylla tama tasta hitaasti...

      Tuon Bell Towerin on tarkoitus muistuttaa purjeita jollain tapaa, mutta onhan se vahan erikoinen.

      Poista
  2. Pikaista toipumista nilkalle! Kurja ajoitus toden totta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Taa on aina nain, etta oon saikulla yksin ollessani. Joka kerta.

      Poista
  3. Voi ei! Parantumisia nilkalle! Oletko siis menossa Suomeen nyt talvella, vai vasta ensi talvena? Me mennään kesäksi Suomeen. Nyt onkin tulossa ekaa kertaa lähes vuoden Suomi-paussi. Ranskasta käsin oli helpompaa! Haleja, kaisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon menossa maaliskuun lopussa kolmeksi viikoksi. Siina sattui paasiaisen pyhapaivat niin kivasti, etta riittaa pienempikin maara lomapaivia toista. Ja paasen Ukin 90-v bileisiin ;) Ja onhan tassa 1,5 vuoden tauko Suomesta siina vaiheessa, aikakin kayda piipahtamassa! Haleja sinnekin <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!