lauantai 8. joulukuuta 2012

Vuosipaivia jos jonkinmoisia

Marraskuussa tuli vuosi tayteen tata toista kierrosta Australiassa ja kaksi vuotta tayteen Aussilan elamaa kaikkinensa. Vuosipaiva oli myos sairaalassa, vuosi elamaa julkisen puolen sisar hento valkoisena. Vuosipaiva asunnon kanssa, ja toinen vuosi tiedossa tata vuokrasopparia. Ei voi valittaa, niin taydellinen sijainti, hinta ja kunto. Ja tietysti oli kaksivuotispaiva miehenkin kanssa. Juhlaa, juhlaa, juhlaa :)

Australian vuosipaivaani juhlistimme laittamalla spouse-visa hakemuksen postiin ja kohti immigrationia (siita lisaa eri postauksessa myohemmin, I promise!), sairaala juhlisti vuosipaivaani laittamalla ekat ikalisat tiskiin ja pomo ilmoitti, etta ensi viikolla alkaa koulutus kohti vaativia verisuonileikkauksia. Lisaa kiukkuisia ja lyhytpinnaisia kirurgeja ma tassa kaipasinkin tyopaiviani piristamaan!

Miehen kanssa juhlittiin vuosipaivaa ihanassa japanilaisessa ravintolassa Shirossa, ihan keskustassa. Ihania, pienia annoksia ja paljon rohkeaa kikkailua ja kokeilua. Parasta sashimia mita olen Perthissa hetkeen syonyt, ja popcorn prawns oli nimestansa huolimatta kaikkea muuta kuin popcornia :) Kannattaa menna! Siinahan kavi viela sellainen vuoden tyttoystava-moka, etta ma UNOHDIN koko vuosipaivan. Tiesin ja muistin siis kylla, etta se on marraskuun lopussa, ja etta nyt eletaan marraskuun loppua, mutta ei sitten kaksi asiaa yhdistynyt jakelukeskuksessa.. olin kohtuu hammentynyt, kun aamupalapoydassa odotti lahjapaketti ja kohtuu nolo, kun tajusin lahjonnan syyn. Vaihdoin sitten pikapikaa tyttojen illallistreffit kahdenkeskiseen aikaan miehen kanssa...

Vuosipaivia on myos kulunut liikaa siita, kun viimeksi ajoin autoa yksin, mutta eilen se vihdoin tapahtui! Mies uskoi rakkaan Holdeninsa avaimet mulle, ja suunnistin ihan yksin North Fremantleen (eli suoraa maantieta 10 kilsaa) hammaslaakariin. Ikuista murheenkryyniani, parkkeerausta lukuunottamatta kaikki meni mallikkaasti, ja Holdenin hopeinen pintakin saastyi vaurioilta. Hampaat oli kuosissa ja suurinta hammastysta heratti kymmenen vuotta vanha hammaskoruni. Seka suuhygienisti etta lekuri olivat tikahtua nauruun kun miettivat, miten koru merkitaan hammaskarttaan. Pisteet Superior Smiles-lafkalle siita, etta hoitohuoneen kattoon oli asennettu telkkari ja Planet Earth-dvd pyori tauotta rentouttamassa pienta pelkopotilasta. Oli paljon mukavampi keskittya preerian elaimiin kuin mutista puolitavuisia vastauksia suu taynna vetta, sylkea ja instrumentteja.

2 kommenttia:

  1. eiko taalla kenellakaan oo hammaskoruja?

    VastaaPoista
  2. Ilmeisesti ei :D oli hieman selittämistä miten ja miksi koru on mun kulmahampaaseen päätynyt...

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!