torstai 20. joulukuuta 2012

Piparitehdas ja sen tuho


Sairastuvalta terve taas. Oltiin Margaret Riverilla viettamassa pitkaa viikonloppua, ja 30 viinipullon lisaksi toin tuliaisena myos vatsataudin itselleni. Nyt alkaa vointi olla jo parempi, aamupala pysynyt sisalla jo ennatykselliset 1,5 tuntia joten voisi alkaa siivoamaan, purkamaan reissukamoja... tai karkaamaan blogin pariin!

Mistas aloittaisi..? Piparitehdas! Mun viime vuonna "tekema" piparitalo Ikean valmiista taloelementeista nousi niin valtavaan suosioon, etta tana vuonna paatin ottaa haasteen vastaan ja tehda alusta alkaen kaiken itse. Ja suuruudenhullu kun olen, niin paatin samointein tehda nelja taloa. Yhden anoppilaan, yhden toihin, yhden tyokaverille kiitoslahjaksi ja yksi viela meille kotiin. Samalla sotkullahan ne nelja taloa paistuu... Suomessa kaytin pipareihin aina Sunnuntain valmistaikinaa, joten pikkuisen kylmasi, miten hommassa kay. Onneksi sain kaverilta hyvan perinnereseptin piparitaikinaan ja eikun hommiin! Siirappi-kohdassa taisi kayda pieni kaannoskukkanen, olisi pitanyt ehka etsia sitkeampaa molasses-tahnaa eika sugar syrup-litkua. Taikina jai siis aika tahmeaksi. Hyvat pikkupiparit siita tuli, ja talon osatkin paistui kelvollisesti, mita nyt hermot ja pari talon kulmaa paloi meidan uunin kanssa. Seuraavana paivana paasi itku, kun kuivumaan jaaneet talon palat olivat niin pehmeita, ettei niita voinut nostaa kuivumisalustalta ylos murtumatta ja lortsahtamatta. 


Hylatyt talot

Sain onneksi vinkin muilta suomalaisilta, etta Ikeassa on valmistaikinaa pakastealtaassa. Sinne siis, ja uusi leivontaurakka kayntiin, talla kertaa J:n vanhempien luona ja kiertoilmauunin ihanuuden aaressa. J:n aiti oli ihan fiiliksissa tasta eksoottisesta leivontakokemuksesta, ja mullakin oli hauskaa leipoessa. Oli iso keittio ja paljon laskutilaa, ja se kunnon uuni. Paistoin piparit palamisen partaalle, mutta sama ongelma seuraavana paivana. Loysia. Itku silmassa vaansin uunin lampotilan sataseen ja lykkasin piparit sinne hikoilemaan kosteuden pois. Puolen tunnin paistelun jalkeen seinat oli siina kuosissa, etta niihin uskalsi kiinnittaa koristeet, mutta ennen talon kokoamista oli kuuma ja poikkeuksellisen kostea joulukuun saa tehnyt tepposet taas. Kasasin kaksi taloa pikavauhtia kuuman sokerin avulla ja niista tuli niin rumia, etta havetti. Iso kasa tomusokerikuorrutetta pelasti onneksi edes vahan, vaikka senkin koostumus oli mita sattui. Hirvitti jattaa talot yoksi keittioon, olin varma etta aamulla ne on jo romahtaneet. Ei onneksi olleet, joten akkia yksi talo toihin kahvihuoneeseen ja toinen tyokaverille! 



 Sotku keittiossa oli aikamoinen, palanutta sokeria oli lentanyt olohuoneen kokolattiamatolle asti, ja tomusokeria oli tietty jokapaikassa, paistinlasta pilalla sulaneesta sokerista ja seinien tukemiseen kaytettyja tahmeita astioita ja muuta rekvisiittaa joka paikassa.

Kivikovaa sokeria, na,m nam..

Anoppilan taloelementit lensi roskiin liian pehmeina, ja nyt annoin hammasta kiristellen periksi ja lahetin J:n Ikeaan viela kerran. Ehka kymmenes Ikea-reissu tassa kuussa miehelle, joka inhoaa Ikeaa. Huomenna tiedossa siis viela yksi koristelu-urakka. Ja meilla EI ole kotona tana(kaan) vuonna piparitaloa, piste.

Valmis talo tyopaikan kahvihuoneessa. Sellofaani ja tomusokeri pelastaa paljon!

Ensi vuodelle mies asetti tiukat ehdot. Maksimissaan kolme taloa tai muuten saan etsia omaa taloa itselleni. Ymmarran taysin. Ma asetin ehdoksi, etta seuraavat talot leivotaan ilmastoidussa ymparistossa, jossa ne ei soseennu taysin kosteuden ja kuumuuden takia.

12 kommenttia:

  1. Ah ja voih! Sympatiani, pikaista paranemista, ja sitkeä sissi olet noiden talojen kanssa! Hyvältähän lopputulos näyttää! Ja toinen voih - pitääköhän lähteä Ikeaan sittenkin, piparitaikinaa?! Täällä tietty voi olla eri valikoimat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitkea, tai sitten vaan jarjettoman itsepainen :D
      Kai niiden Ikean valikoimien pitaisi aika samat olla joka maassa? Ma hihkuin riemusta ton piparitaikinan kanssa, oli hyvaa! Ja samasta pakastealtaasta loytyi Lussekatteja, ihania ruotsalaisia sahramilla maustettuja kierrepullia, joita aiti paistoi aina jouluksi. Mmmmmmmmm.

      Poista
    2. Kävin ikean nettisivuilla, ja meinas itku päästä kun katoin valikoimia. Olin unohtanut, että silliä ja rusinamantelisekoitustakin saa. Joten ei auta muu kuin suunnata sinne. Mieluiten heti: kuuden tunnin päästä alkaa talven ensimmäinen lumisade. Kiiiitos kun kirjoitit piparitaikinaseikkailuistasi! :D

      Poista
    3. Jepp, silliä, mätiä ja mätitahnaa, irtokarkkeja (Ausseista ei saa hyviä pehmeitä irttareita millään!) ja vaikka mitä.. En olis ikinä uskonu fiilisteleväni Ikeaa ja sen ruokaosastoa näin!

      Poista
    4. Ennen tänne muuttoa olin käynyt Ikeassa kerran elämässäni, eli samoilla linjoilla. :P Tänään ostin myös muutamia laatikoita, joten kävelin koko härdellin läpi, ja kyllä se jotenkin lämmittää sydäntä nähdä RITVA-nimiset lakanat (vai verhot) ja LAIVA-niminen hylly... Ja sitten sinne piparihyllylle, puolukkamehua lähtee myös aina mukaan, ja tykkään myös niiden suklaasta enemmän kuin amerikkalaisista. :)

      Poista
  2. Hei, unohda kuuma sokeri ja sen mukanaantuomat palaneet välineet ja hermot! Sekoita munanvalkuaista ja tomusokeria ja pursota sillä palat kiinni! Jähmettyy nopeasti ja kestää!! Kurkkaa tää video, siellä ohjeet taikinan teosta lähtien :) http://www.youtube.com/watch?v=Z0BrIBKrvS0

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkistä! Jostain olin lukenut tosta valkuaisjutusta aiemminkin mut en sitten uskaltanut kokeilla, mietitytti miten raaka valkuainen pärjää huoneenlämmössä kun se saattaa olla aika paljon korkeampi ku Suomessa..

    VastaaPoista
  4. oh geez mika leivontarulijanssi! ootr sa kylla karsivallinen & sisukas tekija. ma olisin jattanyt koko homman sikseen, mutta en olekaan huippuleipuri, kuten sina <3

    VastaaPoista
  5. Wau, mikä suoritus!! Mä leivoin pipareita, mutta ei mun hermot riittäisi kokonaisen talon kasaamiseen. :) Vaahterasiirappi toimii muuten mainiosti siirapin korvikkeena. Piparit jäävät hieman vaaleammiksi sillä, mutta maku on hyvä sekä kovettuvat mainiosti. Kaisa

    VastaaPoista
  6. Mä oon kasannut talon siitä lähtien kun P ja A-tätien talopalvelusta sai valmiiksi leivotut osat, ja sit myöhemmin tehnyt itse. Alkupuoli oli aikamoista, mutta Suomessa homma oli hanskassa.

    VastaaPoista
  7. Aika ihana traditio sulla! Muistan, kun menin pikkutyttönä joka vuosi ennen joulua yökylään P- ja A-tädeille ja teimme yhdessä piparitalon. Talon kasaamisen lisäksi ohjelmassani oli aina vaahtokylpy (Vuosaaressa oli iso kylpyamme). :) Kaisa

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!