perjantai 16. syyskuuta 2011

Kolme ihanaa numeroa: 4,5 ja 7.

Alle kuukausi viisumihakemuksen lahetyksesta maagiseen "your visa has been granted"-ilmoitukseen ja olo ei voisi olla helpottuneempi tai onnellisempi. Tarkistin eilen illalla puoliunessa sahkopostini juuri ennen nukkumaanmenoa, eika tarinasta ja riemunkiljahduksista ollut tulla loppua, kun Immista lahetetty meiliotsikko alkoi selkiintya flunssan kohmettamassa paassani.

Immin sivuilla lupailtiin n. 1-2 kk kasittelyaikaa 457-tyoviisumille. Laitoin hakemuksen sisaan elokuun 18. paiva, ja samalla varasin vaaditun lekuriajan. Elokuun lopussa sain case officeriltani viestin, jossa kyseltiin samaisia laakarintarkastuksen tuloksia. Meinasi menna saatamiseksi, kun ohjeet lekurista ja immigrationista olivat varsin erilaiset, mutta menihan se kirjattu kirje vihdoin perille, ja pari paivaa myohemmin oli viisumi myonnettyna. Myonsivat sitten samointein viela neljan vuoden tyoluvan, vaikka tiedan tasantarkkaan hakeneeni vain kahden vuoden lupaa, kun pidempaa ei tyonantaja saanut sponssata.

Pari pointtia, vinkkia, huomiota.

Papereihin hukuttaminen. Hakemuksessa luetellaan pitka lista dokumentteja, joilla voi edistaa viisumihakemuksen kasittelya ja luoda kuvaa siita, etta todella on se, jonka hakemuksessa sanoo olevansa ja omaa vaaditut taidot hoitaa hakemaansa ammattia. Aussit rakastavat papereita ja Virallisia Dokumentteja, joten paatin hukuttaa tulevan case officerini erinomaisuuteeni ja haikaista virkailijaraukan organisoidulla paperimaaralla, silla yksi viisumin perusehdoista, vaadittava tyokokemus, ei ehka varsinaisesti ihan tayttynyt... Todistutin oikeiksi kaikki mahdolliset paperit ja skannasin ne pdf:ksi. Mukana oli kopiot passista, ajokortista,  australialaisesta luottokortista, criminal record check-kortista, vakuutuspapereistani, aussilaisesta palkkakuitistani, kaikki mahdolliset AMK-todistukseni, paikallinen sh-rekisterointilupani, IELTS-tulokset ja iso nippu paikallisia ja suomalaisia tyotodistuksia. Kaikki paikallisen Justice of Peacen leimaamina ja allekirjoittamina. Tyotodistukset tietysti ylisanoilla taytettyja ylistyslauluja erinomaisuudestani hoitajana ;)

Tieda itse. Suomalaiset laakariasemat hoitavat viisumitarkastuksia niin vahan, etta kaikesta on itse oltava satavarma, muuten voipi joku verikoe tai passikuvan allekirjoitus jaada tekematta. Tulokset pitaisi immin ohjeiden mukaan lahettaa sahkoisesti heille, siis suoraan lekurilta maahanmuuttoviraston sahkoiseen jarjestelmaan. Nopeaa, helppoa ja ei huku postiin. No, oma lekurini Suomessa kieltaytyi tata tekemasta, joten maksettuani itseni kipeaksi tunnin laakariajasta, josta siis vietin vartin vastaanottohuoneessa, sain viela itse huolehtia papereiden noudosta ja sinetoidyn kuoren lahettamisesta kirjattuna kirjeena perille Aussilaan. No, perille meni ja ei se yksi viikko haittaa talla aikataululla mitaan, mutta periaatteen puolesta kiukuttaa.

Tanaan taitaa poksahtaa skumppapullo auki, ja ensi viikolla pitaisi sitten alkaa etsimaan sopivan edullisia lentolippuja loka-marraskuulle. Tuleva tyonantaja jo onnitteli lampimasti ja kyseli koska neiti alottaisi orientaatioviikkonsa... hmm. Ei viela :)


3 kommenttia:

  1. Onnittelut viisumista!! :) Mahtava juttu että sait sen nopeasti ja ei muuta kun tervetuloa asumaan Australiaan "pysyvästi"!

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Oon itsekin vahan hammentynyt, kuinka nopeasti, alle kuukaudessa siis, tuon sain. Olihan se tiedossa, etta tyoluvat irtoaa nopeammin kuin ns. vaimoviisumit, mutta etta nain pian.. ne taitaa todella olla sairaanhoitaja-pulassa :D

    VastaaPoista

Ihanaa kun kommentoit, kiitos!