Kulttuurishokki

Ensimmainen paiva toita takana.. mitakohan sita sanoisi.. No, ainakin ollaan elossa, seka mina etta nursing homen asukkaat! Paadyin sitten siihen isompaan, valtakunnalliseen valitystoimistoon ja heidan kauttaan Sydneyn pohjoisosiin toihin, ensiksi 3 paivan keikalle ja huomenna mietitaan jatkot.

Oli aikamoinen shokkialku. Tai no, enhan ma hirveasti ole vanhainkotien lattioita kuluttanut Suomessa, mutta tiettyjen perusasioiden oletin olevan vakioita niin sairaalamaailmassa kuin vanhainkodeissa, ihan kaikkialla lansimaissa. Yllattaneita asioita: 

• Kasidesin puute. Sita ei ollut missaan. Saippuan lisaksi siella taalla oli klooriheksidiini-pitoista saippuaa, mutta mitaan alkoholipohjaista kasidesia ei. Hienoa.
• Hanskojen puute. Yksittainen paketti vinyyleita loytyi vartin etsinnan jalkeen, mutta yhdenkaan lavuaarin ylapuolella niita ei ollut. Muutama tyhja teline hanskapaketeille loytyi.
• Laakejatteen puute. Roskiin vaan, totesi aamun 10 min. perehdytyksen antanut sh. Hienoahienoa.
• Jatteiden lajittelemattomuus. Sinne vaan sekasin kaikki, viis mistaan energiajatteista tai muista.
• Sister. Juuri kun juhlin 6 kk sitten sita, ettei kukaan enaa koskaan huuda mun peraani osastolla "Opiskelija!" ja etta mua kutsutaan nimellani, niin no way.. taalla olen Sister! En osaa reagoida, joutuvat nepalilaiset hoitajaraukat juoksemaan peraan kun en tajua pysahtya.

Tastakin huolimatta palaan rikospaikalle huomenna. Tulipahan lopetettua loma ryminalla. Ja kylla, 22 potilaan laakkeiden jakoon voi tuhrata 3 tuntia, jos ei ole ketaan, kenelta kysya ja tavaroita sailytetaan viidessa eri paikassa ja asukkaat kirmaavat rollaattorit vinkuen ympari tiluksia, eivatka makaa sievasti vuoteissaan nimilaput ranteissaan.