Kiinan viimeiset päivitykset

Tässä yhtenä isona massana viimeiset blogimerkinnät Kiinasta:

Sunnuntai:

Tämä on ehdottomasti ollut Pekingin-lomamme löysin päivä. Nukuimme pitkään, eilen illalla nautittu Pekingin ankka (tooooosi hyvää!) ja kahden baarin mittainen kapakkakierros painoivat silmiä kiinni pitkälle aamupäivään. Tukka haisi tupakalta ja vaatteet löyhkäsivät, täällä saa siis polttaa melkein missä vaan, jopa ruokaravintoloissa. Satoi ja oli sumuista, joten eilen suunniteltu retki Summer Palaceen vaihtui päämäärättömäksi haahuiluksi kohti Tianmenin aukiota.

Ei sitten mennyt ihan putkeen se reissu. Aukiolla oli selkeästi jotain käynnissä, paljon poliiseja ja sotilaita, mutta ei yhtään siviilejä. Kaikki museot olivat kiinni ja suojatiet blokattu kulkuesteillä. Kauaa emme jaksaneet etsiä ratkaisua turistien vähyyteen, vaan suuntasimme sisätiloihin... metrolla Wangfujing-kadun ostosparatiiseihin.

Olin jo pitkään haaveillut jalkahoidosta, ja märkänä ja kylmissään Hoo oli helppo mukaanhoukuteltava. Etukäteen netistä löydettyä jalkahoitolaa ei tietenkään löytynyt sieltä, mistä piti, mutta onneksi bongasimme Bejing Hotelin takaa toisen vaihtoehdon, Jyx Health:n. Jalkahierontaa ja pedikyyri. Hierojani oli pieni hiphop-kundi, mutta pedikyyriä tuli tekemään lääkärintakkiin pukeutunut Vakava Herra, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Fudiskauden ja nappisten runtelema isovarpaani sai ankaran tuomion kiinaksi ja laastaroitiin viideksi päiväksi oranssin tahnan alle... Vieressäni Hoo sai samaan aikaan kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa jalkahierontaa amisviiksiä sportanneelta pojalta, ja diagnooseja omasta terveydestään, osa kai ihan oikeaan osuneita.

Kiinalaisen pikaruoan, dumplingien eli jonkinsortin kasvis/lihatäytteisten palloksi tehtyjen lettujen jälkeen jaksoimme vielä hetken vaeltaa kaupoissa, mutta aika toivotontahan on koon 40 vaatteita tai kenkiä löytää täältä. Siispä lepotauko ja hotellille.

Illalliselle palasimme Yun Hai Yao-ravintolaan Hou Hai-järville. Kyllä viidentenä iltana saa jo palata samaan paikkaan, eikä aina etsiä uutta! Ruoka oli taas todella hyvää, etenkin ne ananakset :) Kello on 20.30 ja Hoo nukkuu jo, eikä uni ole minullakaan kaukana. Rankkaa tää lomailu!

Maanantai:

Heräsimme hämmentävään valoilmiöön, hotellihuoneessa oli kirkasta. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli raikkaan kirpeä. Ulos! Äkkiä! Suuntana Summer Palace. Heitimme useasti harhaan johdattaneen vuoden 2006 Lonely Planetin nurkkaan ja luotimme vaistoomme ja metrokartan pysäkkiin ”Old Summer Palace”. Tööööt, väärin meni! Harhauduimme kauniiseen ja karuun Yuanmingyuanin puistoon, mutta kauas varsinaisesta palatsista. Kävelimme syksyisen puiston läpi ja nappasimme taksin, sillä olimme auttamattomasti ulkona kartalta. Kaupunki on niin järjettömän kokoinen, ettei edes kaikki keskustan alueet mahdu samalle, käsiteltävän kokoiselle kartalle. Onneksi taksimatkailu on täällä halpaa kuin mikä.

Kuski ajoi puiston ympäri, parista risteyksestä ja perillä oltiin. Turistimassat olivat kymmenkertaistuneet edellisestä paikasta ja hintakin oli palatsialueelle paremmin sopiva, 60 RMB:tä täyslipusta.

Summer Palace, keisariperheen paikka kesänviettoon ja pakokeino hovin muodollisuuksista oli upea kokonaisuus Kunming-järven rannalla. Osaan rakennuksista oli säilötty keisarin syntymäpäivälahjoja ja vaatteita, sekä laaja valokuvanäyttely keisarinna Cixistä. Varsinkin oopperan ympärillä olleet rakennukset jäivät mieleen, mutta vasta erään vessarakennuksen takaa avautui se postikorttimainen näkymä tuhatkätisen Buddhan temppelistä ylhäällä kukkulalla.

Reippailimme ylös temppeliin, ja koska täällä ei ole kävelty tarpeeksi muuten, emmekä vieläkään osaa arvioida etäisyyksiä kartalla ja todellisuudessa, saimme idean kävellä West Causewaytä pitkin järven ympäri. Reitti kulki seitsemän upean ja tyyliltään erilaisen sillan kautta, joista varsinkin Jade Belt Bridge oli aika hurja korkeudessaan ja jyrkkyydessään. Arviomme kivasta pikku kävelystä muuttui 6 km:n reipastahtiseksi lenkiksi kovassa tuulessa, mutta tulipahan nähtyä kaikki sillat!

Myöhäisen lounaan/aikaisen päivällisen jälkeen suuntasimme maallisia nautintoja kohti, Dong Wu Silk Museoon (Min Zu Yuan Road nro 1) Pekingin hienointa ja aidoista aidointa silkkiä ostamaan. Päiväbudjetti ylittyi paukkuen molemmmilla, mutta ei vaan voinut vastustaa... ja hei, silkkihän on kevyttä! Ja ihan kiva ostaa jotain, joka taatusti on laadukasta ja aitoa.

Jonkinasteista temppeli-uupumusta on kyllä havaittavissa. Huomenna välipäivä!

Tiistai:

Yritys hyvä kymmenen mennä uudelleen audienssille Maon luokse ja tutustumaan museoihin Tianmenin aukiolla. Ei onnistunut. Museot kiinni ja Maon luokse silmittömät jonot, ensin pakolliseen laukkusäilytykseen (meillä ei ihan usko riittänyt kiinalaisiin laukkuvahteihin aukiolla...) ja sitten itse mausoleumiin vielä järkyttävämpi jono.  Paikka on auki harvakseltaan, ja nyt se oli ollut vielä suljettuna Kiinan ja P-Korean juhlallisuuksien takia, joissa muistettiin  Kiinan osallistumisesta Korean sotaan tasan 60 vuotta sitten. Tämän takia koko aukio oli sunnuntaina ilmeisesti kiinni. Museon kiinnioloon emme koskaan saaneet vastausta, lukuisista kysymyksistä huolimatta.

Hoo jatkoi matkaa puistoon ja minä Pearl Marketiin. Ostin tasan sen, mitä oli tarkoituskin, juuri sillä hinnalla millä olin suunnitellut enkä mitään muuta, joten jee! :)  Ruokaravintolaksi osui vihdoin Lonely Planetin suositus munkkien kasvisruokaraflasta. Hyvää oli, vaikka Vegetarian Beef kuulostaakin hieman kummalliselta. Lihalta se kyllä maistui, ja hieman jauhelihamainen rakenne, sitkeää.

Lama Temple oli meille yhtä tyly kuin Maokin, ehdimme sinne sulkemisaikaan. Blaah.

Keskiviikko:

Vihdoin edes yhteen museoon, paljon kehuttuun Capital Museumiin, joka oli positiivinen ylläri. Englanniksi oli melkein riittävästi tekstiä ja ei tarvinnut koko ajan arvailla, mitä kummallisuutta tässä ihaillaan.

Uusi yritys Lama Templeen, ja kyllä kannatti! 28 m korkea kullattu Buddha-patsas ja kymmenet pienemmät Buddhat olivat todella vaikuttavia. Tunnelma temppelialueelle johtavilla kaduilla oli vinkeä, joka kojussa myytiin suitsukkeita ja Buddhapatsaita ja tilililui-pillimusiikki soi... Itse temppelialue oli hieno, mutta välillä tuli hieman porsasmainen olo, kun ihasteli turistina pelkkiä patsaita, muiden rukoillessa vieressä ihan tosissaan.

Jatkoimme vielä kadun toiselle puolen Kungfutselle pyhitettyyn temppeliin, ja vaikuttavahan se oli sekin. Ei oikein enää jaksa/osaa/viitsi muuta sanoa. Kaunista, mutta samanlaista. Jotain kuvia pitäis varmaan jaksaa lisätä, sittenjoskus!