Työnhaku on edennyt tällä viikolla jättiaskelin eteenpäin. Keskiviikkona olin haastattelussa vanhainkodissa, työnkuva olisi lähinnä esimieshommia viidelle lähihoitajalle ja hautautumista paperitöihin ja lääkkeenjakoon. Haastattelu oli aivan KA-MA-LA. 1,5 h tenttausta hienoilla termeillä jäykän kaavion mukaan, vailla mitään tulkittavia reaktioita kasvoilla. Aksenttini oli kuulemma hirvittävän vahva ja pohjoiseurooppalainen. No shit, arvaa mistä mä oon kotosin?? Lähdin aika matalilla fiiliksillä kotiin, vain saadakseni seuraavana aamuna "tervetuloa töihin"-puhelun. WTF??
Tänään oli toinen haastattelu, kyseessä eräs sh-rekryfirma, yksi harvoista joka ei vaatinut mainoksissaan 2 vuoden työkokemusta. Homma sujui ja jäi hyvä fiilis, paikkoja olisi tarjolla useampikin ja maanantaina selviää lopulliset vaihtoehdot muutaman vanhainkodin ja yksityissairaalan väliltä. Kaikki lyhyen juna/kävelymatkan päässä. Aksenttini on kuulemma hyvä ja selkeä ja post graduate-kokemukseni vähyys kuittaantuu opintojen aikana raadetuilla duuneilla. Aussilaiset sh-opiskelijat eivät moista tee, vaan paahtavat yhteenputkeen kirjalliset opintonsa ja perään vuoden työharjoittelun, joten rekryfirmojen on kuulemma vaikea ymmärtää, että muualla maailmassa toimitaan toisin. Onneksi haastattelijana oli britti :)
Haastattelun lopussa onnistuin järkkäämään Hoollekin haastatteluajan samalle päivälle, eli aika muikea perjantaiaamu. Maanantaina on sitten päätösten aika, missä haluan seuraavat 3 kk viettää työpäiväni. Nyt juhlitaan, etenkin kun jalassa on uudet ja päheät sandaalit ja lattialla kahdet muut kengät ulkoilutusta vailla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!