Kiire, kiire, kiire.

Ei, en ole kadonnut minnekään. Täällä ollaan vain aika paineen alla. Päätimme myydä nykyisen talomme ja ostaa uuden, hieman pienemmän ja sijainniltaan lähempänä rantaa olevan. Nyt valmistaudumme siis asuntonäyttöihin, esittelyvalokuvien ottoon ja uuden talon etsintään vilkkaan, halutessaan melko sotkuisesti sormiruokailevan taaperon ja karvaisen koiran kanssa. Siivoaminen on siis vähintäänkin haastavaa. Kun yhden huoneen saat esittelykelpoiseksi, ehtii joko koira tai lapsi sinne sotkemaan samalla kun selkäsi käännät. Päivät rytmittyvät sen mukaan, koska taapero  nukkuu, eli mitä saa tehtyä rauhassa (mutta liikaa ääntä pitämättä) ja mitkä asiat onnistuvat taaperon innokkaasti auttaessa. 

Kirjat uuteen järjestykseen

 Onneksi aloitimme tavaroiden raivausprosessin jo useita kuukausia sitten, ja olemme vieneet säkkikaupalla tavaraa kirppareille, kierrätykseen ja ennenkaikkea lahjoittaneet naapureille Facebookin ihanan Buy Nothing-ryhmän kautta. Olemme molemmat hieman hamstereita miehen kanssa, ja tavaroiden perkaaminen ja kierrättäminen on ollut todella mieltä avaava prosessi ja saanut meidät molemmat pohtimaan suhdettamme materiaan ihan eri tavalla. Kaappi kerrallaan olen hiljaksiin käynyt kaiken läpi ja kierrättänyt uusiin osoitteesiin ja ihan roskiinkin yhteensä n. 60 kassillista tavaraa. Se on ihan valtava määrä asioita, mitä emme oikeasti tarvitse. Vielä on toki paljon hommia edessä, eikä tässä minimalisteiksi olla ryhtymässä. Mutta ilman tätä urakkaa emme voisi nyt haaveilla pienemmästä kodista ja pienemmästä asuntolainasta, jotka toivottavasti mahdollistavat sitten muita meille tärkeitä asioita.

Asuntonäytöillä ravaaminen on erityisen ärsyttävää, näytöt osuvat aina päikkäriaikoihin, lapsi on väsynyt, kärttyinen ja ei missään nimessä halua olla sylissä tai kantorepussa uudessä, jännittävässä paikassa vaan päästä tutkimaan. Yleensä raahaan siis meritähtenä itseään venyttelevää kiljukaulaa kainalossani, samalla kun mies mittailee kriittisiä mittoja, tutkii rakenteita ja yrittää onkia nippelitietoja lipeviltä kiinteistövälittäjiltä. 

Tänään otetaan vihdoin valokuvat meidän kämpästä. Koko viime viikon ja viikonlopun piti sataa kaatamalla, mutta ei satanutkaan. Tänään piti olla siedettävä ilma. Yllättäen siellä tulee vettä taivaan täydeltä ja sää on talvisen harmaa. Onneksi otimme varalta parit ulkokuvat viikonloppuna. 

Sain myös kaverin apukäsiksi tälle päivää, sillä nyt kun turvaportit on otettu kuvien takia pois portaikosta, ei taaperoa voi jättää sekunniksikaan yksin, se säntää välittömästi portaikkoon. Ja kikattaa hysteerisesti mennessään. Ylösmenotekniikka on hallussa, mutta alas tullaan pää edellä, jos vieressä ei ole aikuinen vahtimassa. Lisää yhdistelmään vieraita tulisesti rakastava koira, niin soppa on valmis. 

Sotkua välttääksemme suuntaamme ulos lounaalle ennen kuvien ottoa. Ravintolan muut asiakkaat ovat parasta mahdollista viihdettä, saan itse istua hetken paikallani ja joku muu kokkaa ja tiskaa. Onneksi taapero on kaikkiruokainen, ulkona syöminen on edullista ja hyviä lounasvaihtoehtoja on lähellä reippaasti. Sekä äidin että lapsen suurin suosikki on kyllä Tao Cafen sushijuna. Viimeksi lapsi söi kolme lautasellista maki-rullia ja nigireitä, suurimpana suosikkina raaka tonnikala ja avokado. Yhdellä syömäpuikolla heiluteltiin vaan tahtia ja tungettiin sushipalasia ääntä kohti nopeammin kuin äiti ehti metsästää uusia lautasia hihnalta.

Home sweet home

Kotona on nyt oltu reilu viikko. Sinä aikana on ehditty kokea omakotitaloasumisen ihanuudet ja kurjuuksiakin. Kaikki on siis mainiosti, mitä nyt tiskikone päätti lurauttaa vedet lattialle ensimmäisellä käyttökerralla. Onneksi oli pelkät koneenpesuaineet sisällä, eikä likaisia astioita. 15 litraa tahmeaa vettä tuli mopattua lattialta, ja myöhemmin paljastui myös vioittunut putki tiskialtaassa. Taas ollaan ilman tiskikonetta, johan sitä kuukauden ehdin fiilistellä että kohta on! Uutta ei tule, ennenkuin joskus vuonna X kun tehdään keittiöremppa, tuohon vanhaan, rikkoutuneeseen putkeen ei uskalla enää liittää uutta.

Tilaa on. Fiilistelen keittiössä edelleen päivittäin tilaa, ja valoisuutta. Molempia riittää. Ikkunat on isot. Ja likaiset. Sunnuntaina niitä pesemään siis! Maalisävyt ovat harkinnassa ja kohta päästään toivottavasti maalaamaan. Huone kerrallaan, ilman suurta stressiä.

Mies aloitti jo pienimuotoisen pintarempan meidän kylppärissä ja jyrsii laattojen välistä tummuneet saumausaineet irti ja uudet tilalle, ja vaihdetaan sinne samalla hieman hmmhh.. modernimmat pyyhetelineet, vessapaperirullan pidikkeet jne. Edellisen sisustajan posliiniset, kermanväriset ja ruusukuvioidut telineet saavat siis lähteä... Sama urakka sitten siihen toiseen kylpyhuoneeseen ja yläkerran vessaan.

Pihaa on laitettu ja suunniteltu ja sieltä on jo karsittu vähän kamaa poiskin, että saadaan uutta tilalle. Suunnitelmissa olisi ainakin limepuu ja toinen mustikkapensas. Naapurin puolelta taittuu sen verran raskaan oloisesti mulperripuun oksia, että siitä taitaa irrota meillekin aika runsas sato. :)

Elossa siis ollaan. Netti ei toimi vielä kunnolla, ylläri.. palataan siis astialle, kunhan piuhat saadaan kytkettyä.

Menneen viikon tunnelmia

Onko yllätys, että muutto, vanhan vuokrakämpän uudelleenvuokraus ja rental inspection, uudesta OMASTA TALOSTA haaveilu ja 2000 sanan esseen kirjoittaminen, sekä tietty miniloma Melbournessa on pitäneet vähän kiireisinä..? Nojoo, essee valmistui viimeisenä iltanan ennen dead linea, pahvilaatikot alkaa täyttymään varsin hyvää vauhtia ja asunto on siisti ja läpäisi tuon vuokranantajan tarkistuksen kirkkain paperein. Mies karkasi töihin Queenslandiin, ja mä jäin tänne organisoimaan muuttokaaosta. Onneksi kaikki talokauppaan liittyvät paperihommat on hoidettuna, ei tarvitse enää kuin odotella Virallista Kauppapäivää ja sitä itse muuttoa.

Kuntotarkastus meni läpi lähes puhtain paperein ja se pieni, mitä korjattavaa löytyi hoituu meidän remppasuunnitelmissa jokatapauksessa varsin vähin kustannuksin, eli ei huolia. Tarkastajalta tuli ihmettelyn sekaista hehkutusta alue-talon koko ja kunto-hinta-suhteesta, samoin pankilta. Ei meitä siis ainakaan taidettu höynäyttää. Mä odottelen jo intopiukeana maalivalintaa, värikarttoja ja uusia, valkoisia seiniä. Ihanaa päästä sovittelemaan taulujen paikat just sinne minne haluaa ja ostaa kunnon verhot. Kaapissa odottaa pari reissuilta hommattua taulua ja yksi noin 300 vuotta vanha kartta kehystämön palveluita, ja nyt voi vihdoin miettiä niille sopivat paikat! Maalausurakka tulee kuulemma alkamaan työhuoneesta, että mies pääsee ensin tarkastamaan mun työjäljen ennenkuin mut uskaltaa päästä valloilleen olohuoneessa tai makuuhuoneessa.. jahas.

Nyt tässä täytyisi saada itseä niskasta hieman kiinni, ja tehdä seuraavaa kouluprojektia urakalla eteenpäin, ettei taas tarttis viimesenä iltana... Sen sijaan istun koneella ja tuijottelen haaveillen kuvia meidän tulevasta pihasta. Koko taloa kiertää ihana, vehreä piha ilman suurinta tuskan aiheuttajaa, nurmikkoa. Täällä nurtsi on vihoviimeinen hoidettava kun se palaa herkästi, vaatii paljon vettä ja on vaan tuskaisen työläs. Helpommalla pääsee, kun on isoja paikallisia puskia, jotka kestää kuumuutta ja varjostaa hennompia kasveja ja vihanneksia, ja sitten kivitetty polku. Mulla on haaveissa myös jotain hedelmäpuita, täytyy vaan tarkkaan miettiä mitä uskaltaa istuttaa tuholaisten pelossa. Viinirypäleet on esim ihan out of question, ne tuo rotat mukanaan välittömästi. Ja rotat tuo käärmeet. Limepuu nyt ainakin, niin on mojitoainekset pihalla.. ;) Passionhedelmistä olen haaveillut Perthiin muutosta alkaen, joten se on ainakin harkinnassa. Mango vaatii liikaa vettä.

Takapihalla on myös ihana katettu terassialue. Grillibileet, joo!

Joku on myös merkinnyt meille valmiiksi sitten-joskus-tulevan uima-altaan paikan, kätevää! :)

 

Näihin fiiliksiin, voisinpa vaikka julkaista jotain kuvia Melbournen reissustakin, oli nimittäin ihana cityviikonloppu!

Kulttuurivientia

Lauantaina oli pitkaan odotettu hetki, lauluyhtye Rajaton esiintyi Perthin konserttitalolla WASO:n eli Western Australian Symphony Orchestran kanssa ABBA-settia vetaen. Uulaalaa, kun nain mainoksen joskus talven synkkina hetkina lehdessa.. isopyora alkoi raksuttamaan valittomasti. Selvaa oli se, etta tarttisin isommanlaatusen juonen, ennenku toi mies olisi vieressa istumassa konsertissa.. vaan mitapa ei hyvinkasvatettu poika aitinsa eteen tekisi. Yhdistin siis kierosti omat haluni ja J:n vanhempien synttarit ja masinoin homman lapi sita kautta. Mies kiristeli hampaita ja valitteli kovaa kohtaloaan, mutta osti kuitenkin nelja lippua (ja hommasi itselleen korvatulppia toista).

Ihan turhaan se kitisi ja valitti, silla viihdyttiin kaikki mainiosti, ja lupasin etten kerro kellekaan, etta myos J seisoi ja jammaili keikan lopussa.. ;) Itseasiassa koko sali seisoi ja jammaili encoren aikana ja mina (ja muut suomalaiset) hehkuttiin kilpaa kansallisylpeytta. Oli kylla syytakin, Rajaton veti ihan mielettoman konsertin ja suomalaista osaamista heilui ja huitoi myos kapellimestarin tontilla. Perthin pieni concert hall oli varmaan kevytta esilammittelya Sydneyta ja oopperataloa ajatellen, mutta me pienet ja vaatimattomat lansi-aussilan asukit oltiin kovasti iloisia moisesta kulttuuriplajayksesta. 

encore

Meilla oli tosi hyvat paikat ekalta parvelta, tokalta rivilta. Esteeton nakyma lavalle ja pieni ja kotoinen konserttihalli takasi sen, etta esiintyjista jopa naki jotain. Mun anti-musiikilliseen nuottikorvaan orkesteri  kuulosti ihan mahtavalta ja kaikilla naytti olevan hauskaa lavalla. Synttarisankarit olivat myos ihan fiiliksissa lahjastaan, niinkuin arvasinkin. ABBA on ollut Australiassa ihan hilliton hitti ja luotin etta myos J:n vanhemmat ovat olleet hypessa mukana. Ja kun Rajattoman joulu-CD soi joulunpyhat tauotta J:n aidin cd-soittimessa, oli uskallusta hankkia konserttiliput salaa ja paljastaa illan kohde vasta ruokapoydassa.

Oli ihan mielettoman ihana ilta, ja meilla syoty synttaripaivallinen ennen konserttia kruunasi kaiken. Loysin vihdoin hyvaa lamminsavulohta Colesilta, joten voin alkaa taas hyodyntamaan suklaasalsa+lohireseptiani, ja tuntuu etta mita yksinkertasempaa suomalaista ruokaa teen, sita enemman haltioissaan eraat paikalliset vieraat ovat. Uunilohi, herkkusienet homejuustolla ja lohenmati+creme fraiche ovat kaikki olleet megalomaanisia menestyksia ja jokainen suomalainen kerran keittiossa ahertanut tietaa, ettei noista annoksista yksikaan vaadi suuria ponnisteluita. Helpolla siis paasee ja maine keittiossa kasvaa.

Viihdytin vieraita myos kertomalla kummallisuuksia suomalaisista vuokra-asunnoista. Ihmettelyn aiheita oli mm. asunnossa pysyva jaakaappi (taalla jos vuokraat kalustamattoman asunnon, niin saat roudaa oman jaakaappisi mukana), ja asukkaan mukana muuttavat verhot ja kattolamput. Etenkin lamppujen irtiruuvailu aiheutti suurta hammennysta, ja ma taas yritin selittaa mita etuja siina on, etta jaakaappi on asunnon kiintea kaluste. Nykyisessa kampassamme oli muuttopaivana pikkusen kireat fiilikset, kun jaakaappia mallattiin paikalleen. Siina on alle sentti extraa hyllyn ja seinan valissa, eika viereinen ovi auennut ennen pienta sahkopistoke-askartelua kun syvyysmitta jai vahan vajaaksi. Mita jarkea, kysyy suomalainen? J:n mielesta verhojen ostelulta taas saastyy aussietyylissa kokonaan, eika kattovalaisin kuulemma ole mikaan sisustusratkaisu. Oh, you just wait...

Kuvia asunnolta

Tassa muutamia kuvia meidan sisustussuunnittelu-viikonlopusta! Kamppa alkaa olla valmiina uusia vuokralaisia varten, enaa puuttuu maalit olohuoneesta. Vanha ilmastointilaite on mennyt rikki, joten se uusitaan tanaan ja J laittaa samalla kerroksen maalia olohuoneeseen ja maalaa valkoiseksi tuon kummallisen punaisen osan keittion baaritiskista. Taulu on Reject Shopista parillakympilla ja muu tilpehoori Ikeasta ja Kmartista, suurimmilta osin vuokralaiselta jaanytta ja vaan uudelle paikalle sijoitettuna.

Asunto naytti aluksi ihan valtavan pienelta ja ahtaalta, kun siella oli entisen vuokralaisen rojut, mm. crosstrainer ja laiskanlinna olkkarin komistuksena, iso toimistopoyta, arkistokaappeja jne, mutta meidan raivausurakan jalkeen se on musta tosi kiva ja tilava! Mies valittaa edelleen, etta se on pieni ja ahdas, mutta laitan taman aussien "kerrostaloasuminen ei ole oikeaa asumista"-valituksen piikkiin. Mun mielesta me voitaisiin ihan hyvin asua itsekin tuolla (ne puulattiat, aaaaahhhh!), mutta tiedan taman olevan ihan turhaa utopiaa. Toisaalta, mun lompakko ja etenkin vyotarolinja kiittaa, jos asuisin parin minuutin kavelymatkan paassa Toastista, soisin siella itseni palleroksi alle kuukaudessa,,,

Makuuhuoneesta tuli niin kiva, mita myrkynvihrealla seinalla vaan voi..  Ikeaa, Ikeaa..

Makuuhuoneen ensuite

Tyohuoneeseen/kakkosmakuuhuoneeseen raahasimme seinille ne taulut, mitka ei meille omaan kotiin sovi/mahdu ja joilla sai pienia maalivirheita ja reikia sopivasti peitettya kun aikataulu ei antanut periksi ryhtya koko asunnon maalausurakkaan.

Kakkoskylppari/WC

Aika hyvaa duunia sain aikaiseksi rajallisella budjetilla ja olemassaolevilla kamoilla. Sunnuntaina kului muutama tunti listatessa tavaroita excel-taulukkoon ja niiden kuntoa arvioidessa. Nyt on lusikat ja lakanat jarjestyksessa!

Naita kuvia katsellessa kiroilen meidan kokolattiamattoa, kamalaa vessaa, kylmaa kylpyhuonetta ja yritan keksia jotain positiivista pihasta ja ylimaaraisesta tilasta... Mies taisi olla oikeassa, kun ei uskaltanut ensin nayttaa mulle tuota asuntoa pelatessaan, etta ihastun siihen liikaa! Jos joku perthilainen kaipaa siis sisustettua asuntoa, niin naytto on talla viikolla ;)

Sisustussuunnittelua

Me ostettiin vahan vahingossa asunnon verran tavaraa pari viikkoa sitten... Hups.  J:n omistama kerrostaloasunto on ollut vuosia vuokrattuna jollekin etela-amerikkalaiselle tyypille, jonka piti nyt paasta lahtemaan takaisin kotiin, pian. Aija tarjosi asuntonsa irtaimiston meille halpaan hintaan, jotta voitaisiin vuokrata sita jatkossa kalustettuna. Suurin osa keskustan kerrostalokampista vuokrataan joko taysin kalustettuina liinavaatteita, haarukoita ja lautasia myoden, tai ainakin osittain kalustettuna. Kalustamattoman asunnon vuokraan kun ei kuulu edes jaakaappi... ja luonnollisesti kalustetusta asunnosta voi pyytaa reippaasti korkeampaa vuokraa.

Me tartuttiin melko halpaan tarjoukseen kiinni heti, ja vuokralainen saastyi tyhjantamasta neljan vuoden aikana haalimaansa irtaimistoa roskalavalle tai epatoivoista myyntiyritysta tavara kerrallaan. Tama viikko on kulunut tyhjentaessa asuntoa turhasta kamasta ja lapikaydessa tavaroita tulevaa vuokrasopparia varten. Ja tietty haaliessa kaikki arvokkaampi "ylimaarainen" kama omaan kotiin.. niinpa meidan keittiossa komeilee nyt Nespresso-keitin ja taysin kayttamaton blenderi. Oli pikkunen ero aamukahvissa nespresso vs. pikakahvi... :O Imurit vaihdettiin paittain, ja nyt kotona on Dysonin super-lelu. J:n vanhemmat sai crosstrainer-laitteen ja maastopyoran, ja kalastusvehkeille ei olla viela keksitty uutta omistajaa. Pitaisko alottaa virvelointi uutena harrastuksena?

Tehtiin myos pikareissu Ikeaan ja hommattiin valttamattomia lakanoita, peittoja jne. Mulla oli aika vapaat kadet valita mita haluan tietyissa hintarajoissa, ja oli hauskaa yrittaa sisustaa kamppaa jollekin muulle, ja mahdollisimman neutraaleilla vareilla ja savyilla. Aika perus beige-tummanharmaa-vaalea-vareissa siis mentiin. Tanaan hiotaan viimeset silaukset ja ensi viikolla on naytto, ja sit toivottavasti jo uudet vuokralaiset, jos valitysfirma yhtaan osaa asiaansa.

Sain myos uusia ahaa-elamyksia asunnon vessassa, jossa oli yhtakkia miellyttavan lamminta. Tarkempi tutkimus paljasti syyksi katossa olevat lampolamput. Tehokkaat, melkein huomaamattomat ja lampo tuntui valittomasti kropassa kun lampun laittoi paalle. Lisasin nama valittomasti mielessani wish listiin mita meidan omassa kampassa sitten joskus on oltava.. Miehen mukaan ne on ihan kamalia energiasyoppoja, mutta jos tollasella lampulla saa estettya hampaiden yhteen kalisemisen ja hypotermian suihkun aikana (illan lampotila alakerrassa lammityksen ollessa paalla oli +16, ylhaalla kylpparissa oli kylmempaa...) niin bring it on! Meidan kampan vessan seinat ja katto kun kasvoi taas homepilkkuja jatkuvasta kylmasta kosteudesta johtuen.. joku neropatti on viela maalannut katon markatiloihin soveltumattomalla maalilla, ja maalipinta  kupruilee nyt kivasti suihkun lahella.

Seuraavaksi voi taas paneutua oman kampan viimeistelyyn. :)

End of financial year-hulluutta

Aussilan financial year loppuu kesakuun lopussa, hullu systeemi. Kesakuun lopussa kaupoissa alkavat valtavat alennusmyynnit ja varastontyhjennykset, ja tana vuonna 30.6 sattui sopivasti viela lauantaille joten kaupoissa oli aika hullunmylly paalla. Ma olen jossain vaiheessa tehnyt periaatepaatoksen, etta en osta mitaan ei-akuuttia ja valttamatonta meille kotiin muuta kuin tammikuun tai kesakuun aleista. Kaikki on vaan niin sikahintaista, ja sitten yhtakkia ne samat lakanat on Myersilla tai David Jonesilla (paikalliset Sokos ja Stockka) -60% alessa, joka kerta. Perth on halvimmillaankin tosi kallis kaupunki. Niinpa mun "muutetaan J:n poikamiesboksi-aikaiset kodintarvikkeet naisen makua vastaaviksi"-projektini etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt on kaikki lakanasetit vaihdettu ja auringon haalistamat lakanat laitettu kiertoon autonpesurateiksi. Jos kerran puuvillasatiini-setin saa reilulla satasella, niin rikoshan se olisi jattaa ostamatta... Samoin pyyhkeet ja keittiotarvikkeet uusiutuvat naissa puolivuotis-sykleissa. Hidas tahti ehka helpottaa myos miehen sopeutumista tahan uudistus-urakkaan. Ehka.

Tana vuonna pistettiin sitten hosseliksi oikein kunnolla jo ennen sita kuun viimeista paivaa.. Loysin tieni Kitchen Warehouse-nimiseen keittioparatiisiin, ja mukaan lahti kaksi kassillista tavaraa, mm. tuikitarkeat etanapannut... Juustolautanen, hassunhauskoja peltipurkkeja, leivontavalineita.. Aiemmin olin jo ostanut sauvasekoitin-setin ja parit tarjoiluastiat David Jonesilta. J:n aiti oli ostanut itselleen uudet kattilat ja pannut, ja me saatiin joku kymmenen kattilan setti lahes kayttamattomana omaan keittioon. Nice.

Ma oon nalkaisena ihan kamala ihminen, joten taa purkki oli saatava, kun silmat siihen osui Kitchen Warehousessa!

Lauantaiaamu alkoi silla, etta J suuntasi pyorakauppaan ja osti alesta uuden pyoran itselleen, kun joku nimeltamainitsematon suomitonttu jatti sen edellisen pyoran juna-asemalle hieman huonosti valittuun paikkaan ja se sitten pollittiin parissa tunnissa... Nyt on kapearenkainen maantiekiitaja-fillari alla ja mulla on taas seuraa aamun tyomatkoille, jee! Fillariostosten jalkeen lahdettiin kodinkoneliikkeeseen ja ostettiin se paras sijoitus, uusi pesukone! Vihdoin edesta taytettava, hyvasti paaltataytettava konevanhus ja pyykkien lilluttaminen vedessa ilman pesutehoa! Wohoo! Ja taisin ma hiustenkuivaajankin ostaa...

Mentiin lounaalle mita mahtavimpaan japanilais-vietnamilais-thaikkupaikkaan Melvilleen, Tao Cafe:n sushijuna oli loistava! Annokset oli varikoodattu, ja kylla siina nalka kasvoi syodessa, kun annokset reissasi ohi. Istuin selka kohti hinnastoa, ja tsekkasin vasta lopussa etta jaa, oon sitten valikoinut vaan kahta kalleinta lautastyyppia poydalle. Mutta kylla kannatti! Kaikissa annoksissa oli joku pieni juju ja ripaus fuusiota muuhun aasiaan.

Pikareissu Bunningsille puutarhakauppaan, ja sitten viela pikareissu rihkamakauppaan kun bongasin Two Dollar Storen ikkunasta sopoja laatikoita, jotka naytti passeleilta meidan vastakoottuun kirjahyllyyn.. Puoli tuntia myohemmin kannoin ulos kassillisen kynttilajuttuja, askartelukamaa ja parit sopot laatikot... 

En voinut vastustaa.. sailytyspaikka matkaesitteille ;)

Sailytyspaikka nro kaksi matkajutuille...hups.

Neljan tunnin kirjojen jarjestelyn jalkeen mies diagnosoi mulle pienen pakko-oireisen hairion.. njoo. Nyt ne on genren ja kirjailijan mukaan hyllyssa ja kohta varmaan viela aakkostettuna...

Eikohan taa shoppailu taas riita hetkeksi. Nyt on seuraavana tavoitteena saada piha siihen kuntoon, etta siella(kin) voi juhlia mun kolmikymppisia.. Istutus-urakkaa tiedossa, parit kivat ruukut on jo hankittuna ja kukat ottaa vahan kasvuvauhtia J:n vanhempien luona. Suojaisampi piha, enemman aurinkoa ja taatusti osaavampia puutarhureita. ;)

Puolivalmis makuuhuone

Paasiaisen pitkat vapaat loivat ihanan mahdollisuuden sisustusproggiksen jatkamiseen. Suuntasimme siis lauantaina Osborne Parkin teollisuusaluetta kohti ostoslistan kanssa. Sain hankittua juuri toivotunlaiset yopoydan lamput makuuhuoneeseen ja uuden lakanasetin meille, seka tyopoydalle lampun, alakertaan kaasulammittimin ja mitas viela.. ison kasan kynttiloita tietty!

Makuuhuone alkaa nyt olla siina kuosissa, missa se tulee pysymaan seuraavat kuukaudet. Emme ala viela kunnostamaan vanhoja tuolejani tai lipaston paalle tulevaa peilia, vaan pidetaan pieni tuumaustauko, joten hyva aika julkaista pari kuvaa pysyvasti puolivalmiista huoneesta!

On myos hyvin selkeaa kuvaa katsomalla, mika on J:n seuraava pikku puhdetyo.. pidemmat jatkojohdot, etta saadaan noi johtosotkut sangyn alle piiloon :D

Uudet lamput ja pienta askartelua valkoisen maalin ja rannalta kerattyjen simpukoiden kanssa

allottavan sopoa

Toisesta lampunjalasta loytyi harmittavasti isoja naarmuja, ja varjostimen metalliset tuet ovat hieman vankyrat, tatytyy siis kayda vaihtamassa tuo uuteen ensi viikolla. Jossain vaiheessa lisataan myos hyyyyyvin varovasti ja hallitusti pari kultaista yksityiskohtaa sankyyn ja yopoytiin.

Tuoli vanhoilla maaleilla ja kuluneilla yksityiskohdilla

Pienta savyeroa havaittavissa.. :)

Talta nayttaa siis makuuhuone, seuraavaksi raivaamaan tilaa ylakerran muista huoneista. Keittio-olohuone-akseliakin voisi kuvata jossain vaiheessa... Mutta sita ennen nauttimaan viimeisesta vapaapaivasta, suunta kampaajalle ja keskustaan!

Sisustusproggis etenee. Hitaasti.

Viime viikolla saimme vihdoin viimeisteltya antiikkilipastoni. Muutos harmaanvihreasta ja maalipinnaltaan kuluneesta ja vasyneen nakoisesta lipastosta nykyiseen "antique white"-savyyn on ISO.

Vuosikymmenien ajan tummuneiden metalliosien kiillotus oli kohtuullisen turhauttavaa ja aikaavievaa puuhaa. Brasso-kiillotusaine, ratti ja hammasharja auttoivat alkuun, mutta lopullisen tuloksen sai vasta akkuporakoneeseen kiinnitetylla harjaosalla, ja tallakin menetelmalla meni aikaa tuntikausia. Mutta nyt ainakin kiiltaa!

Lipaston ylapuolelle tuleva peili jatetaan myohemmaksi, siina on niin paljon koristeita ja uurteita, etta taytyy hetki miettia miten saadaan sen maalipinta hiottua. Huhh. Seuraava projekti on kuitenkin jo kaynnissa. J:n vanhempien vintilta loytyi parikymmenta vuotta kayttamattomana olleet yopoydat, tyyliltaan melkein samaa, maalipinta karsea, mutta muuten ehjia. Eli lisaa hiomista ja maalausta..

Tarkoituksena on siis maalata yopoydat samalla antique white-maalilla kuin lipastokin, ja lisata muutamia kultaisia yksityiskohtia samassa hengessa kuin mita poydassa, peilissa ja tuoleissa on ja tulee olemaan. Sangylle on hankittu myos uusi kultainen paivapeitto, koristetyynyt puuttuu viela.. pikkuhiljaa siis. Ja sitten paastaankin lamppukaupoille, arrrrrrrsyttaa suunnattomasti ettei meilla ole nyt yopoydan lukuvaloa enka voi siis kollotella sangyssa ja ahmia kirjoja iltaisella.

Hiiriä ja torakoita

Asettauduimme eilen uuteen kämppäämme ja teimme suuria sisustusratkaisuja: minne laittaa toinen patja, minkäväriset lakanat ostaisimme ja kumpi ottaa kumman puolen vessan ja vaatekaapin hyllyistä... Illan tullen oli jo kotoisa olo. Valojen sammuttua juttelimme hetken, ja säpsähdimme molemmat kummalliseen rapinaan.

Torakoita! Hiiriä! Aaaapuuuva! Räpsäytin paniikissa valot päälle, jos onnistuisin näkemään jonkun vilahtavan valoa karkuun jossain, mutta huoneessa ei liikkunut mikään minnekään, rapina kylläkin jatkui. Paniikki alkoi vallata mieltä ihan tosissaan ja päässä pyörivät pahimmat mahdolliset skenaariot. EN nukkuisi silmäystäkään, jos täällä kävelee nyrkkiä pienempiä elukoita nurkissa.

Sitten tää arkajalka avasi ikkunaverhot ja tajusi, että se rapina oli harvakseen ripsahtelevat sadepisarat ikkunaan, ei mikään nelijalkainen. Ei kauheasti hävettänyt... Onneksi ei menty häiriköimään kämppiksiä.