Herra Hörökorva Harvahammas

Pentu kasvaa ihan hirveetä vauhtia! Ensin herralta nousi molemmat korvat ylös, ja nyt viimeisimpänä on alkanut maitohampaiden putoilu. 

Lempiasento nukkumiseen, syömiseen ja oleskeluun

 Mies huomasi torstaina verta yhdessä vetolelussa, ja syyllinen löytyi etuhampaasta, tai lähinnä sen paikalla ammottaneesta aukosta. Perjantaina hampaita lähti lisää, ja nyt sekä ylhäällä että alhaalla on aika näyttävä aukkorivi. Nopeaan se kyllä myös puskee pysyviä hampaita, ensimmäiset ovat jo tulleet ikenien läpi. Ei ihme siis, että jääpalat maistuvat ja kaikkea tekisi mieli jäystää. Parhaimpia ovat olleet maitopurkin pohjaan jäädytetyt vesi-kanaliemi-seokset missä törröttää raaka kanansiipi tai kaula.

 

Jätkä ei reagoi juurikaan jääkaapin oveen, mutta auta armias kun pakastimen ovi raottuu, silloin ollaan kärppänä paikalla, joskos sieltä irtoaisi yksi jääpala herkuteltavaksi!

Raa'alla kanalla ilottelun jälkeen seurasi myös suurin surku ja kauhistus, kylpy ja föönaus. Herra Hörökorva ei ollut kauhean otettu saamastaan kohtelusta ja puunauksesta, vaan itkeä vinkui koko kauneustuokion ajan.

Koira vai mangusti?

Not impressed!

Uitetu jokirotta

Pentutreffejä on ollut paljon, ja siellä on painittu menemään isojen ja pienempien kanssa todella riemukkaasti. Rohkeasti päälle ja sitten tyylikäs liuku takapuoli edellä, jotta kaveri kaatuu maihin. Tottelevaisuuskoulussa taas päästiin etenemään pentuluokista ensimmäiseen varsinaiseen tokoryhmään 1A ja siellä sitten jatketaan kerran viikossa perustaitojen harjoittelua.

Mun kammoamat aamuherätykset ovat menneet yllättävän hyvin ja ollaan selvitty hyvässä hengessä aikaisista aamuistakin. Piharemontti on edennyt siihen pisteeseen, että suurin osa puutarhaa on kaivettu koiran suureksi riemuksi auki. Siellä on siis loppumaton kasa ihania puolivalmiita kuoppia, joita olisi kiva jatkaa isommiksi...

Meidän tontin rinneseinämä pettää siis alta, ja edessä on koko tontin yhden reunan ylöskaivuu ja seinämän uudelleenrakennus. Pihan kasvien, suihkulähteen sun muiden korjaus työkoneiden tieltä on alkanut, ja Sisuraukka luulee olevansa suurikin apu.

You can't blame me for feeling amorous

Meidän kihlajaiset onnistuivat aikalailla täydellisesti. Koti näytti todella kauniilta, tilaa oli riittävästi, piha oli loistokunnossa ja ulos katoksen alle mahtui kivasti ihmisiä, kun kaatosade alkoi. Täällä ei ole siis satanut pisaraakaan neljään kuukauteen, ja tunti ennen juhlien alkua vettä alkoi satamaan kuin saavista. Great. Sinne meni kauniit valkoiset anopilta lainatut pöytäliinat ja kynttiläasetelmat takapihan avoimella osuudella ja lammessa kelluneet kynttilät, mutta alun harmistuksen jälkeen mokomaa ei edes huomannut. Puutarhaan viritetyt parituhatta jouluvaloa onneksi kestivät pienen sateen.

 

Vieraita saapui paikalle kaikkiaan n.50 ja oli huisia huomata, että hyvin mahduttiin alakerran tiloihin ja terassille! Meillä on ihana, iso koti ja oon niin iloinen aiemmista ratkaisuista elämässä että moisessa talossa asuminen on mahdollista.

Tarjoilut pelasivat mainiosti, mä olin urakoinut keittiössä koko perjantain leipomusten kimpussa, ja sain sitten lauantaina heti aamusta avukseni yhden upean suomineidon, ja pari muuta vahvistusta myöhemmin iltapäivällä. Näiden tehomimmien kanssa syntyi iso kasa suolaisia cocktail-paloja ja juhlien aikana mun ei juuri tarvinnut keittiössä hosua. Aika luksusta. Muutama kaveri oli myös lahjan sijasta tuonut tarjottavia, ja mm. nepalilaiset curry-dumplingit katosivat vauhdilla.

Sata dumplingsia... namnamanam

Olin päättänyt tehdä itse kakun, sillä aussilan kakut on usein päältä kauniita taideteoksia, mutta sisältä rutikuivaa, mautonta höttöä.  Lopputulos oli aikalailla sitä, mitä halusinkin. Treenaus tekee mestarin tässäkin asiassa, ja edistymistä ensimmäisistä sokerimassakokeiluista on tapahtunut paljon. Maku on pysynyt kautta linjan samana herkullisena marjaisana täytekakku-herkkuna.

The cake. Mansikka-mulperihillo-banaani-täyte ja sokerimassakoristelut

Salted caramel ja aprikoosi-macaronseja. Oli hommaa, mutta oli herkullisia!

Juomapuoli hoitui parilla boolikulholla ja kannulla ja valtavalla eskyllä, eli kylmä"laukulla", johon siis upposi parikymmentä litraa jääpaloja ja 5 lavaa olutta. Ei loppunut kesken. :) Laseja olimme haalineet eri lähteistä sen verran ison määrän, ettei kertiksiä juuri tarvittu, eikä se tiskaaminenkaan nyt loppupeleissä mikään ihan hirveä urakka ollut.

Oli ihanaa vaan puikkelehtia ihmisryhmästä toiseen ja nauttia meidän illasta. Kaikilla oli kivaa, tulevaa kälyä lukuunottamatta, joka antoi sen myös näkyä. No,  eipä tarvinnut yrittää keksiä tikusta juteltavaa, kun nainen kiersi mut kaukaa koko illan, tai sen pari tuntia mitä he jaksoivat juhlissa olla. Muu juhlakansa nautti, ja viimeiset vieraat lähtivät vasta aamukahdelta useamman viskilasillisen ryydittäminä. Miehen valtava viskikokoelma otettiin vieraiden vähentyessä testaukseen, ja kyllä ne aika montaa sorttia taisi ehtiä maistelemaan.

Aamulla ei edes odottanut mikään täystuho-urakan siivous, ja rauhalliseen tahtiin saatiin sotkut siistityksi ja lahjavuori avatuksi. Aikamoista lahjontaa olivat ihmiset harrastaneet, veti meidät molemmat aika mykäksi kun avattiin paketteja ja ihasteltiin niiden sisältöä.

Otettiin juhlien alussa muutamat viralliset kihlakuvat, onneksi tulevalla anopilla pysyy kamera kädessä sen verran taidokkaasti, ettei tarvinnut lähteä mihinkään ammattikuvaajan luokse. Sormuksesta tietysti unohtui ottaa kuva, ja nyt tätä kirjoittaessa on sormet, tai lähinnä kynnet, niin kaameassa kunnossa, etten taatusti julkaise yhtäkään äsken otetuista sormuskuvista!

Kampauksesta kuuluu iso kiitos mun uudelle tuttavuudelle Jessille, joka teki kampaajan ammattitaidolla juuri haluamani loivat sivukiharat.

Pikkujuttu, kengät unohtui morsmaikulta jalasta!

The One Ring. Ei ole kyllä oikeasti näin pinkki.

Pihafiilistelyä

Mulperisavotta alkaa olla ohi. Tällä viikolla pamahti yhtäkkiä ihan hirveät helteet päälle. Koko alkukevään on ollut sateista ja viileää, ja yhdessä yössä sää muuttui kuumaksi ja kosteaksi. Marjaparat kiehuivat nahoissaan, eikä yksikään viikonloppuna poimituista marjoista tuntunut enää tuoreelta. Ne lössähtelivät sormissa violetiksi, muussaantuneeksi massaksi ja haisivat suorastaan hieman käyneiltä. 

Mulperipuu on siis tuo taustalla oleva puu, näppärästi naapurin aidan takana

No, kyllä niitä onneksi ehdittiin joku 40 litraa kerätä talteen!

Kypsyy, kypsyy..

Olen opetellut keittämään hilloa ja säilömään sitä, ja hillonkeiton epäonnistuessa syntyi myös monta purkkia herkullista  mulperikastiketta jäätelölle... marjoja on kuivattu, pakastettu ja syöty tuoreeltaan.

Kodinhoitohuoneessa hurruttelee nyt uusi arkkupakastin, jonka hommasimme flopiksi osoittautuneen kuivurin tilalle.

 

Marjojen kuivaus vaan kesti liian kauan ja oli aivan liian työlästä. Ruusunlehtien ja muiden ainesten kuivaus potpuria varten taas oli hauskaa ja nopeaa:

 

 Lauantaina käytin useamman tunnin meidän pikku suihkulähteen puhtaaksi jynssäämiseen. Yhtä ällöttävää kuin likaisen akvaarion hinkkaus, se sama levämäinen haju. Mutta nyt on puhdasta. 

 

Ostettiin tuohon alimpaan kerrokseen vedenpuhdistajiksi vietnamilainen minttu ja joku toinen kasvi, joista varsinkin toi minttu on myös syötävää. Toivottavasti vesi pysyisi vähän pidempään kirkkaana.

Terassikausi on siis alkamassa, ja mun kunnostama vanha ruokapöytä käyttövalmiina! J:llä oli ennen mun muuttokuorman saapumista ruokapöytänä jostain kirpparilta ostettu pyökinvärinen ruokaryhmä, joka vietti meidän entisessä kämpässä kaksi vuotta sateen ja auringon armoilla maalaus/työskentelyalustana tilanpuutteesta johtuen. Nyt kun on katettu terassi, päätettiin kokeilla josko tuosta sään turmelemasta pöydästä saisi vielä käyttökelpoisen, ettei tarvitsisi ostaa uutta terassikalustoa.

Tästä lähdettiin liikkeelle:

Mies antoi jopa mun leikkiä sen leluilla...

Ja tähän päädyttiin parin maalikerroksen ja hionnan jälkeen, maalinsävynä testipurkin jämät. Näytti ihan kammottavan harmaalta sisällä seinissä, mutta varsin raikkaan valkoinen ulkoilmassa!

Seuraavaksi kuvailemaan ja fiilistelemään iltahämärässä, kun värivalot ja kynttilät on päällä ja grilli sihisee kuumana. Ainoa ongelma on hyttyset. Niitä on paljon ja ne ovat todella kiukkuisia. Ikävä kyllä osa niistä myös kantaa Ross River Virus-nimistä tautia. Hoitoa ei ole, ja uskomatonta väsymystä ja uupumusta aiheuttavista oireista toipuminen kestää vuosia. Onneksi tautia ei ole Perthin alueella juurikaan, vaan lähinnä etelämpänä WA:ssa, mutta silti, hyttysten puremia haluaa välttää ihan yhtä paljon kuin malaria-alueillakin.

Meillä on sitronella-kynttilöitä lyhdyt täynnä, ja pari soihtua joissa palaa sitronella-öljy, ja nyt hankintalistalla on joku tehokas pömpeli, joka houkuttaisi ötökät sisäänsä kuolemaan.

Om om om om

Ihanan löysä lauantai. Jopa kouluhommien teko on ollut löysää. Aloittelin lopputyöprojektia varovasti luomalla kyseisen word-tiedoston otsikkoineen ja alaotsikkoineen. Kahvitauon jälkeen uskaltauduin kirjailemaan ylös asiasanoja ja pääpointteja, iloisessa englanti-suomi sekamelskassa sekä copypasteamaan katkelmia edellisistä esseistä ja raporteista... miksi keksiä pyörää uudelleen, jos on jo kertaalleen kirjoittanut jotain fiksua esittelytekstiä ja aiheeseen liittyvää johdantoa, joka on tässä tapauksessa jo kätevästi oikoluettukin.

Oman pihan ruusut

Istuttelin parit kasvit uusiin ruukkuihin seuraavan henkisen lepotauon aikana ja ihastelin pihan tulevaa satoa ja juuri kukkaan puhjenneita ruusuja. Naapurin puolella kasvava mulberry tree eli suomeksi mulperipuu tai silkkiäispuu alkaa ihan kohta tuottamaan runsaasti satoa. Ensimmäiset koemaistelut on suoritettu, ja oi voi, on herkkua! Parin illan googlailuilla selvisi myös, että marja on kallis, ravintorikas ja siitä pyydetään kiskurihintaa superfood-hypessä. Sato kypsyy nopeasti ja marjat säilyvät hyvänä vain hetken. Meillä on minikokoinen pakastin, ja ei aikomusta ostaa isompaa tai arkkupakastinta ennen vuonna X tapahtuvaa keittiöremonttia. Lisää googlailua, ja päädyin hankkimaan kuivattimen.

Tikkaat alle, ja marjavarkaisiin! Mulperipuu takana, edessä punakukkainen banksia

Sunbeamin Food Dehydrator odottelee nyt marjoja kypsyviksi, ja askorbiinihappokin on ostettu valmiiksi, että saa uittaa marjat ensin siinä. Koekäytän masiinan huomenna sienien kuivattamisen yhteydessä. Myös sienet ovat WA:ssa kallista sesonkiruokaa, joten pistin pahvilaatikkoon taas oman sienifarmin pystyyn ja tavoitteena olisi kuivata siitä saatua satoa säilöön. Tässä ollaan kohta ihan Martta-ainesta!

Koska mulperipuun oksat kasvavat meidän puolella aitaa, saan ihan vapaasti kerätä satoa omalta puolelta, vaikka sitten noilla meidän kolmimetrisillä tikkailla keikkuen.. Jos tämä ei riitä, niin meinaan marssia reippaasti puun omistajien luokse, ja kysellä lupaa vähän laajempaan sadonkorjuuseen, sillä kuukauden pika-arviolla heitä ei pihan huolto näytä kiinnostavan.

Toisen naapurin kissa käyttää meidän autokatosta auringonottopaikkanaan.

Lisää hyvin hidastahtista kirjoittelua (ja naapurin kissan ihailua), ja sitten annoin periksi. Ainakin se lopputyö on nyt aloitettu! Huomenna paremmalla tsempilla ihan oikeaa kirjoittamista kohti. Päivän kruunasi tehokas joogasetti, jonne en ensin ollut edes kamalan innokas lähtemään, oli niin löysä ja vetämätön fiilis. Onneksi menin, sillä studio oli lauantai-iltapäivälle poikkeuksellisesti puolityhjä. Kiitos vaan Fremantle Dockers ja historiallinen paikka footy finalseissa, puoli kaupunkia istuu telkan edessä ja toivoo, josko tuo ainainen viime hetken häviäjä ja epäonnistuja vihdoin pääsisi Grand Finalsiin, AFL:n mestaruusotteluun. Minä nautin siis tilasta ympärilläni ja yhdestä lemppariopettajastani, ja setin jälkeen oli kyllä niin iloinen ja tyytyväinen olo. Joka tunnilla tulee onnistumisia ja isoja nytkähdyksiä eteenpäin, kehityksen huomaa siihen keskittymättäkin. 

Ja mikä ihaninta, huomenna on toinen vapaapäivä!

Mita tein viikonloppuna...

Pitka viikonloppu (hurraa, kuningatar Elisabet ja sen lukuisat synttaripaivat ja niista saadut vapaat!), mies kotosalla sairasloman (lieva hurraa tulehtuneelle sormelle, tai lahinna siita aiheutuneelle viikon saikulle) ja paljon tekemista.. 

Lauantaina oli kaverin polttarit. Aussimimmien Hens Night-protokollaan nayttaa aika aukottomasti kuuluvan mauttomat bride to be-nauhat rintapielessa, penispillit juomalaseissa, huono kaytos ja alastomat miehet. Lauantai ei ollut poikkeus, vaikka vahan hillitympi versio. Pilli, check. Huono kaytos, double check. Bride to be-pinssi rintapielessa, check. Alaston mies, check. Ei sentaan stripparia, vaan piirrustusteemalla.. osallistuttiin Subiacossa sijaitsevan "taide"studion parin tunnin piirra elavasta mallista-kurssille, joka on siis yksinomaan suunnattu naille polttariporukoille.. Taidetta tosiaan! Oli aika.. erikoinen kokemus. Ja osa kanssajuhlijoista, voi herramunjee.. just sita pahinta ja stereotyyppisinta aussiemimmi-luokkaa miniminihameineen ja tolppakorkoineen, kamala meteli eika mitaan asiaa ja torkeat puheet. Malli oli kylla varsin hyvannakonen, eli mikas siina hiililiidulla tohriessa ja mittasuhteita arvioidessa... Kun paikalle sai lisaksi tuoda omat naposteltavat ja skumpat, niin oli ihan hauska ilta. Siita sitten viela jatkoille baariin. Ma kestin seuraa tasan yhden drinkin verran ja lahdin sitten tylsana kotiin kymmenelta illalla.

artsy...

Sunnuntai kului Royal Showssa, ja sen jalkeen henkilokohtaisen opiskelututorin roolissa.. miehella on iso esimieskurssin tentti edessa keskiviikkona, ja niinpa tassa on sivustakatsojatkin oppineet enemman kuin ikina olisi voinut kuvitellakaan kaivosesimiehen hommista ja velvollisuuksista ja kaivosalan lainsaadannosta.. huhhuhhhuuuhhhh. 

kuivaa...

Vapaapaivan kunniaksi tanaan maanantaina oon ahkeroinut puutarhassa aamusta alkaen ja nyt on kevaan rehut istutettu! Kirsikkatomaatteja, erivarisia paprikoita (ja suklaapaprika, oon mainonnan ja herateostosten uhri..), minttua, basilikaa, suklaaminttua (joojoo, tiedan..), korianteria ja salviaa. Salaatit kasvaa ja kukoistaa jo valmiiksi.

Take your pick!

Yritit purkeissa. Valkoisessa laatikossa kasvaa ehka toinen satsi iiriksia mun synttarikukista.. ehka ei.

Taimet istutettuna

Viikossa on kevat edennyt tosi pitkalle, puissa on hirveasti kukkia, ja esim. toi nurkassa oleva koynnos on saanut noi lehdet ihan viikossa:

Reilu viikko sitten, harmaata ja ankeeta

etupihan ja parkkipaikan kasvustoa

Public Holidayn aiheuttama lyhyt tyoviikko tuli kylla tosi tarpeeseen pitkan talven jalkeen, etenkin kun pari vikaa viikkoa toissa on ollut ihan kamalaa hullunmyllya. Nailla evailla jaksaa tsemppaa viela pari viikkoa ja sitten paasee loobaamaan Thaimaahan!