Om om om om

Ihanan löysä lauantai. Jopa kouluhommien teko on ollut löysää. Aloittelin lopputyöprojektia varovasti luomalla kyseisen word-tiedoston otsikkoineen ja alaotsikkoineen. Kahvitauon jälkeen uskaltauduin kirjailemaan ylös asiasanoja ja pääpointteja, iloisessa englanti-suomi sekamelskassa sekä copypasteamaan katkelmia edellisistä esseistä ja raporteista... miksi keksiä pyörää uudelleen, jos on jo kertaalleen kirjoittanut jotain fiksua esittelytekstiä ja aiheeseen liittyvää johdantoa, joka on tässä tapauksessa jo kätevästi oikoluettukin.

Oman pihan ruusut

Istuttelin parit kasvit uusiin ruukkuihin seuraavan henkisen lepotauon aikana ja ihastelin pihan tulevaa satoa ja juuri kukkaan puhjenneita ruusuja. Naapurin puolella kasvava mulberry tree eli suomeksi mulperipuu tai silkkiäispuu alkaa ihan kohta tuottamaan runsaasti satoa. Ensimmäiset koemaistelut on suoritettu, ja oi voi, on herkkua! Parin illan googlailuilla selvisi myös, että marja on kallis, ravintorikas ja siitä pyydetään kiskurihintaa superfood-hypessä. Sato kypsyy nopeasti ja marjat säilyvät hyvänä vain hetken. Meillä on minikokoinen pakastin, ja ei aikomusta ostaa isompaa tai arkkupakastinta ennen vuonna X tapahtuvaa keittiöremonttia. Lisää googlailua, ja päädyin hankkimaan kuivattimen.

Tikkaat alle, ja marjavarkaisiin! Mulperipuu takana, edessä punakukkainen banksia

Sunbeamin Food Dehydrator odottelee nyt marjoja kypsyviksi, ja askorbiinihappokin on ostettu valmiiksi, että saa uittaa marjat ensin siinä. Koekäytän masiinan huomenna sienien kuivattamisen yhteydessä. Myös sienet ovat WA:ssa kallista sesonkiruokaa, joten pistin pahvilaatikkoon taas oman sienifarmin pystyyn ja tavoitteena olisi kuivata siitä saatua satoa säilöön. Tässä ollaan kohta ihan Martta-ainesta!

Koska mulperipuun oksat kasvavat meidän puolella aitaa, saan ihan vapaasti kerätä satoa omalta puolelta, vaikka sitten noilla meidän kolmimetrisillä tikkailla keikkuen.. Jos tämä ei riitä, niin meinaan marssia reippaasti puun omistajien luokse, ja kysellä lupaa vähän laajempaan sadonkorjuuseen, sillä kuukauden pika-arviolla heitä ei pihan huolto näytä kiinnostavan.

Toisen naapurin kissa käyttää meidän autokatosta auringonottopaikkanaan.

Lisää hyvin hidastahtista kirjoittelua (ja naapurin kissan ihailua), ja sitten annoin periksi. Ainakin se lopputyö on nyt aloitettu! Huomenna paremmalla tsempilla ihan oikeaa kirjoittamista kohti. Päivän kruunasi tehokas joogasetti, jonne en ensin ollut edes kamalan innokas lähtemään, oli niin löysä ja vetämätön fiilis. Onneksi menin, sillä studio oli lauantai-iltapäivälle poikkeuksellisesti puolityhjä. Kiitos vaan Fremantle Dockers ja historiallinen paikka footy finalseissa, puoli kaupunkia istuu telkan edessä ja toivoo, josko tuo ainainen viime hetken häviäjä ja epäonnistuja vihdoin pääsisi Grand Finalsiin, AFL:n mestaruusotteluun. Minä nautin siis tilasta ympärilläni ja yhdestä lemppariopettajastani, ja setin jälkeen oli kyllä niin iloinen ja tyytyväinen olo. Joka tunnilla tulee onnistumisia ja isoja nytkähdyksiä eteenpäin, kehityksen huomaa siihen keskittymättäkin. 

Ja mikä ihaninta, huomenna on toinen vapaapäivä!

Kuumankosteaa

Mä olen jo pitkään ollut täydellisessä epätoivossa ja vuoroin täydellisessä piittaamattomuudessa sen suhteen, mitä liikunnan kanssa tekisi. Urheilusta on nyt mielestäni turha puhua, se yhdistyy edelleen päässä kilpaurheiluun, ja se vaihe nyt vaan on ohi. Samalla katosi joukkueen tuoma kannuste ja paine treenata kovempaa, jaksaa pidempään ja tehdä itsestä parempi urheilija, jotta me oltaisiin yhdessä parempi joukkue ja pistettäisiin vastustajaa kovempaa kuokkaan. Kun tämä vaativa, ihana ja elämää rikastuttava aikakausi  vihdoin virallisesti päättyi kaksi vuotta sitten, lopullisen Perthiin muuton yhteydessä, olin ihan hukassa. Motivaatio käydä salilla treenaamassa vailla sen kummempia tavoitteita oli ihan nolla. Into yhtään mihinkään oli aika kadoksissa, eikä mikään laji tuntunut omalta. Asenne oli lähinnä se, että jos en kerran voi pelata jenkkifudista, niin en tee sitten mitään. En ainakaan tykkää vanhasta lajistani koriksesta, kokeile paikallista netballia tai pelleile jossain sunnuntai-soccersarjassa maalivahtina. Yritin löytää tasan samanlaista korvaajaa jefulle, mutta eihän sellaista ole! Hevostelun suurin este oli autottomuus, nyt enää raha. Golfin aloitusta olen siirtänyt kuukausi kerrallaan kohta kaksi vuotta.

Nyt on ehkä kulunut tarpeeksi aikaa ja saanut sen verran etäisyyttä ruohokentille (ja Velodromin kaameaan tekonurmeen), että osaa katsella tarjolla olevia vaihtoehtoja hieman avarakatseisemmin. Korista voisi taas kokeilla, vaikkei meidän alueen recreational hallissa sitä ole tarjolla edes sekasarjan muodossa. Netball sekasarjana, ilman niitä naurettavia hameita, ei ole sekään enää ihan niin poissuljettu ajatus. Melkein jo kerran lupauduin duunikaverin peliin tuuraamaan, kun oli niin kova pula pelaajista. Kun se sitten sai kuulla mun kontaktiurheilutaustasta, peruuntui kutsu vähin äänin...

(c) http://www.englandnetball.co.uk 

Pohdinta oli taas eilen illalla kovaa. Mitä tekisi, mitä aloittaisi, mikä kiinnostaisi. Parin sivupolun ja liikunta-aiheisen blogin jälkeen päädyin yhtyäkkiä Perthin Bikram Yogan sivuille ja hupsis, kävin tänään ekalla 90 minuutin joogatunnilla ja nappasin käteen 30 päivän kokeilupaketin, $39. Rajoittamaton käyttöoikeus, tunteja sekä aamulla kuudelta (yök, never!), että illalla töiden jälkeen riittävän myöhään ja pitkin viikonloppua. Moni ulkona järjestettävä ryhmäliikunta kaatui omalla kohdalla siihen mahdottomuuteen, että tunnit alkaa viimeistään 18.30, kun mulla pahimmillaan vasta loppuu työt. Ja en ole vielä valmis luopumaan nelipäiväisestä työviikostani, niin paljon ne arkivapaat painaa vielä vaakakupissa.

Nyt on yksi tunti takana, ja olo euforisen väsynyt ja venynyt. Tai siis rautakankea on vähän taivuteltu selkärangasta eri asentoihin ja kohti lattiaa, pieni rutina kuului yläselästä. Oli ihan mielettömän kivaa! Studio on lämmitetty noin 40-asteiseksi, mutta ei missään nimessä ollut tunkkainen tai seisova ilma. Vähänhän siellä studiossa tietty hiki haisi, mutta on sitä pahempiakin tuoksuja urheillessa nuuhkittu. Opettaja oli energinen, ohjasi ja selitti hyvin, niin pysyi tälläinen melkein-ensikertalainenkin mukana. Pari kertaa testasin Suomessa vakkarisalin tarjoamia "jooga"tunteja, jotka oli lähinnä sekalainen kokoelma eri joogatyyleistä, mutta tämä oli jotain niin paljon parempaa! Kaikki Perthin suomalaiset, lämpimästi suosittelen kokeilemaan tätä tutustumistarjousta! Studioita on kaksi, North Perthissä ja Myareessa. Tarvitsee olla pysyvä osoite Perthissä, eli mukaan WA:n ajokortti, sähkölasku, pankkitili tai muu pistebingoon oikeuttava todiste.

Haasteita riittää, enkä hetkeen liiku takarivin alottelijapaikalta mihinkään. Joka asanassa joutuu helpottamaan ja fuskaamaan ja koukistelemaan polvia, mutta opettaja lohdutteli tunnin jälkeen, että siitähän sen kehityksen huomaa nopeasti, jos vain jaksaa käydä säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa joogaamassa. Siinä olisi tavoitetta parin vuoden sohvaperunailun jälkeen!