Vuosi vaihtui 1,5 miljoonan muun ihmisen seassa Harbour Bridgen ilotulituksia ihmetellessä. Klo yhdeksän show:n missasimme todella typerän paikkavalinnan takia. Yritimme kämppikseni Anin ja Anin kavereiden kanssa päästä the Rocksin alueella ihan rantaan, mutta jäimme ihmismassojen ja kulkuesteiden väliin jumiin, pienen sillan alle ja muutaman korkeamman rakennuksen keskelle. Siinä sitten kuunneltiin pauketta ja ooh, aah-huudahduksia, mutta mitään ei näkynyt. Perheshow:n jälkeen kulkuesteet avattiin, alue tyhjeni huomattavasti ja pääsimme ihan rantaan.
 |
| Klo 21 ilotulituksen kuollut kulma. Silta näkyi, mutta muuta ei sitten näkynytkään |
En nyt ole ihan vakuuttunut, oliko show ihan sen arvoinen, että istuu hame päällä katukivetyksellä 2,5 tuntia odottamassa sen alkua, mutta tulipahan tehtyä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt lähteä jo puolenpäivän aikaan liikkeelle, hommata kunnon piknik-eväät ja nauttia kauniista iltapäivästä jossain puistossa, hieman kauempana Harbour Bridgestä. Sen sijaan lähdimme kotoa puoli kahdeksan illalla, ostimme eväät Hungry Jacksistä ja olimme liian lähellä siltaa ja seisoimme kuin sillit suolassa. Kivaa oli silti, ja tuo odotteluaika kului vertaillen intialaisia järjestettyjä avioliittoja ja suomalaisia tehdään mitä halutaan-liittoja.
Sää oli tyyni, ei tuulenvirettä missään, joten savu jäi leijumaan Harbour Bridgen päälle ja osa hienovaraisemmista raketeista jäi savun takia piiloon kokonaan.
 |
| Kyllä se Harbour Bridge kaiken tuon savun seassa on... |
Kävelymatka kotiin venyi tuplapitkäksi ihmismassojen seassa, mutta onneksi George St. oli blokattu autoilta pitkälle Hyde Parkiin asti, joten ihmismäärälle oli tilaa valua eteenpäin.
 |
| Kevyt iltaruuhka George Streetillä |
Kännykkäni/prepaid-liittymäni irtisanoi sopimuksensa juhlahumussa ihan täysin, joten treffit duunikaverin kanssa menivät mönkään eikä uudenvuoden-toivotuksiakaan tullut läheteltyä. Säästyi rahaa, ja se kenelle sen toivotuksen olisin keskiyöllä halunnut lähettää, oli 1000 m maan alla ja väärällä aikavyöhykkeellä ja ilman kännykkäverkkoa. Sitäkin ihanempi oli uudenvuoden yllätyksenä tänä aamuna saatu puhelinsoitto jonkun kukkulan nokalta, 45 minuutin kävelyn päässä työmaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!