Mungolifen Anna sai viimeisellä kirjoituksellaan minut miettimään, mitä kaikkea sitä onkaan tarvinnut ensimmäisten kuukausien aikana Ausseissa, ja mitkä hankinnat ja päätökset ovat olleet huteja.
Hostelli: Oltiin varattu 4+1 ilmainen yö WakeUpista, joista päädyttiin käyttämään vain kolme, loput meni hukkaan kun Kilroyn varauksia ei voi jakaa/siirtää. Hostellin varaaminen etukäteen etenkin viikonloppuöille oli järkevää, sillä aulassa palloili useampikin reppureissaaja vailla yösijaa, respan myydessä eioota. Oli hyvää tuuriamme, että löysimme asunnon niin nopeasti. Ja sitkeyttä.
Pankki: Kyselimme WakeUpin tiskiltä ja Dundernewsin keskustelupalstalta vinkkejä pankin suhteen, ja kävellessämme George Streetillä tuli eteen kaksi pankkia, St.George ja Commonwealth. Molempia oli kehuttu, mutta valitsimme Commonwealthin siitä yksinkertaisesta syystä, että konttorissa ei juuri silloin ollut yhtään jonoa.. :D Homma hoitui nopeasti, tilit saatiin auki $500 alkutalletuksella, johon nostimme rahat aulan automaatista. Vakituista osoitetta ei tarvittu, kerroimme asuvamme toistaiseksi hostellissa ja sovittiin, että viikon päästä saapuva Masterin debit-kortti toimitetaan konttoriin, ei hostelliin hukattavaksi. Olen ollut todella tyytyväinen pankkivalintaamme. Kortti saapui viikossa, ja ne muutamat kerrat kun konttorissa on tarvinnut käydä, on jonotus ollut maksimissaan 2 minuuttia. Heihei, Nordea...
TFN: Jos haluat työskennellä Ausseissa, on sinulla oltava Tax File Number. Helpointa hakea netistä, heti saavuttuasi ja saatuasi jonkinnäköisen osoitteen. Hoo sai omansa alle kahdessa viikossa, minulla kesti yli kk ja yksi puhelinsoittokin vaadittiin.
Asunto: Me löysimme omamme puhelin/sähkötolppaan kiinnitetystä mainoksesta. Paras vinkki on, että kierrä sillä alueella, mihin haluat muuttaa. Keskustassa ainakin George St:n alue Paddy'siltä Town Hallille asti on täynnä näitä vuokrataan-ilmoja. Roommate tarkoittaa todella jaettua huonetta jonkun kanssa, flatmate/flatshare taas kimppakämppää niin, että kaikilla ehkä on, ehkä ei omia huoneita.. Kannattaa varmistaa ennenkuin sitoutuu mihinkään! Omasta kämpästä maksoimme 3 viikon takuun ja 2 viikon vuokran niin, että samalla kun saimme avaimet käteen, maksoimme 2 viikkoa ja loput muuttopäivänä. Vuokraisäntä antoi kopion passistaan sekä kirjoitti kuitit, alussa olimme nettihuijauksista masentuneina aika epäileväisiä mutta pelko laantui kun avaimet sopivat lukkoon ja paikalla ollut taloyhtiön remonttireiskakin jutteli vuokriksesta mukavia. Netti on väärällään feikkejä, jotka vaativat takuumaksua heti ja ovat aina jännästi euroopassa reissulla ja heidän lakimies hoitaa tätä juttua ja avaintenluovutusta... Gumtree tuntui olevan ainut paikka, missä oli oikeiden ihmisten oikeita ilmoituksia.
Puhelin: Karvalakki-Nokiani ei kaipaa nettiliittymää tai datapakettia. Asuntoon kuului ilmainen netti ja koska olen itsepäisesti päättänyt käyttää vaaleanpunaisen puhelimeni loppuun saakka, ja se edelleen toimia porskuttaa melkein moitteetta, päätin hankkia simppelin prepaidin. Global Gossipin toimisto on samassa korttelissa WakeUpin kanssa ja hyvin lyhyen hintavertailun jälkeen päädyimme heidän prepaid-pakettiin. Parempiakin olisi ehkä ollut tarjolla, mutta mä en koskaan ole ollut suuri puhelimessa lörpöttelijä, joten ensimmäiset $20 kesti 2 kk.. :) Nyt jostain kummansyystä alkaa saldo lähennellä loppuaan paljon nopeammin... Vakituisella osoitteella pitäisi irrota myös noita puhelin+liittymä-kytkykauppoja vaivatta lähes joka kojusta, ja niitä on paljon.
Sisustus: Me suuret sisustajat tehtiin asiat halvimman kautta, ja Sydneyn keskustassa se tarkoittaa Market Cityä, Chinatownia ja Paddysiä. Kaupungin ulkopuolella, mm. Chatwoodissa olisi esim. Target ja Ikeakin on jossain bussiyhteyksien päässä, mutta kotinurkilla shoppailu vei voiton helppoudellaan. Lakanat oli $19 setti, sisältäen 2 tyynyliinaa, aluslakanan ja sen ärsyttävän peiton alle laitettavan lärpäkkeen. Pyyhe taisi olla $5, samoin kylpyhuoneen matto ja käsipyyhe yhteensä, kaikki Market Cityn yläkerrasta. Lakanat ovat nyt 3 kuukauden käytön jälkeen tulleet elämänsä ehtoopuolelle, flanellisten lakanoiden kuivausrummussa myllyttäminen on saanut hienoa jälkeä aikaan. Onneksi ei ole enää kauaa jäljellä täällä eloa :) Rantapyyhkeiden hinta Paddysillä on $5, älä maksa enempää jos joku kehtaa pyytää.
Viisumitarraa passiin EI tarvitse, pelkkä numero, joka on annettu siinä sähköpostissa jolla viisumi on myönnetty, riittää. Työnantajan vastuulla on tarkistaa elektronisesti, että viisumi on voimassa ja siinä ei ole mitään rajoituksia työskentelyn suhteen. Eli ei kannata stressaa tarroista, kukaan ei ole moista kysynyt täällä.
Alakerran Thaikee-IGA auttoi saippuan, ruoan ja tiskiharjan puutteeseen. Coles on halvempi ja löytyy Ernst&Yongin rakennuksesta GeorgeSt:ltä, mutta sadepäivinä on ihan kätevää shoppailla omassa rakennuksessa. Halvimmat vihannekset, hedelmät ja tofut löytyy Paddysiltä, ehdottomasti. Avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Bussiliput on kalliita ja systeemi huono, mulla kuluu yli $25 viikossa busseihin, ja tämä lähinnä vain työmatkoihin.
Rahaa palaa siis ensimmäisinä viikkoina ihan mukavasti. Toki pankkitilin avaamiseen käytetyt rahat on ns. omaa rahaa ja ne saa nettipankin avulla käyttöön heti, mutta jostain (Visalta...) nekin rahat on nostettava/siirrettävä. Vuokra on $200/viikko, joten toimintatonni siihenkin upposi. Onneksi takuurahat saadaan takaisin kohta, pääsee tuhlaamaan niitä NZ:n majoituksiin. Sukanvarteen kannattaa siis varata pari tuhatta euroa helppoa käyttörahaa alkusäätämistä varten ja miettiä loppu sitten sen mukaan, koska on suunnitellut menevänsä töihin ja miten niitä duuneja ajatteli hankkia. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja osa työnantajista on totaalisen kyllästyneitä epäluotettavina pitämiinsä reppureissaajiin. Kannattaa mainostaa olevansa suomalainen, sillä tuntuu vielä olevan hyvä kaiku, eikä kannata mainostaa olevansa juuri Working Holiday-viisumilla, ellei sitä erikseen kysytä.
Tämän jälkeen sitä rahaa palaakin sitten shoppailuun ja Sydneyn muihin houkutuksiin. Kallista on, ja ICIC-opiskelijakortti ei kelpaa läheskään kaikkialla, vaan vaaditaan aussi-opiskelijakorttia. Olen ihan iloinen, etten erehtynyt Westfield Bondi Junctioniin ennen eilistä. Shoppaustaivas, need I say more?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun kommentoit, kiitos!