Viikonloppu, ihan basic.

Seuraavaa viikonloppua odotellessa voi blogata edellisestä :)

Hyvää ruokaa, paljon jenkkifudista (kiiiiiitos One HD, olet uusi lempikanavani!), shoppailua, kiertelyä ympäri kaupunkia ja reissu Powerhouse Museumiin täällä kotinurkilla. Saakohan ihminen koskaan yliannostusta sushista? Empiirinen kokeeni osoittaa, että viikossa voi huoletta syödä viidesti sushia, eikä tunnu missään! Taloyhtiön pieni punttisali on yhtäkkiä paljon houkuttelevampi paikka aerobista tyyyylsäääää crossarilla hinaamista varten, kun edessä on NFL-pelejä isosta telkkarista hyvällä kuvanlaadulla. Oma telkkarimme on pieni ja kuvanlaatu samaa tasoa kuin lapsuuteni kakkos-tv, joka kannettiin aina viikonloppuiltaisin vaatehuoneesta esiin Ruusun aikaa ja Napakymppiä varten.

Kaupungilla kävellessä jouduin keskelle Wikileaks-mielenosoitusta:

Oman huomion kiinnittivät kuitenkin nämä ratsupoliisit, eivät huutavat hipit:

Kuningatar Victoria tarkkailee mielenosoitusta QVB:n ostoskeskuksen edessä:

Illalla oli taas joku ilotulitus Darling Harbourissa, havahduin yhtäkkiä parvekkeelta kuuluvaan jytinään ja paukkeeseen. Noita ilotulituksia tuntuu olevan pari kertaa kuukaudessa, en ole vieläkään päässyt selville minkä kunniaksi siellä aina paukutellaan. Täällä NSW:ssä ei yksityishenkilöt saa ostaa tai paukutella raketteja, joten joku järjestetty show tuo on. Ihan mukava piristys iltaan. :) Kamera kaipaa kyllä edelleen jalustaa, 95% kuvista tärähtäneitä.

Powerhouse Museum on  käymisen arvoinen paikka! Nyt siellä oli vielä lisäksi muutama siisti erikoisnäyttely menossa, Abba ja 80's are back-näyttelyt. Abba-näyttely oli rakennettu koko perhe huomioonottaen, oli tietovisaa, kaikenmaailman laula Abban kanssa-karaokea jne, mutta myös upeita esiintymisasuja, pitkiä videohaastatteluja, musavideoita ja paljon pikkutietoa.

Ehdottomasti ylimääräisen pääsymaksun arvoinen. 80's-näyttely oli sopiva yhdistelmä omia lapsuusmuistoja ja pikakurssi aussien kasaritähtiin ja hitteihin, nyt osaan nimetä taas yhden aussibändin enemmän, kun joku kysyy. Ensimmäisellä kysymyskerrallahan olin aiheuttaa kysyjälle sydärin (ainut yhtye, jonka osasin nimetä aussilaiseksi oli... Savage Garden, teinivuosieni suuri rakkaus, ja unohdin mm. AC/DC:n kotimaan. Hyihyi.). No, tästä emämokasta johtuen kaikki Perthin automatkat kuluivat kuunnellen aussimusiikkia eri esittäjiltä, ja nyt osaan jo nimetä muitakin kuin edellämainitut ja olen löytänyt omia suosikkejani. Etenkin Powderfingers ja Paul Kelly ovat kiinnittäneet huomion.